Kaikki ei ole kiinni itsestämme

Selviytyminen tai onnistuminen eivät koskaan ole vain oman ahkeruutemme ansiota, Riku Rantala muistuttaa kolumnissaan.

27.7. 11:00

Pyysivät radioon kertomaan elämäntarinani tunnissa. Vaikealta tuntui.

Pian huomasin, että oman elämäntarinan tiivistäminen kymmeneen sivuun on työlästä, mutta myös terapeuttista.

Ei olekaan ihme, että oman tarinan miettiminen ja kertominen ovat monesti tärkeä osa mielenterveys- ja päihdekuntoutusta.

Mistä sinä aloittaisit?

Useimmat varmaan valitsisivat jonkin avainkokemuksen lapsuudesta. Omista muistoistani esiin pulpahti yksi tapahtuma, jonka tajusin määrittäneen elämääni yllättävän paljon.

Vappuna 1984 olen matkalla Hakaniemen vapputorille. Rahani riittävät vappuhuiskaan ja markkinapalloon: sahajauhoilla täytettyyn, kuminauhalla varustettuun koristepalloon. Se on vanhentunut ja persaukisen vappulelu.

Pitkänsillan kohdalla katselen vasemmiston vappumarssia. Ihmettelen, että mukana marssivilla lapsilla on todella hienoja folioilmapalloja, joista hienoimmat maksavat yli satasen. Minulla ei olisi sellaiseen koskaan varaa.

Minulla on käynyt käsittämätön munkki.

Kateus synnytti kymmenvuotiaassa kaunan, joka säilyi elämässäni pitkään. Minusta tuli työhullu. Ryhdyin samana keväänä jakamaan lehtiä.

Sanotaan, että huippu-urheilijaksi tullaan treenaamalla lapsuudesta saakka 25-30 tuntia viikossa. Jos työnteko olisi olympialaji, olisin ollut vahva ehdokas nuorisomaajoukkueeseen.

Nyt, 48-vuotiaana, voin kai olla tyytyväinen. Olen menestynyt yrittäjänä, enkä ole kärsinyt työttömyydestä.

Ennen kaikkea olen erilaisissa töissä saanut viettää – ja joutunut viettämään – aikaa hyvin erilaisten ihmisten kanssa hyvin erilaisissa kuplissa.

Mutta elämäntarinaani miettiessäni tajusin myös, että minulla on käynyt käsittämätön munkki. Toisinkin olisi voinut käydä.

Voisin olla masentunut keski-ikäinen ukko, jolla oli ehkä lahjoja ja etuoikeuksia, mutta asiat eivät loksahtaneetkaan kohdalleen.

Selviytyminen tai onnistuminen eivät koskaan ole vain oman ahkeruutemme ansiota.

On niin monta vaikuttavaa tekijää, jolle emme mahda mitään: perintötekijät, sijoittuminen sisarusparveen, kaikki itsellemme näkymättömät etuoikeudet. Toisaalta sukuhistorian sanoittamattomat painolastit, merkitykselliset aikuiset ratkaisevissa nuoruuden käännekohdissa, kaveriporukan kollektiivinen tunnelma, ajan henki.

Sattumaa vai johdatusta? En tiedä, mutta kenenkään oma erinomaisuus ei riitä mihinkään, kun huono käsi sattuu kohdalle.

Eikä kukaan meistä kykene täydelliseen rehellisyyteen omassa tarinassaan. Lopulta se on vain tarina.

Kirjoittaja on Madventures-seikkailija ja kirjailija, joka kertoi tarinansa Ylen Radio Suomen 20 kutsuvieraan joukossa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat