Ystäväni on myrkyllisessä parisuhteessa, minua hirvittää katsoa vierestä – Miten tilanne kannattaisi ratkaista? - Hyvinvointi | HS.fi

Ystäväni on myrkyllisessä parisuhteessa, minua hirvittää katsoa vierestä – Miten tilanne kannattaisi ratkaista?

Henk.koht.-palstalla käsitellään lukijoiden ihmissuhdeaiheisia kysymyksiä. Tällä kertaa lukija pohtii, miten pitäisi toimia, jos on huolissaan ystävänsä myrkyllisestä parisuhteesta. Jutun lopussa voit ehdottaa omaa kysymystäsi palstalle.

Moni antaa mielellään neuvoja muille, vaikka toinen ei olisi niitä varsinaisesti pyytänytkään. Se ei välttämättä ole hyvä tapa, psykoterapeutti Maarit Lassander sanoo.

3.1. 3:00 | Päivitetty 3.1. 6:16

HS:n lukija kirjoittaa:

Ystäväni on korviaan myöten rakastunut ihmiseen, jonka seura ei selvästikään tee hänelle hyvää. Ulkopuolisen silmin vaikuttaa siltä, että suhteessa on isoja ongelmia ja suoranaista henkistä väkivaltaa. Ystäväni ei kuitenkaan halua päästää irti vaan odottaa, että suhde yhtäkkiä korjautuisi.

Tilanne on jatkunut monen vuoden ajan eikä näytä helpottavan millään. Kaveriporukkamme jäsenet ovat toistuvasti yrittäneet puhua tälle henkilölle järkeä, mutta tuloksetta. Hän haluaa purkaa meille sydäntään kerta toisensa jälkeen, mutta ei pysty ottamaan neuvoja vastaan. Se tuntuu turhauttavalta, ja huomaan, että ystäväni seura on alkanut ärsyttää. Mitä minun pitäisi tehdä?

Ongelmaa avaa erikoispsykologi ja psykoterapeutti Maarit Lassander. Asiantuntijat eivät kommentoi palstalla yksittäistapauksia vaan käsittelevät aihepiiriä yleisellä tasolla.

”On arvokasta, että haluaa olla ystävälle läsnä ja kuunnella. Mutta samalla toiselle tulee helposti annettua neuvoja, joita tämä ei ole ollenkaan pyytänyt.

Etenkin, jos neuvominen ei pitkällä ajanjaksolla tuota tulosta, voi pohtia, onko se oikea tapa lähestyä tilannetta. Silloin itseltään kannattaa kysyä, onko todella kuunnellut ystävää vai lähtenyt oitis tarjoamaan tälle neuvoja ja mielipiteitä.

Niiden sijaan keskusteluissa kannattaisi mieluummin pysähtyä kuuntelemaan, miksi ystävä on mahdollisesti hyvinvointiaan uhkaavassa suhteessa ja haluaa siinä pysyä myös jatkossa.

Ystävää voisi muistuttaa siitä, että väkivallan kokeminen ei ole milloinkaan sitä kokevan vika.

Väkivalta henkisenä tai fyysisenä ei ole koskaan ok. Ystävän näkökulmasta voi silti olemassa monia syitä, jotka kuitenkin saavat hänet sitä kestämään.

Todellisuus monesti on se, ettei väkivaltaa kokeneen tilanne korjaannu aivan yhtäkkiä. Ystävää voisi kuitenkin muistuttaa siitä, että väkivallan kokeminen ei ole milloinkaan sitä kokevan vika.

Halu neuvoa on tosi luonnollinen, ja moni varmasti tunnistaa itsessään tällaisen tarpeen. Neuvominen tuntuu usein helpommalta kuin kuunteleminen. Kun kuulee ongelmasta tai vaikeasta tilanteesta, mielessä syntyy tarve ratkaista se. Erityisesti semmoinen voi tulla esiin, jos on itse kokenut joskus jotakin samantyyppistä.

Neuvomisen moodi kuitenkin vaikeuttaa toisen kuuntelua. Jos keskittyy antamaan mielipiteitään, ei siis välttämättä keskity kuuntelemaan toisen näkökulmia ja kokemuksia. Toiselle taas kuulluksi tuleminen voi olla tosi paljon tärkeämpää kuin konkreettiset neuvot.

Neuvominen on vaikeaa toki myös siksi, että asiat, jotka toimivat itselle, eivät todellakaan aina toimi toiselle. Etenkin, jos ystävän tilanne on vaikea, kannattaisi keskittyä kysymään, miltä hänestä tuntuu ja mitä hän eri asioista ajattelee.

Sellainen on toisen tunteiden myötätuntoista kuulemista. Se voi vahvistaa ihmisen omia aavistuksia siitä, miten hänen kannattaisi toimia.

Neuvojan roolia kannattaisi välttää viimeiseen saakka, sillä siinä asettuu helposti toisen yläpuolelle.

Monesti, kun kerromme omista ongelmistamme toiselle, mielessä voi olla kevyt tunne siitä, mikä olisi fiksu ratkaisu. Tämä aavistus voi vahvistua sillä, että toinen kuuntelee, vaikka ei neuvoisi ollenkaan.

Jos taas toinen pyytää konkreettisia neuvoja, häneltä voi kysyä, miten tämä itse neuvoisi samassa tilanteessa olevaa ystävää. Sekin voi vahvistaa itsetyöstämistä eli tilanteen omaa pohtimista.

Neuvojan roolia kannattaisikin välttää viimeiseen saakka, sillä siinä asettuu helposti toisen yläpuolelle.

Turhautuminen kysyjän kaltaisessa tilanteessa on todella ymmärrettävää. Voi oikeutetusti tuntua siltä, että vuorovaikutus ystävän kanssa on muuttunut yksipuoliseksi.

Tämän tunteen voi ottaa kohteliaasti esille ystävän kanssa, mikä voi olla hänelle herättävä juttu. Ehkä ystävä herää tällaisen keskustelun kautta huomaamaan, millaisia monia vaikutuksia hyvinvointia heikentävällä ihmissuhteella on hänen elämäänsä.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat