HS:n lukija kirjoittaa:
”Kun näen pienen vauvan tai pörröisen koiranpennun, minun tekisi mieli ikään kuin rutistaa se ruttuun – niin söpö se mielestäni on. Saatan täysin spontaanisti sanoa lepertelevällä äänellä vaikka että ’olet niin herkku, että pistän sinut pataan’ ja varsinkin jos vauvan vanhempi tai koiran omistaja on vähemmän tuttu, huomaan heidän kauhistuvan. Teen samaa myös kumppanini kanssa ja saatan sanoa, että minun tekisi mieli haukata hänestä pala. Onko lepertely normaalia?”
