Arja Nukarinen itki, tärisi ja hyperventiloi, mutta otti silti jo kolmannen koronarokotuksen: ”Jos joku väittää, että piikkipelko ei ole todellista, hän ei tiedä mistä puhuu” - Hyvinvointi | HS.fi

Arja Nukarinen itki, tärisi ja hyperventiloi, mutta otti silti jo kolmannen korona­rokotuksen: ”Jos joku väittää, että piikki­pelko ei ole todellista, hän ei tiedä mistä puhuu”

Joka kymmenes suomalainen kärsii piikkikammosta, ja erityisesti nuoret aikuiset jännittävät rokotuksia. HS kävi piikkipelkoisen kanssa ottamassa koronarokotuksen.

Sairaanhoitaja Arja Singh auttaa Arja Nukarisen makuuasentoon kolmannen koronarokotuksen jälkeen Jätkäsaaren rokotuspisteessä.

12.1. 12:50

”Pahinta on vähättely. Se, kun sanotaan, että ei rokottaminen satu, että ei sitä kannata pelätä. Tämä ei auta piikkipelkoista yhtään. Päinvastoin”, sanoo Arja Nukarinen.

Hän kärsii piikkipelosta, kuten arviolta kymmenen prosenttia suomalaisista. Pelostaan huolimatta Arja on nyt autossa matkalla Jätkäsaaren rokotuspisteeseen ottamaan kolmatta koronarokotusta.

”Muu ei auta. Rokotus on niin tärkeä, että oma pelko on toisarvoinen”, hän sanoo.

Arja on lupautunut ottamaan rokotuksen Helsingin Sanomien kuvaajan ja toimittajan todistaessa tapahtumaa. Hän tekee sen siksi, että juttu rohkaisisi muita pelokkaita.

Rokotuksen jännittäminen on varsin yleistä, kertoo lännen terveysasemien johtava ylilääkäri Timo Carpén.

Erityisesti jännittämisestä kärsivät hänen mukaansa nuoret aikuiset. Lapset saattavat suhtautua pelokkaasti, mutta myös uteliaasti.

”Rokotukset ovat sujuneet toistaiseksi lasten osalta varsin reippaasti”, Carpén sanoo.

Kaikkein vähiten tuntuvat pelkäävän ikäihmiset, jotka ottavat rokotuksensa yleensä rutiinilla.

Rokotuspisteissä rokottajat pyrkivät ottamaan huomioon jännittämisen. Jännittämisestä kannattaakin kertoa rokotuspisteellä.

”Rokottajat ovat kokeneita ja toimenpide tapahtuu nopeasti”, Carpén sanoo.

Paras kannustin rokotuksen ottamiseen on Carpénin mukaan tieto rokotuksen hyödyistä sekä itselle että koko yhteisölle. Ajankohtaista tietoa kannattaakin Carpénin mukaan seurata.

Hän tähdentää myös, että vanhempien kannatta keskustella lasten kanssa rokotuksista, nyt kun 5–11-vuotiaiden rokotukset ovat käynnistyneet.

Arja on nukkunut viime yöt huonosti. Aamiaista hän ei kyennyt syömään. Hän puhuu hiljaisella, ohuella äänellä ja puristaa kahvimukia käsissään, jotka hikoilevat ja palelevat yhtä aikaa.

Arja on Helsingin Sanomien designtoimitussihteeri ja yksi rauhallisimmista ja kylmähermoisimmista kollegoistani. Töissäkin hänet on pantu tehtäviin, joissa vaaditaan kykyä sietää painetta.

Kun esimerkiksi Euroopan komissio erosi yllättäen dramaattisesti yöllä maaliskuussa vuonna 1999, Arja oli se henkilö, joka pysäytti painokoneet ja pani etusivun uusiksi.

”Kysymys ei ole kivun pelosta, vaan jostakin syvemmästä.”

On kuitenkin kolme asiaa, jotka saavat Arjan hermostumaan: piikit, korkeat paikat ja esiintyminen. Kahta jälkimmäistä voi välttää, mutta piikkejä ei, varsinkaan korona-aikana.

Pelkästään valokuvat rokotusneuloista saavat Arjan voimaan huonosti. Viime aikoina Arjalla on ollut töissä hankalaa, koska hän joutuu katsomaan ja valitsemaan uutiskuvia.

Arja on pelännyt piikkejä aina. Lapsena hän muistaa juosseensa koulun käytäviä pitkin pakoon, kun piti mennä rokotukseen.

Rokotuksiakin pahempia ovat verikokeet. Kun Arja oli raskaana, niitä tehtiin paljon. Silloin hän käytti puuduttavia laastareita, jotka puuduttavan pistoskohdan ihon. Rauhoittavaa lääkettä hänelle annettiin silloin, kun ihokeliakiatestin tekeminen ei olisi muuten onnistunut.

Laastareista, lääkkeistä, mielikuvaharjoitteista tai muista keinoista ei kuitenkaan ole ollut Arjalle juurikaan apua. Hammaslääkärissäkin hän välttää puudutusta viimeiseen asti – piikki pelottaa enemmän kuin poraaminen tai kipu.

”Piikkipelko on asia, jonka kanssa pitää vain elää. Kysymys ei ole kivun pelosta, vaan jostakin syvemmästä. Ehkä terapia auttaisi, mutta sitä en ole kokeillut”, Arja sanoo.

Jätkäsaaren rokotuspisteessä on vilkasta. Oven eteen muodostuu jonoa, joka etenee kuitenkin nopeasti.

Arja Nukarinen odottaa rokotukseen pääsemistä Jätkäsaaren rokotuspisteessä.

Koska Arjan mukana on Helsingin Sanomien toimittaja ja kuvaaja, hänen rokottamisestaan on sovittu etukäteen. Hänet ohjataan jonosta sivuun odottamaan rokottajaa. Odottaminen ei ole helppoa: Arja näyttää huonovointiselta. Hänen sykkeensä nousee ja häntä heikottaa.

Onneksi hänen ei tarvitse odottaa kovin kauaa, kun sairaanhoitaja Arja Singh tulee paikalle ja johdattaa hänet sermin taakse. Siellä on tila, jossa rokotukseen tulevat voivat pyytäessään saada rokotuksen makuuasennossa. Muutama ihminen lepäileekin vuoteilla. Tilannetta tarkkailee hoitaja, jonka pöydän vieressä on pino pillimehuja niille, jotka tarvitsevat vahvistusta.

Tieto siitä, että rokotuksen voi saada makuuasennossa, saa Arjan pillahtamaan itkuun.

Hän istuu sängyn päälle ja paljastaa vasemman olkapäänsä. Hän on silminnähden kauhuissaan. Hän tärisee ja hyperventiloi eli hengittää liian syvään ja liian nopeasti.

Sairaanhoitaja Arja Singh pistää rokotteen lihakseen muutamassa sekunnissa.

Singh ei näytä kiinnittävän paniikkiin huomiota. Hän juttelee rauhallisesti samalla kun tunnustelee Arjan olkapäätä niin ronskein ottein, että rokote sujahtaa lihakseen lähes huomaamatta.

Kaikki on ohi muutamassa sekunnissa. Helpotus vyöryy Arjan yli sellaisella voimalla, että hän meinaa pyörtyä. Singh auttaa hänet istuma-asennosta selälleen.

Varttitunnin kuluttua Arja nousee ylös.

Onko voittajaolo?

”No joo. Mutta nolottaa.”

Arjan ääni kuulostaa taas ihan tavalliselta: matalalta, rennolta ja nauravalta.

”Tiedän kokemuksesta, että jälkeenpäin hävettää. Silloin tuntuu, että koko rokotus on ikään kuin muuttanut minut pikkulapseksi ja että olen tehnyt koko asiasta aivan liian suuren numeron. Mutta tiedän myös, että tämä häpeän tunne kuuluu taudinkuvaan.”

Arja kokee, että hän sai Jätkäsaaressa asiallista ja ammattitaitoista kohtelua. ”Sängystä kymmenen plus! Tämä oli ensimmäinen kerta kun sitä edes tarjottiin”, Arja sanoo.

Mitä sanoisit muille piikkipelkoisille?

”Jos joku väittää, että piikkipelko ei ole todellista, hän ei tiedä mistä puhuu. Pelkoa päin käyminen vaatii rohkeutta. Mutta se kannattaa, sillä rokotuksesta selviää muutamassa sekunnissa, toisin kuin koronataudista tai long covidista.”

Arja nousee seisomaan. Hän pukee takin päälleen ja huomaa ensimmäistä kertaa, että ikkunan takana paistaa häikäisevä aurinko. ”Mikä ihana päivä!”

Levättyään hetken rokotuksen jälkeen Arja Nukarinen on valmis lähtemään kotiin.

Timo Carpénin neuvot rokotusta pelkäävälle

  • Jos rokotus pelottaa, voi mukaan ottaa tukihenkilön.

  • Ennen rokotusta on hyvä syödä ja juoda sopivasti, jotta rokotuksen jälkeen ei ala heikottaa.

  • Jännittämisestä kannattaa kertoa rokotuspisteellä. Rokottaminen pyritään toteuttamaan mahdollisimman rauhallisessa tilassa rokotettavan toiveet huomioiden.

  • Vanhempien ja opettajien on hyvä keskustella lasten kanssa rokottamisesta etukäteen. Voi kysyä, askarruttaako rokottamisessa jokin asia. Pienelle lapselle voi kertoa, että rokottaminen on tärkeää, jotta lapset eivät sairastuisi vaan että he pääsisivät kouluun. Isommille voi muistuttaa, että rokottaminen ehkäisee taudin leviämistä ja riskiä sairastua vakavaan koronatautiin.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat