Vääränlainen aamuherätys voi saada koko kehon sekaisin – Asiantuntija kertoo, miksi torkuttamista kannattaa välttää viimeiseen asti - Hyvinvointi | HS.fi

Vääränlainen aamuherätys voi saada koko kehon sekaisin – Asiantuntija kertoo, miksi torkuttamista kannattaa välttää viimeiseen asti

Pöhnäinen ja tokkurainen olo aamulla on merkki siitä, että torkuttaminen on häirinnyt kehon uni-valverytmiä, sanoo kliinisen neurofysiologian erikoislääkäri Anu Muraja-Murro.

Torkuttamisen seurauksena keho ei enää tiedä, saisiko se oikeasti levätä vai pitäisikö sen lähteä liikkeelle. Se voi haitata elimistön toimintaa.

29.12.2021 15:45

Juttu on osa Minä väitän -sarjaa, jossa yksi asiantuntija kertoo näkemyksensä jostakin omaan alaansa liittyvästä kiinnostavasta aiheesta.

Kliinisen neurofysiologian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori Anu Muraja-Murro Kuopion yliopistollisesta sairaalasta:

“Torkuttaminen tuntuu ymmärrettävästi houkuttelevalta vaihtoehdolta, kun kello soi aamuvarhaisella, eikä millään jaksaisi vielä herätä. Monelle torkuttamisesta onkin tullut toistuva tapa. Joku saattaa painaa torkkunappia aamuisin viisikin kertaa ennen kuin pääsee ylös sängystä.

Kaikkein järkevintä olisi kuitenkin nousta ylös heti, kun kello ensimmäistä kertaa soi, eikä enää torkahtaa uudestaan. Torkuttaminen voi nimittäin laittaa elimistön monella tavalla sekaisin.

Kliinisen neurofysiologian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori Anu Muraja-Murro.

Ihmisen kehon toiminta on erilaista unen aikana kuin valveilla. Kun ihminen nukkuu, hänen ruumiinsa lämpötila on matalampi ja hormonitoiminta erilaista.

Elimistö alkaa valmistautua heräämiseen jo hyvissä ajoin ennen aamua. Ruumiin lämpötila alkaa hiljalleen nousta ja melatoniinin määrä kehossa vähenee. Aamun sarastaessa keho tuottaa stressihormoneja eli kortisolia ja adrenaliinia sekä välittäjäaine serotoniinia. Hormonitoiminnan muutosten on tarkoitus valmistella kehoa lähtemään liikkeelle.

Torkuttaminen tarkoittaa käytännössä, että ihminen yhä uudelleen havahtuu hereille ja taas nukahtaa. Usein seurauksena on, ettei keho ei enää tiedä, saisiko se oikeasti levätä vai pitäisikö sen lähteä liikkeelle. Silloin fysiologinen säätelykin voi häiriintyä.

Monesti torkuttaminen sekoittaa esimerkiksi vireystilaa ylläpitävien hormonien toimintaa, minkä seurauksena ihminen saattaa olla päivällä väsynyt.

Torkuttaminen voi haitata hormonitoiminnan lisäksi suoliston normaalia toimintaa.

Lisäksi torkuttaminen voi vaikuttaa ruokahaluun. Monilla ihmisillä on aamuisin nälkä, koska ruokahalua säätelevien hormonien tuotanto tavallisesti kiihtyy heräämisen jälkeen. Torkuttaminen saattaa sekoittaa hormonien toimintaa siten, ettei aamulla tee mieli syödä mitään. Aamun syömättömyys voi kostautua esimerkiksi voimattomuutena ja ilta-ahmimisena.

Torkuttaminen voi haitata hormonitoiminnan lisäksi suoliston normaalia toimintaa.

Suolisto käynnistyy yleensä aamuisin. Herätyskellon pirinän jälkeiset torkahdukset antavat kuitenkin suolistolle vihjeen, ettei sen olekaan vielä aika lähteä käyntiin. Silloin seurauksena voi olla esimerkiksi ummetus tai turvottava olo.

Torkkunappiin turvautuminen on siis useimpien hyvinvoinnin kannalta huono tapa. On kuitenkin hyvä huomata, että on olemassa sellaisiakin ihmisiä, joiden elimistön toimintaan torkuttaminen ei merkittävällä tavalla vaikuta. He ovat tosin selkeä vähemmistö.

Torkuttamisen voi päätellä häirinneen omaa uni-valverytmiä, jos olo on aamuisin pöhnäinen ja tokkurainen tai jos väsymys jatkuu pitkälle päivään. Silloin kannattaa miettiä, voisiko torkuttamisesta luopua.

Usein torkuttaminen tuntuu erityisen houkuttelevalta silloin, kun yöunet ovat jääneet liian vähäisiksi.

Erityisesti iltavirkut ihmiset ovat taipuvaisia turvautumaan torkuttamiseen.

Siksi olisikin tärkeää ihan ensimmäiseksi miettiä, saako varmasti tarpeeksi unta. Unentarve on yksilöllistä, mutta yleensä aikuinen tarvitsee unta 7–9 tuntia. Silloin tietää nukkuneensa tarpeeksi, kun tuntee itsensä heräämisen jälkeen virkeäksi.

Monesti erityisesti iltavirkut ihmiset ovat taipuvaisia turvautumaan torkuttamiseen. Moni iltavirkku nimittäin joutuu heräämään töihin huomattavasti aiemmin aamulla kuin hänen sisäisen kellonsa sanelemalle unirytmille olisi optimaalista.

Myös pimeä vuodenaika hankaloittaa monen aamuherätyksiä, sillä keho kaipaa valoa herätäkseen. Valon lisääminen aamuun saattaakin auttaa heräämään jo ensimmäiseen kellonsoittoon.

Jokaisella ei kuitenkaan tarvitse olla kallista kirkasvalolamppua. Apua voi olla jo siitäkin, että laittaa valot päälle heti, kun kello ensimmäisen kerran soi.

Jos torkuttamisesta on tullut pinttynyt tapa, voi siitä harjoitella irti vähitellen.

Konkreettinen suunnitelma on usein avuksi. Jos on tottunut esimerkiksi torkuttamaan viisi kertaa, voi päättää, että seuraavana aamuna saa torkuttaa vain neljä kertaa ja sitä seuraavana kolme kertaa.

Lopulta sitten on vain noustava ylös herätyskellon ensimmäisen pirahduksen jälkeen ja ryhtyä rivakasti aamutoimiin, vaikka se tuntuisikin aluksi vähän hankalalta.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat