”Katso, tuo poika on vieläkin parakin takana yksin” – Käsissämme voi olla pommi, jos emme osaa auttaa syrjäytyneitä nuoria

Jatkoimme hiljaisina matkaamme ja ajattelimme Petri Gerdtiä, kirjoittaa Riku Rantala kolumnissaan.

16.11. 11:00

Olimme juuri käyneet ostamassa kukkia Dian pikkusiskon haudalle, kun Dia huomasi pojan koulun pihalla.

”Katso”, hän sanoi kun ohitimme koulun toista kertaa.

”Toi poika on vieläkin tuolla parakin takana ihan yksin.”

Näky oli toden totta pysäyttävä: vasemmalla avautui koulun piha täynnä leikkiviä ja koheltavia lapsia. Keskellä oli parakki ja oikealla, parakin takana, näimme pienen metsikön.

Siellä poika seisoi samassa paikassa kuin kymmenen minuuttia aiemminkin, edelleen ypöyksin.

Jatkoimme hiljaisina matkaamme Turun islamilaiselle hautausmaalle. Emme voineet olla ajattelematta Petri Gerdtiä.

Sytytimme kynttilät Zeinabin haudalle.

Tasan 20 vuotta aikaisemmin hän oli kuollut räjähdyksessä Myyrmannin kauppakeskuksessa. Hän oli vasta 7-vuotias. Dia oli silloin 15-vuotias ja näki siskonsa viimeistä kertaa elossa, kun tätä vietiin ambulanssiin.

Kukaan ei tule koskaan tietämään, miksi 19-vuotias Petri Gerdt, melkein lapsi itsekin, oli pommin rakentanut ja tuonut sen keskelle perjantairuuhkaa – tai milloin sen oli tarkoitus räjähtää.

Mutta joka tapauksessa seitsemän ihmistä sai surmansa. Heidän joukossaan olivat myös Zeinab ja Petri. Yhteensä 164 haavoittui.

Vähintään sadat suomalaiset – mukaan lukien Dia – kantavat räjähdyksen seurauksia edelleen mukanaan joka ikinen päivä.

Se kuitenkin tiedetään, että Petri Gerdt oli yksinäinen, syrjään jäänyt poika, jolla ei ollut ystäviä.

Tilastoista puuttunee jopa valtaosa äärisyrjäytyneistä nuorista.

Paluumatkalla Helsinkiin puhuimme Dian kanssa yksinäisyydestä.

Mietimme, miten tärkeää olisi yrittää kääntää katseemme heihin, jotka jäävät yhteisöjemme ulkopuolelle – ennen kuin he kenties päättävät tulla nähdyksi keinolla millä hyvänsä.

Muutamaa päivää myöhemmin luin Helsingin Sanomista Minä väitän -jutun, jossa oli haastateltu erityis­pedagogiikan dosenttia Lotta Uusitaloa Helsingin yliopistosta. Uusitalon ajatuksia pitäisi nyt lukea Suomen kaikissa ministeriöissä ja kouluissa tarkasti.

Uusitalon mukaan meillä on yli 60 000 syrjäytynyttä nuorta, mutta tilastoista puuttunee jopa valtaosa äärisyrjäytyneistä eli niistä nuorista, jotka ovat vetäytyneet lähes täydellisesti sosiaalisista suhteista.

Syrjäytyminen ei tietenkään automaattisesti johda Myyrmannin kaltaiseen tragediaan, mutta jos emme kykene auttamaan näitä nuoria, meillä on käsissämme vieläkin tuhoisampi pommi.

Kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija, joka haastatteli Myyrmannin räjähdyksen uhreja ja uhrien läheisiä yhdessä Riku Siivosen kanssa tekemäänsä audiodokumenttia varten.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat