Esikoisen vauvavuotena halusin pöydille tanssimaan – Kolmen lapsen äitinä ja yli kymmenen vuotta myöhemmin haaveilen ihan muista asioista

Ehkä vanhemmuuteen on helpompi suhtautua rennommin, kun ymmärtää, että aika kuluu aivan liian nopeasti, kirjoittaa Anni Hautala.

3.8. 11:00 | Päivitetty 3.8. 12:19

Sain viime keväänä kolmannen lapsen.

Kuluneet kuukaudet ovat olleet auvoisia, mutta eivät ihan helppoja: tuntuu siltä, että aivoni ovat osittain saattaneet valua minusta ulos nesteenä maidon mukana.

Aivopöhnän keskellä olen pohdiskellut, mikä kaikki elämässäni on muuttunut kolmannen lapsen myötä.

Ensimmäisenä tulee mieleen se, että juuri mihinkään ylimääräiseen ei ole aikaa. Tätäkin kirjoittaessani odotan koko ajan, milloin homma keskeytyy.

Viime aikoina minulla on ollut erityisesti yksi tavoite: syödä aamiainen yhdeltä istumalta. Ainakaan vielä se ei ole onnistunut. Haaveilen myös, että voisin juoda kahvin kuumana.

Esikoiseni kanssa stressasin kaikesta mahdollisesta.

Tässä välissä korostan yhtä päivänselvää asiaa, jottei synny väärinymmärryksiä: Olen tietenkin mittaamattoman kiitollinen ja onnellinen lapsistani. Tällaiset arkipäivän ”ongelmat” ovat minusta lähinnä huvittavia.

Itse asiassa huomaan olevani nykyään yllättävänkin rento äiti verrattuna siihen aikaan, kun esikoiseni oli vauva. Sain ensimmäisen lapseni, kun olin 27-vuotias, nyt olen 40.

Esikoiseni kanssa stressasin kaikesta mahdollisesta – aina nukkumisesta vuorovaikutustaitoihin, ja täysimetyksen onnistumisesta luomusormiruokailuun. Silloin pienet ongelmat eivät naurattaneet, nyt osaan suhtautua asioihin huumorilla. Ainakin toistaiseksi.

Ehkä vanhemmuuteen on helpompi suhtautua rennommin, kun ymmärtää, että aika kuluu aivan liian nopeasti. Kun esikoiseni oli pieni, odotin, että käänny nyt, hymyile nyt! Kävele jo, kasva jo! Ja niin hän teki. Hän kasvoi ja kasvoi, kunnes toivoin, että älä sittenkään kasva niin äkkiä.

Esikoisellani ja keskimmäisellä lapsellani on yksitoista vuotta ikäeroa.

Sen voisi ajatella olevan pitkä aika. Mutta kun pohdin, miten nopeasti tuo aika on kulunut, tajuan selkeästi, että jokainen tuskastuttavakin hetki on mennyt nopeasti ohi. Vauva on vauva vain aivan pienen ajan murusen.

Kahden pienimmän lapseni ikäero on vuosi ja viisi kuukautta. Sitä on kauhisteltu.

Olen myös huomannut, että kolmannen lapsen kohdalla suhtaudun äitiyteen liittyviin neuvoihin eri tavalla kuin aiemmin. Enää en jaksa stressata ”ootappa vaan” -tyylisistä neuvoista.

Vanhemmuudesta sanotaan paljon kaikenlaista. Minulle on kerrottu, että nuorena jaksaisin paremmin valvoa yöt, mutta vanhempana hermo kestää paremmin. Olen kuullut, minkälainen ikäero lapsilla olisi paras mahdollinen.

Kahden pienimmän lapseni ikäero on vuosi ja viisi kuukautta. Sitä on kauhisteltu ja toivotettu tsemppiä. Mutta mistä minä tietäisin, mikä olisi sopiva ikäero? Ikäero on se mikä on – eli juuri paras mahdollinen perheellemme.

Ehkä olisikin parempi, ettei neuvo muita, eikä ota vastaan muiden neuvoja. Kaikki neuvot, jotka antaisin nyt, kaikuisivat 27-vuotiaan Annin päässä kuuroille korville. Tai sitten ne aiheuttaisivat nuorelle Annille stressiä siitä, kuinka olla oikeanlainen vanhempi.

Yksi asia on kolmannen lapsen kohdalla muuttunut kaikkein eniten: Olen nyt ensi kertaa tilanteessa, jossa käteni eivät ole koskaan vapaana.

Tämän ansiosta olen oppinut uusia taitoja, eli tekemään monia asioita yhdellä kädellä. Esimerkiksi leivän voitelemisen (ei ole helppoa, tarvitaan seinä tai muu vastaava viritys, johon leipä nojaa) ja vessassa käymisen (yllättävän haastavaa saada yhdellä kädellä housut pois ja takaisin).

Sekin on muuttunut, että ensimmäisen lapsen synnyttyä vapauden ”riisto” tuntui luissa ja ytimissä. Koskaan ennen sitä tai sen jälkeen en ole halunnut yhtä palavasti baarien pöydille tanssimaan. En mennyt silloinkaan, mutta teki mieli.

Nyt en oikeastaan kaipaa mihinkään. Tai no, välillä ehkä yksin kirppikselle haahuilemaan tai vaikka vain tavalliseen ruokakauppaan. Tiedän kuitenkin, että niiden aika koittaa taas ennemmin kuin huomaankaan.

Ja sitten vauvani ovatkin taas jo kasvaneet isoiksi.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat