Lastensuojelutapausten taustat ovat yhä mutkikkaampia, sanoo pitkän linjan asiantuntija – ”Aika paljon on tilanteita, joissa huostaanotto on nuoren toivomus”

Suomessa elää huostaanotettuina noin 11­000 lasta ja nuorta.

Kodin ulkopuolelle sijoitettuina olleiden lasten määrä on THL:n tilastojen mukaan ollut maltillisesti kasvavassa trendissä 1990-luvulta lähtien.

7.4. 10:00

Lastensuojelu nousee Suomessa laajaan julkiseen keskusteluun yleensä silloin, kun jotain traagista tapahtuu. Viimeisimpänä järkytystä on herättänyt maaliskuussa Helsingin Latokartanossa tehty epäilty perhesurma, jossa kuoli alakouluikäinen lapsi.

Vahvistamattomien tietojen mukaan perhe olisi ollut lastensuojelun asiakas. Asiantuntijat ovat esittäneet julkisia arvioita, joiden mukaan tapaus osoittaa, että jo pitkään vaadittuja parannuksia lastensuojeluun ei ole onnistuttu tekemään.

Lue lisää: ”Pientäkään osaa ei ole toteutettu” – Kaiken nähnyt asiantuntija nostaa esiin hätkähdyttävän seikan suomalaisesta lastensuojelusta

Lastensuojelun tola ja resurssit ovat kirvoittaneet kuohuntaa toistuvasti viime vuosina. Turvaverkkojen pettäminen on ollut tapetilla myös muun muassa Koskelan henkirikoksen ja vuonna 2012 tehdyn 8-vuotiaan Vilja Eerikan murhan jälkeen.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen arvioi HS:n haastattelussa maaliskuun lopussa, että ”emme ole ottaneet opiksi vakavista perheväkivaltatapauksista, joita meillä on täällä Suomessa koko ajan”. On nähty, että ongelmat lastensuojelussa voivat olla mahdollistamassa kohtalokkaitakin lopputuloksia.

Entä sitten lastensuojelun asiakkaina olevien perheiden ongelmat ja pahoinvointi? Mistä niissä on pohjimmiltaan kyse?

Useita toisiinsa kietoutuneita ongelmia ja konflikteja, joiden vuoksi koti merkitseekin lapselle turvallisuuden sijasta turvattomuutta. Tämä yhdistää professori Tarja Pösön mukaan lastensuojelutapauksia Suomessa juuri nyt.

Tarina kunkin tapauksen taustalla on kuitenkin lopulta omanlaisensa.

Vuodesta 1998 lähtien sosiaalityön professorina Tampereen yliopistossa työskennellyt Pösö varoo tekemästä yleistyksiä, joissa lastensuojeluperheet niputettaisiin yhdeksi massaksi, jonka pahoinvoinnin määrää pystyisi arvioimaan kokonaisuutena.

”Välillä ilmiölle voi tehdä hallaa, jos sitä yritetään yksinkertaistaa. Samanaikaisesti lastensuojelusta pitää kuitenkin puhua”, Pösö sanoo.

Huostaanotto tai muut lastensuojelutoimet tulevat kyseeseen silloin, jos vanhemmat tai muut lapsen huolenpidosta vastaavat ihmiset eivät kykene turvaamaan tämän hyvinvointia ja yksilöllistä kasvua.

Tarja Pösö

Ongelmat perheissä ovat monenkirjavia, kertoo professori Pösö.

”Jos nelivuotias lapsi otetaan kodin ulkopuolelle, niin perheen ongelmat ovat todennäköisesti hyvin erilaisia kuin silloin, jos huostaanotto tehdään 14-vuotiaana.”

Pösö viittaa muun muassa siihen, että pieni lapsi tarvitsee lastensuojelua todennäköisimmin vanhempiensa toiminnan tai laiminlyöntien vuoksi. Teini-ikäisten tapauksissa on sen sijaan mukana sitäkin, että nuori käyttäytyy itse niin aggressiivisesti tai holtittomasti, etteivät vanhemmat enää pysty hallitsemaan tilannetta.

Viina tai muut päihteet ovat usein mukana kuvioissa, jos perhe päätyy lastensuojelun asiakkaaksi. Pösön mukaan epätavallista ei ole sekään, että lapsi tai nuori pyytää itse itsensä huostaanottoa, koska arki kotona on niin kuluttavaa.

”Aika paljon on sellaisia tilanteita, että se huostaanotto on nuoren toivomaa.”

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreimpien vahvistettujen tilastotietojen mukaan vuonna 2020 sijoitettiin kiireellisesti 4 662 lasta, mikä on kolme prosenttia enemmän kuin vuonna 2019. Huostassa olleiden lasten määrä kokonaismäärä pysyi puolestaan edellisvuoden tasolla eli hieman yli 11 000:ssa.

Kodin ulkopuolelle sijoitettuina olleiden lasten määrä on THL:n tilastojen mukaan ollut maltillisesti kasvavassa trendissä ainakin 1990-luvulta lähtien.

Päihteet, väkivaltaisuus ja mielenterveysongelmat ovat kytkeytyneet kotien murhenäytelmiin menneinä vuosikymmeninä ja kytkeytyvät vahvasti vieläkin.

”Tavanomaista on, että osa perheestä katsoo olevansa tuen tarpeessa ja loput hangoittelevat auttajia vastaan.”

Tämän päivän lastensuojelulle luo Pösön mukaan lisähaasteita se, että niin perhesuhteet kuin niihin liittyvät konfliktitkin ovat moninaisempia kuin joskus takavuosina.

Esimerkiksi vanhempien myrskyisä eroaminen tai huoltajuusriidat voivat saada lapsenkin oireilemaan siten, että kotiin tarvitaan ulkopuolista apua. Uusioperheen jäsenten välisen dynamiikan kiemurat saattavat mutkistaa tilannetta entisestään, jos taustalla on jo jotain aiempia ongelmia.

”On liiallisen yksinkertaistavaa ajatella, että avo- ja avioliittojen purkautuminen olisi lähtökohtaisesti ongelma. Näin ei varmasti ole, mutta se voi monimutkaistaa perhesuhteisiin liittyviä jännitteitä ja tehdä niistä hyvin vaikeasti ratkaistavia”, Pösö kertoo.

Tavanomaista on Pösön mukaan esimerkiksi se, että osa perheestä katsoo olevansa tuen tarpeessa – loput hangoittelevat auttajia vastaan.

”Se on sitten vähän kuin antibioottikuuri, jota otetaan puolet lyhyempänä ja silloinkin vain yksi tabletti päivässä.”

Tosiasia lastensuojelutapauksiin liittyen on Pösön mukaan myös ylisukupolvisuus. Siis se, että aiemmin lapsena lastensuojelun asiakkaana ollut henkilö päätyy jossain tapauksissa samojen toimien kohteeksi myös vanhemman roolissa.

Pösö ei pysty ottamaan kantaa siihen, onko ylisukupolvisuus mahdollisesti lisääntynyt tai vähentynyt viime aikoina. Hänen mukaansa kyse on joka tapauksessa olemassa olevasta ilmiöstä.

”Sitähän on ollut aina”, Pösö toteaa.

Yksi entistä syvemmän tieteellisen tutkimuksen paikka olisi Pösön mielestä siinä, missä määrin taloudellinen huono-osaisuus on kytköksissä lastensuojelun tarpeeseen. Mikä on toisaalta syy ja mikä seuraus?

”Toimeentulon kysymykset varmaankin kietoutuvat aika mutkikkaalla tavalla lastensuojeluasioihin”, Pösö sanoo.

Hän mukaansa ei kuitenkaan voida ajatella, että lastensuojelun pääasiallisena syynä olisivat taloudelliset ongelmat.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat