Osa meistä puhuu tunteistaan loputtomiin, mutta ei silti osaa kohdata niitä – Näin vaikeita tunteita kannattaa käsitellä - Hyvinvointi | HS.fi

Osa meistä puhuu tunteistaan loputtomiin, mutta ei silti osaa kohdata niitä – Näin vaikeita tunteita kannattaa käsitellä

Tunteiden kohtaaminen ei ole pelkkää puhetta, vaan siihen kuuluu myös kehollisten tuntemusten huomiointi. Tunteiden kohtaamista voi hyvin harjoitella, sanoo psykologi ja tietokirjailija Aino Juusola.

Tunteista puhuminen ja niiden sanoittaminen on tärkeä taito.

22.12.2021 11:00 | Päivitetty 22.12.2021 12:01

Juttu on osa Minä väitän -sarjaa, jossa yksi asiantuntija kertoo näkemyksensä jostakin omaan alaansa liittyvästä kiinnostavasta aiheesta.

Psykologi ja tietokirjailija Aino Juusola:

”Moni puhuu tunteistaan niin sanotusti kuin Runeberg. Me ihmiset olemme kielellisiä olentoja, ja aivotutkimuksessakin on huomattu, että oloa rauhoittaa, kun jollekin tunteelle antaa nimen, kuten syyllisyys, rakkaus, ilo tai häpeä.

Tunteista puhuminen ja niiden sanoittaminen on hieno ja tärkeä taito, jota sitäkin tarvitaan. Tunteiden kohtaaminen ei kuitenkaan tarkoita pelkästään sitä, että löytää niille oikeat sanat.

Psykologi Aino Juusola

Tunteiden kohtaamisessa on tavallaan kaksi osaa. Toinen niistä on juuri tunteen nimeäminen. Toinen vähintään yhtä tärkeä osa kohtaamista on tunteen aiheuttamien tuntemusten havainnointi kehossa. Tunteiden kohtaaminen ei siksi aina edes tarvitse sanoja, vaan kohtaaminen voi vaatia hetkeen pysähtymistä ja kehon olon uteliasta tutkimista.

Tunteiden nimeämisellä on rauhoittava vaikutus, sillä sanojen kautta tunteisiin saa ikään kuin hallintaa. Mutta samalla sanojen taakse on mahdollista piiloutua ja jättää tunteet kohtaamatta kehollisina tuntemuksina. Silloin niitä ei kohtaa kokonaan ja voi tuntua siltä, että asia ei jätä rauhaan, vaikka kuinka puhuisi siitä.

Tunteista tai niitä synnyttäneistä tapahtumista puhuminen voi siis joskus olla suojamekanismi ja suojata ihmistä niiden lopulliselta kohtaamiselta. Esimerkiksi traumatisoituneelle ihmiselle tunteiden kohtaaminen voi olla vaikeaa. Silloin vaikeasta kokemuksesta puhuminen voi kuulostaa artikkelin kirjoittamiselta, faktojen tuottamiselta.

Moni muukin tulee terapiaan sanoen, että olen puhunut ja puhunut näistä asioistani. Mutta se, mikä on jäänyt puuttumaan, on usein se, että ihminen olisi tapahtumien miettimisen ja mahdollisen tunteiden nimeämisen lisäksi pysähtynyt kehollisten tuntemustensa äärelle edes silloin tällöin.

Sen sijaan ihminen on voinut pitää itsensä kiireisenä. Moni uppoutuu mieluummin arjen askareisiin ja toisten ihmisten kriiseihin kuin siihen, miltä itsestä todella tuntuu. Asiasta heräsi keskustelu taannoin Instagramissa psykologian opiskelija Emmi Arposen päivityksen myötä.

”Mielikuvassa tunteen voi sitten antaa mennä kuin pilven, joka lipuu pois.”

Tunteiden kohtaamisen harjoittelun voi aloittaa yksinkertaisesti sillä, että esimerkiksi sosiaalisen tilanteen jälkeen pysähtyy lyhyeksi hetkeksi miettimään, miltä omassa kehossa tuntuu. Onko olo kiristävä, raskas tai kelluva? Vai miten sitä voisi kuvailla?

Jos olo tuntuu vaikealta, itselleen voi todeta myötätuntoisesti, ettei asiaa tarvitse juuri nyt ratkaista, vaan se saa tuntua siltä miltä se tuntuu. Mielikuvassa tunteen voi sitten antaa mennä kuin pilven, joka lipuu pois. Tai mikä mielikuva itselle sopiikaan. Sitten voi jatkaa arkea. Ei tunteisiin tarvitse myöskään jäädä vellomaan.

Tunteiden kohtaamisesta on se etu, että siten yksilön on helpompi olla läsnä nykyhetkessä. Se taas tarkoittaa sitä, että on parempi mahdollisuus tehdä omien arvojen mukaisia valintoja tässä ja nyt. Usein murehdimme menneitä tai huolehdimme tulevasta, ja tätä murehtimista voivat vauhdittaa kohtaamattomat tunteet, vaikka häpeä.

Myös lastenkasvatuksessa sanoilla pyritään joskus ikään kuin ratkaisemaan lapsen hankalalta tuntuvia tunteita.

”Aiemmin tunteista ei ole puhuttu lainkaan.”

Mutta aikuisena saa olla lapsen vierellä myös ilman tunteiden sanoittamista. On lupa vaan olla itkun, kiukun ja huudon kanssa. Omien lasteni kanssa olen huomannut, että joskus vaikka kiukkua voi kiihdyttää se, jos sitä yrittää ulkopuolelta niin kovasti sanoittaa.

Kosketus ja vieressä istuminen voi paremmin auttaa lasta toteamaan, että se tunnekokemus alkaakin lipua pois.

Elämään kuuluu ilon lisäksi kärsimystä, joka tuottaa meille erilaisia tunteita. Eivät tunteet ole vaarallisia tai vihollisia, vaikka tuntuisivatkin vaikeilta kohdata.

Toisaalta kaikenlainen tunnepuhe on ymmärrettävä asia historiallista taustaa vasten. Aiemmin tunteista ei ole puhuttu lainkaan. Nyt on menty toiseen laitaan, jossa tunteita kiivaasti sanoitetaan sekä itselle että muille.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat