HS:n lukija kirjoittaa:
Minulla ja parhaalla ystävälläni on lapset vuoden ikäerolla. Omani on välillä todella joustamaton pienempää kohtaan, ja minun (sekä ystäväni) on vaikea olla niissä tilanteissa. Molemmat tietenkin ymmärtävät lastensa reaktioita. Ilman lapsia kaikki on niin kuin ennenkin, mutta kun lapset ovat mukana vääntämässä omista asioistaan, vaikuttaa se meidän suhteeseemme ainakin siinä hetkessä. Mitä voisi tehdä, jotta lasten väliset jännitteet tai oman lapsen käytös eivät vaikuttaisi aikuisten suhteeseen?