”Ystävilläni on lapset, autot ja omistusasunnot, heidän rinnallaan tunnen itseni luuseriksi” – Psykoterapeutti antaa ohjeen vertailusta kärsiville - Hyvinvointi | HS.fi

”Ystävilläni on lapset, autot ja omistusasunnot, heidän rinnallaan tunnen itseni luuseriksi” – Psykoterapeutti antaa ohjeen vertailusta kärsiville

Henk.koht.-palstalla käsitellään lukijoiden ihmissuhdeaiheisia kysymyksiä. Tällä kertaa lukija miettii, miksi muilla omanikäisillä on elämän palikat paremmin järjestyksessä kuin itsellä.

7.11.2021 11:00

Koen suurta ahdistusta siitä, että en ole samassa elämäntilanteessa kuin muut saman ikäiset. Ongelma alkoi, kun täytin 30 vuotta. Nyt, kun lähestyn 35:ttä, minusta tuntuu, että kaikilla muilla on homma hallussa. Heillä on omistusasunnot, kesäpaikat, vakityöt ja avioliitot, kultaisetnoutajat ja mersut, ja minulla ei.

Asun vuokralla avopuolisoni kanssa. Vakityö on, mutta ei lapsia tai lemmikkejä. Autokin on vanha romu. Feikkaavatko muut, vai olenko minä vain luuseri?

Miksi omaa arkea vertailee herkästi muiden elämiin? Ongelmaa avaa erikoispsykologi ja psykoterapeutti Maarit Lassander.

”Meillä on mielessämme kaikenlaisia narratiiveja eli tarinoita, jotka saavat helposti ajattelemaan elämää projektina. Elämässä muka on – tai ainakin pitäisi olla – nousujohteinen kaava, joka etenee tiettyjen virstanpylväiden kautta ja johtaa siihen, että yksilö kehittyy jatkuvasti esimerkiksi aiempaa viisaammaksi tai taloudellisesti varakkaammaksi.

Tällaiset käsitykset voivat pulpahtaa esiin vaikka silloin, kun keskustelee arkisesti ystävän kanssa. Helposti tulee sanottua sellaisia asioita, kuinka ’olen nyt päässyt elämässäni siihen pisteeseen, että minulla on vakituinen työ’. Todellisuudessa elämässä ei tietenkään ole tiettyjä virstanpylväitä, jotka pitäisi ehdottomasti saavuttaa.

Vaikka olisi auto, omistusasunto ja mökki, takeita ei ole sille, että tuntisi elävänsä merkityksellistä elämää.

Kysyjän kuvaamassa tilanteessa yksilön mielessä on aika monta oletusta siitä, miltä niin sanottu onnistunut elämä näyttää ulospäin. Kuvasto liittyy monesti kuluttamiseen ja konkreettisiin statussymboleihin eli niin sanotun menestyksen mittareihin, joita voi rahalla ostaa.

Tällaisia normeja, tarinoita ja kuvastoja tulee eri puolilta ympäröivää yhteiskuntaa, nykyään luultavasti paljon esimerkiksi somesta, jossa esillä on vain yksittäisiä hetkiä yksilöiden elämistä. Vastoinkäymisistä taas puhutaan siellä monesti selviytymisen kautta eli vasta jälkeenpäin.

Tavassa nähdä elämä nousujohteisena kehityskulkuna on se riski, että alkaa kokea painetta vaatimuksista, joita ei ole oikeasti olemassa.

Vaikka elämässä olisi auto, omistusasunto ja mökki, takeita ei ole sille, että puitteiden keskellä tuntisi elävänsä merkityksellistä elämää. Eikä sillekään, että elämä tuntuisi omannäköiseltä.

Tyytymättömyyden tunne viestittää, että elämässä on asioita, jotka olisi hyvä ratkaista.

Elämän ominaispiirre on se, että sen kulussa on vaihtelua ja yllätyksiä. Niitä tarvitaan esimerkiksi siihen, että kehittyisi resilienssiä, joustavaa sietokykyä kestää juuri sitä, että kaikki ei suinkaan aina mene omien suunnitelmien tai toiveiden mukaan.

En kuitenkaan tahdo antaa neuvoja murehtimisen lopettamiseen tällaisten tuntemusten keskellä. Päinvastoin tyytymättömyyden tunteeseen on hyvä kiinnittää huomiota.

Se viestittää, että elämässä luultavasti on asioita, jotka olisi hyvä niin sanotusti ratkaista. Ensin täytyy tietenkin selvittää se, mikä tyytymättömyyttä varsinaisesti herättää.

Jos siis huomaa vertaavansa omaa elämää muiden elämiin, kehottaisin pysähtymään ja miettimään, mitä tunteita itsessä herää. Onko muiden arjessa esimerkiksi asioita, jotka aiheuttavat kateutta?

Jos, niin niissä on luultavasti jotakin sellaista, mitä kaipaisi omaankin elämäänsä tai mikä voisi olla itsellekin tärkeää. Muuten ne tuskin herättäisivät kateuden kaltaista voimakasta tunnereaktiota.

Vielä tarkemmin kannattaa miettiä sitä, mitä tarkalleen ottaen kadehtii. Esimerkiksi omistusasunto voi edustaa taloudellista mielenrauhaa. Mikä olisi itselle merkityksellinen tapa saavuttaa sellaista?

Sitäkin voi olla hyvä pohtia, missä määrin lähipiiri muodostuu ihmisistä, jotka jakavat itsen kanssa tarpeeksi samanlaiset kiinnostuksenkohteet. Jos siis muiden elämäntyyli herättää kielteisiä tunteita ja ajatuksia, kyse voi olla siitä, että omat ja lähipiirin arvot ovat kaukana toisistaan. Voi miettiä, olisiko hyvä ajatus etsiä elämään myös uusia ihmisiä.”

Ehdota omaa kysymystäsi palstalle:

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat