Puolisollani ei ole sosiaalisia taitoja, ja se hävettää minua – Mitä voin tehdä? - Hyvinvointi | HS.fi

Puolisollani ei ole sosiaalisia taitoja, ja se hävettää minua – Mitä voin tehdä?

Henk.koht.-palstalla käsitellään lukijoiden ihmissuhdeaiheisia kysymyksiä. Tällä kertaa lukija kysyy, mitä tehdä, kun puolisoa eivät kiinnosta sosiaaliset hengailut.

27.11.2021 11:00 | Päivitetty 27.11.2021 17:23

Puolisoni on sosiaalisesti taitamaton. Hän ei osaa smalltalkia edes sen vertaa, että puhuisi säästä naapurin kanssa. Hän ei pidä yhteyttä ihmisiin: ei vanhoihin opiskelutovereihin, ei perheeseensä, ei etänä oleviin työkavereihinsa.

En kehtaa kutsua ketään kylään, kun puolisoni ei katso silmiin edes tervehtiessä eikä osallistu keskusteluun. Hän viestittää koko olemuksellaan, etteivät vierailijat ole tervetulleita, vaikka yhdessä olisimme sopineet esim. vanhempieni vierailusta.

Puolisoni ei itse tunnista käyttäytyvänsä näin. Kahden kesken minun kanssani hän käyttäytyy "normaalisti". Nyt huomaan omankin ystäväpiirini kutistuvan, kun en enää kutsu ketään kotiimme. Puolisoni on tyytyväinen vähäisiin ihmiskontakteihin, mutta minulle ei riitä yksi ihminen.

Pulmaa avaa psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Katja Myllyviita. Asiantuntijat eivät kommentoi palstalla yksittäistapauksia vaan käsittelevät aihepiiriä yleisellä tasolla.

”Meidän sosiaaliset tarpeemme ovat tosi yksilöllisiä. Niissä on eroja lapsesta lähtien sekä siinä, kuinka paljon suhteita ihminen määrällisesti toivoo ja tarvitsee, että siinä, kuinka kauan hän haluaa ollaan kerrallaan vuorovaikutuksessa toisen tai toisten kanssa.

Ennen on arvostettu enemmän kykyä olla hiljaa ja kuunnella muita.

Voisi sanoa, että olemme hyvin yksilöllisiä siinä, kuinka paljon jaksamme olla ihmisten kanssa tai siinä, että jaksamme olla yksin.

Toinen tyyli ei ole toista parempi, vaikka tietyssä mielessä elämme ekstroverttien aikaa. Nykyajassa siis ajatellaan enemmän niin, että on tyypillisempää toivoa elämäänsä paljon kuin niukasti ihmiskontakteja.

Ennen on arvostettu enemmän kykyä olla hiljaa ja kuunnella muita. Nämä ovat siis myös yhteiskunnallisia kysymyksiä.

Jos kumppaneilla on tosi erilaiset tarpeet esimerkiksi juuri sosiaalisuuden osalta, on tärkeää, että kumpikin voi kuunnella itseään ja pitää kiinni siitä, mikä on itselle tärkeää.

On riski hyvinvoinnille, jos olemistaan joutuu pakottamaan sellaiseen muottiin, jossa kokee jatkuvaa epämukavuutta. Tämä koskee sekä sosiaalisuutta suosivaa että sitä välttelevää osapuolta.

Yleisenä linjana suhteessa on hyvä olla sekä kumppanien yhdessäoloa että aikaa, jolloin kumpikin voi elää luvan kanssa omaa elämäänsä, kuten nähdä ystäviä.

Pidemmän päälle myös parisuhde voi tyypillisesti paremmin, jos kummallakin on tilaa omiin harrastuksiin ja ystäviin. Jotkut tarvitsevat tosi paljon omaa tilaa ja suhde voi paremmin etäsuhteessa, toisilla asia on päinvastoin, mutta erillisyyden vahvistaminen tekee kaikille hyvää.

Suhteessa olemisen mallit tulevat pitkälti ympäristöstä. Jos vaikka ystävillä on parisuhteet, joissa kumppanit tekevät kaiken yhdessä, voi se tuottaa itselle kysymyksen, onko omassa suhteessa jotakin pielessä, jos sosiaalista elämää ei vietetä yhdessä. Jos sellaista kovasti toivoo, sen toteutumatta jäämistä voi joutua hetken suremaan.

Jokainen suhde on kuitenkin omanlaisensa. Kannattaa miettiä, mikä on omassa suhteessa asioiden tekemisen tapa, jolla molemmat ovat tyytyväisiä ja kokevat, että saavat olla omia itsejään.

Taitamattomuudelta näyttävä käytös voi olla esimerkiksi jännittämistä.

Tilanne kannattaa puhua reippaasti auki kumppanin kanssa ja käytännön tasolla miettiä, miten toimitaan, kun toiselle tulee ystäviä kylään. Lähteekö puoliso johonkin, vai miten asia hoidetaan.

Siitäkin voi keskustella, millaisia tunteita toisella nousee mieleen sosiaalisissa tilanteissa. Taitamattomuudelta näyttävä käytös voi olla esimerkiksi jännittämistä. Vanhempien vierailu voi olla erityisen jännittävä. Etenkin suhteen alkuvaiheessa kumppani usein kokee olevansa arvioinnin kohteena.

Vanhempien vierailut ovat ehkä yleensä sellaisia tilanteita, että niissä toivotaan kumppanin olevan paikalla. Jos vetäytymisen syynä on jännittäminen, siihen voisi auttaa, että puhutaan yhdessä etukäteen vaikka siitä, mitä kumppani on yleensä tykännyt toisen vanhemmista ja millainen olo tapaamisista on jäänyt.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat