2000-luvun muoti on tullut takaisin, mutta äärimmäinen hoikkuuden ihannointi tuskin palaa samankaltaisena, asiantuntija sanoo

Tyypillisesti vyötärön paljastava ”nollarimuoti” on tehnyt paluun. Mediatutkijan mukaan muoti-ilmiöön voi sisältyä riskejä, mutta tämän päivän asenneilmapiiri tekee tilanteesta todennäköisesti vuosituhannen alkua paremman.

Monen mielessä 2000-luvun vaihteen muoti yhdistyy Paris Hiltoniin (toinen ja neljäs vasemmalta) ja Nicole Richieen (ensimmäinen oikealta).

5.8. 14:43

2000-luvun vaihteen muoti on tullut takaisin, mutta ajankohdan eläneille se saattaa tuoda mieleen nostalgian lisäksi muistoja ulkonäköpaineista.

Hoikkuutta korostanut 2000-luvun vaihteen muoti on tehnyt selvästi paluun, sanoo mediatutkimuksen väitöskirjatutkija Kaisu Hynnä-Granberg Turun yliopistosta.

Lantiohousuja ja napapaitoja näkyy jälleen ihmisten päällä. Trendiä kuvaavilla aihetunnistimilla #Y2kfashion ja #Y2kaesthetic löytyy esimerkiksi videoita, jotka keräävät miljoonia katselukertoja Tiktokissa.

Vuosituhannen vaihteessa syömishäiriöoireilu vaikutti lisääntyvän samaan aikaan, kun muoti korosti paljaita vatsoja. Muodin ja syömishäiriöiden suhde ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, Hynnä-Granberg muistuttaa. Syömishäiriöt yleistyvät edelleen länsimaissa merkittävästi, ja niiden kehittymiseen on useita syitä.

Hoikkuutta korostava muotikuvasto saattaa kuitenkin aiheuttaa paineita omasta kehonkuvasta, Hynnä-Granberg toteaa. Yhtenä syynä ulkonäköpaineisiin esitetään usein ulkonäköihanteita, jotka tulvivat eteen kuvina esimerkiksi mediassa.

Tyypillisin mielikuva 2000-luvun taitteen muodista on vaatetus, joka jättää vyötäröalueen paljaaksi, Hynnä-Granberg kuvailee. Paris Hilton ja Nicole Richie nousevat monen mieleen esikuvina kyseisestä muodista.

Kauneusihanteena vallitsi hyvin hoikka vartalotyyppi.

”Monet mallit, esimerkiksi Kate Moss, ilmensivät tätä hyvin hoikkaa ulkomuotoa. Silloin ihannekeho oli kuin teinin tai lapsen keho”, Hynnä-Granberg sanoo.

Sittemmin äärimmäisen hoikkuuden ihannoinnin voidaan tulkita hieman hellittäneen. Kehoihanteet ovat vuosituhannen alusta muuttuneet, ja 2010-luvulle tultaessa alettiin ihailla treenattua fitness-kehoa. Ihanteeksi nousi myös takapuolen korostaminen, Kim Kardashianin kapea vyötärö ja iso takapuoli.

Vaikka kauneusihanteet ovat muuttuneet, niillä on myös jotain yhteistä. Hynnä-Granbergin mukaan suuri osa ihmisistä on kokenut, että ihanteisiin on todella vaikeaa mahtua, ja siksi ne tuntuvat niin painostavilta.

”Kehoihanteisiin on aina kuulunut se, ettei keho saa olla millainen tahansa. Ihanteisiin liittyy väistämättä kehon kontrollointia”, hän sanoo.

Hynnä-Granberg huomauttaa, ettei muotivirtausten ja ulkonäköpaineiden suhde ole suoraviivainen. Vallitsevalla kuvastolla saattaa kuitenkin olla vaikutusta kehonkuvaan.

”Ei voida sanoa, että ensin oli lantiofarkut ja sitten ulkonäköpaineet. 2000-luvun vaihteessa arvomaailma oli sellainen, että hoikkuus nostettiin ihanteeksi”, Hynnä-Granberg sanoo.

2000-luvun vaihteen kaltainen äärimmäinen hoikkuuden ihannointi tuskin palaa samankaltaisena, Hynnä-Granberg uskoo.

”En usko, että 2020-luvulla haluttaisiin palata siihen, että teinikehosta tulisi seksuaalisuuden esittämisen väline. Nyt ollaan eri tavalla tietoisia asiasta ja puhutaan paljon nuorten seksuaalisesta esittämisestä.”

Arvomaailmojen voidaan nähdä muuttuneen. Jonkinlaiseksi vastavoimaksi kehon kontrollointia korostaville kauneusihanteille on kehittynyt kehopositiivisuuden ajattelumalli, Hynnä-Granberg toteaa. Kehopositiivisuuden viesti on se, että kaikki kehot ansaitsevat kunnioitusta ja ovat kauniita sellaisina kuin ovat.

2000-luvun vaihteeseen verrattuna nykyään vallitsee uudenlainen asennekulttuuri, Hynnä-Granberg pohtii. Sen voisi ajatella vaikuttavan jonkinlaisena suojaavana tekijänä siihen, miten voimakkaasti ulkonäköpaineet saattavat iskeä hoikkuutta korostavan muotikuvaston keskellä.

Kehopositiivisuuden ajatusmalliin sisältyy myös ajatus muodin käyttämisestä ”vastoin sääntöjä”, Hynnä-Granberg toteaa. Kehopositiivisuus saattaa entisestään voimistaa eräänlaista kapinointia ihanteita vastaan.

”Oikeastaan jotkut ihmiset ovat aina käyttäneet muotia kurittomasti. Vallitsevia ihanteita halutaan kritisoida pukeutumisen kautta”, Hynnä-Granberg sanoo.

Ilmiön ydin on se, että siinä kapinoidaan erilaisia kehoja koskevia sääntöjä vastaan.

”Perinteisesti on ajateltu, että kehossa esimerkiksi vatsa tai käsivarret ovat ongelmakohtia, ja ne täytyy peittää. Voisi ajatella, että kun 2000-luvun vaihteen muoti paljastaa vatsan, vatsan korostamisesta tulisikin pukeutumisen pointti. Korostettaisiin, että minulla on tällainen iso vatsa, ja se on hieno”, Hynnä-Granberg sanoo.

Toisin sanoen muuttuneen arvomaailman myötä Hynnä-Granberg ainakin toivoo, etteivät tietyt vaatteet olisi enää vain tietyntyyppisten kehojen yksinoikeus.

Sosiaalinen media on tuonut muoti- ja kehokeskusteluun monipuolisuutta. Myös tästä syystä Hynnä-Granberg uskoo, etteivät 2000-luvun taitteen kauneusihanteet ja niiden mahdolliset haittavaikutukset palaa samoissa määrin, vaikka muoti tekeekin paluun.

2000-luvun taitteessa media ja isot yritykset määrittivät, millaista kuvastoa oli tarjolla: mitä elokuvissa näki, mitä lehdissä oli ja mitä televisiosta tuli.

”Nyt on enemmän valinnanvaraa, voidaan vaikuttaa siihen, mitä sosiaalisen median syötteessä näkyy. Sosiaalisen median ansiosta pinnalla elävät useat erilaiset tyylit ja esteettiset ihanteet.”

Juttua varten on haastateltu myös Rasmus Isomaata, joka toimii Syömishäiriöliiton puheenjohtajana ja syömishäiriöihin erikoistuneen Fredrika-klinikan toiminnanjohtajana.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat