Tyksin tehohoidon ylilääkärillä on selkeä viesti rokotekeskusteluun: ”Jos yhteiskunta unohtaa tärkeimmän periaatteensa, ollaan matkalla kohti jotain aivan muuta kuin demokratiaa” - Hyvinvointi | HS.fi

Tyksin teho­hoidon yli­lääkärillä on selkeä viesti rokote­keskusteluun: ”Jos yhteis­kunta unohtaa tärkeimmän periaatteensa, ollaan matkalla kohti jotain aivan muuta kuin demokratiaa”

Tyksin tehohoidon ylilääkäri Mika Valtonen on huomannut, että etenkin nuoret lääkärit kokevat toisinaan voimakasta turhautumista hoitaessaan rokottamattomia potilaita.

Ylilääkäri Mika Valtonen seuraa koronapotilaan hoitoa Turun yliopistollisen keskussairaalan teho-osaston koronakohortin ovelta.

22.11. 13:07 | Päivitetty 22.11. 15:00

Sisään – ulos. Sisään – ulos. Turun yliopistollisen keskussairaalan teho-osaston käytävällä kuuluu raskas hengitys. Se kantautuu koronapotilaiden kohortista, jossa hengityskone painaa varovasti happea koronaviruksen vaurioittamiin keuhkoihin – sisään ja ulos. Tältäkö kuulostaa, kun joku taistelee hengestään?

Osastolla on marraskuisena tiistaiaamuna 12 potilasta, joista neljä sairastaa vakavaa koronatautia. Tilanne on poikkeuksellisen rauhallinen, osaston hoitopaikoista on käytössä vain puolet.

Tilanne saattaa kuitenkin muuttua, sillä Suomen koronatilanne heikkenee ja koronapotilaiden määrä sairaaloissa nousee nopeasti.

Osaston ylilääkäri Mika Valtonenkin on saanut aamulla puhelun, jossa kysyttiin, voisiko Turku ottaa vastaan yhden tehohoitopotilaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä.

Valtonen vastasi kyllä.

Hän olisi voinut vastata myös kieltävästi, mutta niin hän ei tehnyt. Hän ei liioin kysellyt, oliko potilas ottanut koronarokotuksen, polttaako hän tupakkaa, käyttääkö alkoholia tai onko hänellä ylipainoa. Sellaiset asiat eivät vaikuta siihen, ketä teho-osastolla hoidetaan.

Mika Valtonen on Suomen Tehohoitoyhdistyksen puheenjohtaja. Yhdistys päivitti vastikään eettiset ohjeensa.

”Kaikilla on oikeus hoitoon”, Valtonen sanoo.

Siksi hän ei voi ymmärtää viimeaikaista keskustelua, jossa on esitetty, että rokottamattomien tulisi maksaa sairaalahoitonsa kustannukset itse.

Lääkintöneuvos Heikki Pälve esitti lokakuussa Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, että rokotuksista kieltäytyjät joutuisivat korvaamaan koronasairauden hoidon kulut joko osittain tai kokonaan.

Sanoista tekoihin on siirrytty Singaporessa. Kaupunkivaltio lähettää 8. joulukuuta alkaen laskun hoidosta niille potilaille, jotka ”ovat tehneet valinnan olla ottamatta koronarokotusta”.

Jos Suomessa toimittaisiin samoin, se saattaisi merkitä potilaalle jopa 33  000 euron laskua. Sen verran maksaa yhden koronapotilaan tehohoito yhteiskunnalle keskimäärin, kun tehohoitopäivän hinta on 3 000 euroa vuorokaudessa ja potilaat viipyvät hoidossa keskimäärin 11 vuorokautta. Koronapotilaan hoito sairaalassa ilman tehohoitoa maksaa keskimäärin 16 400 euroa.

Valtosen mielestä rokottamattomien ja rokotettujen potilaiden asettaminen eriarvoiseen asemaan olisi kuitenkin täysin kestämätön ajatus – näin siitäkin huolimatta, että tehohoito-osaston koronapotilaista valtaosa on tällä hetkellä rokottamattomia.

Syyskuun alusta asti Turun yliopistollisen sairaalan tehohoidossa on ollut 29 potilasta, joista vain kolme on ollut rokotettuja. Kaikki kolme rokotettua olivat monisairaita ja heidän keski-ikänsä oli lähes 70 vuotta.

Viimeaikaisessa keskustelussa Valtosta on häirinnyt se, että siinä sekoitetaan rokotusten hyöty ja ihmisen arvo. Ne ovat hänen mukaansa kaksi eri asiaa. ”Ihmisen arvoa ei voi sitoa hänen tekemiinsä valintoihin. Ihmisarvo on loukkaamaton.”

”Ihmisarvo on loukkaamaton”, Mika Valtonen sanoo.

Tähän periaatteeseen nojaavat myös tehohoitolääkäreiden yhdistyksen vastikään päivitetyt eettiset ohjeet, joita Valtonen on yhdistyksen puheenjohtajana ollut kirjoittamassa.

Sama ihmisarvon loukkaamattomuuden periaate on kirjattu muun muassa YK:n ihmisoikeuksien julistukseen ja Suomen perustuslakiin.

Se tarkoittaa Valtosen mukaan, että oikeus hoitoon on jokaisella. ”Asiaan eivät saa vaikuttaa sukupuoli, alkuperä, kansallisuus, kieli, uskonto, yhteiskunnallinen asema, varallisuus, elämäntavat eikä mikään muu henkilökohtainen seikka”, hän tähdentää.

Periaatetta toteutetaan tässäkin sairaalassa joka päivä. Suuri yleisö havaitsi sen esimerkiksi lokakuussa, kun entisen ministerin ja kansanedustajan Ulla-Maj Wideroosin sydänleikkausta siirrettiin vuorokaudella rokottamattomien koronapotilaiden hoidontarpeen vuoksi.

Lehtitietojen mukaan Wideroos oli jo saanut esilääkityksen ja viety leikkaussaliin, kun hänet siirrettiin takaisin sairaalahuoneeseen odottamaan leikkausta, jonka ajankohdasta ei siinä vaiheessa ollut tietoa.

Yhdenvertaisen hoidon periaatetta noudatettiin myös Turun puukottajan kohdalla. Mies puukotti vuoden 2017 elokuussa Turun torilla sattumanvaraisesti ohikulkijoita, joista kaksi kuoli ja kahdeksan loukkaantui. Puukottaja loukkaantui itsekin, kun poliisi ampui häntä jalkaan.

Sairaalassa hän sai Valtosen mukaan täsmälleen samanlaisen hoidon kuin kuka tahansa.

Sitä oli joidenkin vaikea ymmärtää.

”Sairaala ei ole oikeuslaitos”, Valtonen toteaa.

Entä jos tehohoitopaikat loppuvat? Jätetäänkö silloin vanhukset ja monisairaat hoitamatta?

Teho-osaston hoitajat pukeutuvat suojavaatteisiin ja vaihtavat kenkiäkin hoitaessaan koronapotilaita.

Niin se ei Valtosen mukaan mene. Heidät arvioidaan samoin kriteerein kuin kaikki muutkin hoidon tarvitsijat.

”Jos hoitokapasiteetista tulisi pulaa, viimeiset paikat jaettaisiin silloin sen mukaan, kenellä potilaista on paras toipumisennuste ja todennäköisesti eniten elinvuosia jäljellä”, Valtonen sanoo.

Jos potilaan ennuste on kovin huono, tehohoitoa ei Valtosen mukaan ole järkeä aloittaakaan. ”Ei ole potilaan edun mukaista pitkittää kärsimyksiä tai pahimmillaan jopa estää potilaan mahdollisuus saada hyvää saattohoitoa.”

Potilaiden arviointi tehtäisiin todennäköisesti usean alan erikoislääkäreistä koostuvassa ryhmässä.

Eri maiden käytännöissä on eroja, Valtonen huomauttaa. Esimerkiksi joissakin katolisissa maissa kaikki, joilla on pienikin mahdollisuus selvitä, otetaan varmuuden vuoksi hoitoon. Hoitoon pääsyssä noudatetaan silloin saapumisjärjestystä – first come, first served.

”Silloin vääjäämättä käy niin, että tehohoitoon tulee potilaita, joiden ennuste on joka tapauksessa toivoton, mutta ulkopuolelle jää niitä, jotka olisi voitu tehohoidolla pelastaa”, Valtonen toteaa.

Suomessa ei ole vielä oltu siinä tilanteessa, että tehohoitopaikat olisivat loppuneet. Ruotsissa käytiin viime keväänä lähellä. Suomi tarjoutui silloin ottamaan ruotsalaispotilaita hoitoon Suomeen.

Valtonen olisi valmis ottamaan potilaita hoitoon myös Virosta, mikäli tilanne siellä heikkenee.

”Sairaala ei ole oikeuslaitos.”

Lääkäreiden vaikeat valinnat eivät koske ainoastaan koronapotilaita. Eettiset valinnat nousevat yhä suurempaan rooliin, kun lääketiede kehittää uusia ja yhä kalliimpia lääkkeitä ja hoitoja.

Valtonen sanookin kaipaavansa enemmän keskustelua priorisoinnista: kuka asetetaan etusijalle ja millä perusteella.

Rajoja koetellaan Valtosen mukaan esimerkiksi syöpäpotilaiden hoidoissa, jotka voivat joskus olla hyvin kalliita.

”Resurssit eivät koskaan riitä kaikkeen. Jos hoito ei paranna sairautta vaan lykkää sen etenemistä, missä kulkee se raja, jolloin hoitoa ei enää anneta? Onko oikein saada yhdelle potilaalle kaksi kuukautta lisää elinaikaa hoidolla, joka maksaa valtavia summia?”

”Joidenkin mielestä kyse voi olla ihmisen elämän tärkeimmistä kuukausista. Toiset kysyvät, mitä muuta sillä rahalla olisi saanut.”

Vastaavia kysymyksiä voidaan Valtosen mukaan esittää myös koronarokotuksista.

”Rokotusten tarpeellisuutta perusteltaessa keskitytään yleensä terveyshyötyihin. Yhtä hyvin voitaisiin puhua siitä, miten koronataudin leviäminen vaikuttaa yhteiskunnan kustannuksiin ja valtion velan valtavaan kasvuun.”

Hän yhtyy niihin, joiden mielestä rokotuksen ottamatta jättäminen on vastuutonta, kun otetaan huomioon muille ihmisille ja yhteiskunnalle aiheutetut haitat.

Lue lisää: Ainakin kolme asiaa erottaa korona­potilaat muista – Tehohoito­lääkäri Jenni Puoliväli kertoo, miten epätoivoiselta taistelu koronaa vastaan tuntuu

Rokotuspakkoa Valtonen ei kuitenkaan kannata. Hän käyttäisi mieluummin kannustimia, kuten koronapassia. Se olisi hänen mielestään pitänyt ottaa käyttöön jo keväällä.

”Jos esimerkiksi Ruisrockiin olisi päässyt vain koronapassilla, uskon että aika moni nuori olisi ottanut rokotuksen.”

Rokotusta pitäisi hänen mielestään kuitenkin edellyttää niiltä terveydenhoidon työntekijöiltä, jotka hoitavat hauraita tai kriittisesti sairaita potilaita.

Etiikka ei ollut Valtosen mielessä, kun hän nuorena mietti tulevaa uraansa.

Lääketieteelliseen tiedekuntaan hän päätyi, koska ”sattui pääsemään sisään”.

Aluksi teoreettinen opiskelu ja laboratoriotyöt tuntuvat hänestä tylsältä. Valtonen mietti jo alan vaihtoa. Mutta kun hän pääsi työhön sairaalaan, hän innostui. Tähän mennessä hän on työskennellyt 25 vuotta anestesialääkärinä leikkaussalissa ja kymmenen vuotta aikuisten tehohoito-osastolla, jossa osaston ylilääkärinä vuodesta 2015.

Teho-osastolla hoidetaan koronaa sairastavien lisäksi muitakin potilaita. Mika Valtonen juttelee potilaan kanssa samalla kun erikoistuva lääkäri Antti Haapasaari laittaa tälle valtimokanyyliä.

Valtonen ohjaa myös lääketieteen opiskelijoita ja nuoria lääkäreitä. Hän on havainnut, että nuoret lääkärit kokevat toisinaan voimakasta turhautumista hoitaessaan esimerkiksi rokottamattomia tai päihderiippuvaisia potilaita tai ihmisiä, jotka yrittävät itsemurhaa kerta toisensa jälkeen.

Valtosella on kuitenkin tärkeä viesti: ”Jos yhteiskunta unohtaa tärkeimmän periaatteensa eli sen, että myös heikoimmista pidetään huolta, unohdetaan keskeinen periaate — inhimillisyys. Silloin ollaan matkalla kohti jotain aivan muuta kuin demokratiaa.”

Jokainen lääkäri joutuu myös tekemään ratkaisuja, joista ei voi tietää, ovatko ne oikeita vai vääriä. Jokainen myös erehtyy joskus. Mutta väärienkin valintojen kanssa kykenee Valtosen mukaan elämään, kun hyväksyy sen, että kukaan ei ole täydellinen.

”On turha kuvitella olevansa Jumala.”

Lääkärin tärkein ominaisuus onkin Valtosen mukaan se, että hän välittää potilaastaan.

Siksi on hänen mielestään aivan oikein tuntea surua, kun potilas menehtyy tai kun hänen toimintakykynsä jää heikoksi. On myös oikein tuntea myötätuntoa surevia omaisia kohtaan.

Mutta siihen tunteeseen ei voi jäädä.

”Omalla teho-osastollamme kohtaamme 60–70 kuolemaa vuodessa. Jos suruun juuttuu, ei pysty tekemään tätä työtä, tai mikä vielä pahempaa, muuttuu kyyniseksi”, hän sanoo.

Kyynistynyt lääkäri ajattelee, että kuolemilla ei ole merkitystä. ”Silloin hän on menettänyt lääkärin tärkeimmän ominaisuuden, potilaasta välittämisen.”

Turun yliopistollisen sairaalan teho-osaston lääkäri kohtaa vuosittain 60-70 kuolemaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat