Suomalainen pikkujouluperinne on uhattuna – Pitäisikö työporukoiden yhteiset ryyppyreissut palauttaa kunniaan? - Hyvinvointi | HS.fi

Suomalainen pikku­joulu­perinne on uhattuna – Pitäisikö työ­porukoiden yhteiset ryyppy­reissut palauttaa kunniaan?

Me 1970–80-luvuilla syntyneet taidamme olla viimeisiä, joiden aikuistumista määrittelivät känniörvellysrituaalit, kirjoittaa Riku Rantala kolumnissaan.

8.12.2021 11:00 | Päivitetty 8.12.2021 11:15

Viime viikonloppuna työt veivät pikkujouluristeilylle Tukholmaan.

En ostanut taxfreesta vahvinta mahdollista olutta ja jäähdyttänyt sitä kraanan alla hytin lavuaarissa, enkä tukkinut lavuaarin viemäröintiä vessapaperilla jäähtymisen edistämiseksi.

Seisovassa pöydässä pidättäydyin hakemasta joka ruokakierroksella piripintaista tuopillista vapaan kaadon punaviiniä. Yökerholaskustani jäi uupumaan 40 salmiakkishottia.

Hyttijatkojuomista puuttui tällä kertaa kupliva bouquet, sillä en ollut salakuljettanut laivaan viinaa sampoopulloon kätkettynä. Itse asiassa mitään hyttijatkoja ei edes ollut.

Ajat ovat todellakin muuttuneet!

Edelliset esimerkit ovat nuoruuteni risteilyvuosilta 1990-luvulta, siis peruskauraa kaikille yhtenäiskulttuurin kasvateille.

Jututin 2020-luvun juhlijoita pitkin laivaa pikkutunneille saakka. He vaikuttivat olevan huomattavasti kirkaskatseisempia ja hyväntuulisempia kuin muistojeni risteilijät.

Hyvin humalaisia ei juuri näkynyt – ja jos näkyi, he olivat kaltaisiani keski-ikäisiä tai muita boomereita. Miksi?

”Nuoret ovat syntymästään saakka eläneet ilmapiiriltään vapaassa valintayhteiskunnassa. He eivät kaipaa lisää vapautta, vaan (itse)kontrollia ja kohtuullisuutta”, on Jyväskylän yliopiston sosiologian professori Terhi-Anna Wilska määritellyt.

Aamulla lampsin aurinkoiseen Tukholmaan vailla mandoliinikrapulaa.

Suurten ikäluokkien ”märkä sukupolvi” ei voisi olla kauempana millenniaaleista, joiden globaalissa elämäntyylitrendissä korostuvat terveellinen syöminen ja juominen, kunnosta huolehtiminen ja eettiset kulutusvalinnat.

Toki suomalaisessa juhlimiskulttuurissa humalahakuisuudella on sijansa yli sukupolvirajojen, mutta me 1970–80-luvuilla syntyneet taidamme olla viimeisiä, joiden aikuistumista määrittelivät känniörvellysrituaalit.

Aamulla lampsin lankonkia pitkin aurinkoiseen Tukholmaan vailla mandoliinikrapulaa, ja mietin suomalaista pikkujoulua: onko se jo matkalla kansanperinteiden ö-mappiin?

Työelämäpsykologi Juha Toivola teroitti taannoin Kauppalehdelle, että työporukoiden yhteiset ryyppyreissut olisi hyvä palauttaa kunniaan.

Ymmärtääkseni Toivola tarkoitti, että kun syödään, yövytään, reissataan ja juhlitaan yhdessä, tullaan paljastaneeksi itsestä inhimillisiä asioita, ja pikku hiljaa yhdessä tekemisestä tulee välittömämpää.

Kait nuo asiat voidaan saavuttaa vähemmälläkin ryyppäämisellä. Vai voidaanko?

Kirjoittaja on Madventures-seikkailija, vastaava tuottaja ja kirjailija, joka kävi huippuvuonna 1992 yhteensä 11 kertaa laivaristeilyllä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat