Lähes jokainen kärsii joskus elämänsä aikana anhedoniasta – Näin tunnistat sen

Anhedoniaan eli mielihyvän puutteeseen törmää lähes jokainen elämänsä aikana. Joskus anhedonia on merkki vakavammasta sairaudesta.

Mielihyvää voi yrittää palauttaa elämään aktivoimalla aivojen mielihyväjärjestelmää.

8.11. 13:44 | Päivitetty 8.11. 14:08

Ukrainan sota, ilmaston lämpeneminen, luontokato, energiakriisi ja terveydenhoidon tilanne. Moni asia saattaa nyt ahdistaa ja aiheuttaa alakuloisen mielen.

Voi tuntua siltä kuin ilo olisi kadonnut elämästä.

Joskus alakulossa on kyse anhedoniasta eli mielihyvän puutteesta. Se on olotila, jota lähes jokainen kokee jossakin vaiheessa elämäänsä. Silloin mikään ei tunnu enää hyvältä.

”Anhedoniassa oleellista on se, jos aiemmin mielihyvää tuottaneet asiat eivät enää sitä tuota. Jos alakuloinen olo johtuu maailmantilanteesta, mutta ihminen edelleen kokee mielihyvää omassa elämässään, tällöin ei ole kyse anhedoniasta”, sanoo integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson Turun yliopistosta.

Anhedonia tarkoittaa vaikeutta kokea mielihyvää tai vaikeutta hakea mielihyvän lähteitä.

Mielihyvän lähteitä ovat saattaneet olla ruoka, seksi, liikunta, musiikin kuuntelu, kirjan lukeminen tai muu harrastus. Anhedonian tärkein merkki on se, kun aiemmin mielihyvää tuottaneet asiat eivät tunnu enää miltään.

Anhedonia on yksi keskeisimmistä masennuksen oireista. Kokemus anhedoniasta ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että ihminen olisi masentunut tai masentumassa.

Karlssonin mukaan tyypillisesti anhedonian taustalla on pitkittynyttä stressiä. Stressinlähteitä voi olla useita, mutta pitkittyneestä stressistä on kyse silloin, kun jokin itseä vaivaava asia ei ratkea vaan jatkaa vaivaamista.

Monet biologiset tapahtumat voivat vahvistaa alakuloa.

Anhedonia syntyy aivojen mielihyväjärjestelmässä. Paitsi että mielihyväjärjestelmään vaikuttavat psykologiset ja sosiaaliset tapahtumat, sitä ohjaa myös biologia.

Pitkittynyt stressi aiheuttaa useita biologisia muutoksia. Karlssonin mukaan pitkittyneen stressin seurauksena esimerkiksi kortisolin eritys lisääntyy, mikä vaikuttaa aivojen mielihyväjärjestelmään ja alakulon kokemukseen.

Kortisolin lisääntynyt eritys voi voimistaa kehon matala-asteista tulehdusta, joka myös vaikuttaa siihen, miten aivot välittävät mielihyvän kokemusta.

Monet biologiset tapahtumat voivat siis vahvistaa alakuloa, Karlsson toteaa.

Masennuksen lisäksi anhedonia voi liittyä myös moniin muihin psyykkisiin sairauksiin, esimerkiksi skitsofreniaan. Myös päihteiden väärinkäyttäjät voivat kokea anhedoniaa, Karlsson sanoo.

Päihteiden käyttö aktivoi mielihyväjärjestelmää liikaa, sillä mielihyväjärjestelmän toistuva stimuloiminen voi johtaa sen rikkoutumiseen. Liiallisessa käytössä järjestelmä voi ikään kuin väsähtää, ja tällöin järjestelmä ei enää reagoi normaaleihin ärsykkeisiin, Karlsson selventää.

Anhedoniassa on kaksi puolta. Hedonisessa anhedoniassa on kyse siitä, ettei ihminen koe mielihyvää. Motivoituneessa anhedoniassa on puolestaan kyse siitä, ettei ihmistä kiinnosta lähteä hankkimaan mielihyvän kokemuksia. Karlssonin mukaan usein kaksi puolta kulkevat käsi kädessä.

Hedoninen anhedonia ja motivoitunut anhedonia johtuvat erilaisista vajauksista mielihyväjärjestelmässä.

Kalrssonin mukaan yksinkertaistetusti voisi todeta, että dopamiinivajaus mielihyväjärjestelmässä näkyy kiinnostuksen puutteena, kun taas elimistön itsetuottamien opioidien vajaus näkyy mielihyväkokemuksen puuttumisessa.

Järjestelmän kannalta mielihyvää tuottavia asioita olisi hyvä vain tehdä – vaikkei yhtään huvittaisi.

Temperamentti voi vaikuttaa siihen, miten herkästi ihminen kokee anhedoniaa. Temperamentti on perinnöllinen joukko taipumuksia ja valmiuksia, ja ne määrittävät tapaa, jolla reagoimme uusiin asioihin.

Karlssonin mukaan toiset ihmiset ovat temperamentiltaan taipuvaisempia reagoimaan tilanteisiin negatiivisilla tunteilla. Tällöin puhutaan negatiivisesta affektiivisuudesta. Negatiivisen affektiivisuuden on todettu olevan masennuksen riskitekijä, Karlsson toteaa.

Hänen mukaansa tietynlainen temperamentti ei automaattisesti ennusta tulevaisuuteen anhedoniaa tai psyykkisiä ongelmia. Temperamentti saattaa kuitenkin vaikuttaa siihen, miten altis ihminen on elämän stressitilanteissa kokemaan esimerkiksi anhedoniaa tai masennusta.

Mielihyväjärjestelmää ja siten mielihyvän kokemusta voi itse aktivoida. Järjestelmän kannalta mielihyvää tuottavia asioita olisi nimittäin hyvä vain tehdä – vaikkei yhtään huvittaisi.

”Ilmiö näkyy arkielämässä silloin, kun joku ensin sanoo, ettei millään viitsisi lähteä johonkin mutta sitten hän tuleekin kotiin paremmalla mielellä. Tekeminen aktivoi mielihyväjärjestelmää”, Karlsson toteaa.

Anhedonisesta olotilasta voi siis yrittää päästä eroon tekemällä sinnikkäästi ainakin periaatteessa mielihyvää tuottavia asioita: lähteä liikkumaan, tehdä itselle mieluisaa ruokaa tai laittaa lempikappale soimaan, vaikkei yhtään kiinnostaisi, jaksaisi tai tuntuisi mukavalta.

Järjestelmän aktivointi voi johtaa siihen, että mielihyvän tunnekin alkaa palautua.

Monenlaiset ohimenevät tilanteet elämässä voivat aiheuttaa väliaikaisesti anhedoniaa. Mielihyvän kokemisen vaikeus voi johtua esimerkiksi surusta, jolloin se liittyy suremisen prosessiin.

Ihmisen onkin hyvä tunnistaa, miksi hänellä on anhedoninen olo, Karlsson toteaa. Se voi rauhoittaa mieltä.

”Jos anhedonian tunne kestää vain lyhyen aikaa, tällöin riski sairastua esimerkiksi masennukseen ei ole kovin suuri,” Karlsson sanoo.

Tällaisessa tilanteessa kannattaa vain mennä eteenpäin elämässä, Karlsson kehottaa. Anhedonian tuntemus voi mennä ajallaan ohi, eikä syytä suurempaan huoleen ole. Tällöin mielihyväjärjestelmän tietoisesta aktivoinnista voi olla apua.

Karlssonin mukaan anhedoniaan on syytä suhtautua vakavammin silloin, jos tuntemus on kestänyt kauemmin ja siihen liittyy muita oireita, esimerkiksi masennukseen liittyen: Jos kuukausikaupalla ei tunne mistään mielihyvää, työpaikalla on vaikeaa, stressiä kertyy, asiat kasaantuvat ja yöunet kärsivät.

Karlsson kehottaakin tarkkailemaan sitä, liittyykö anhedonian tuntemukseen muutoksia omassa toimintakyvyssä tai elämänlaadussa. Jos ei enää pysty hoitamaan asioita kuin ennen ja jos kokonaishyvinvointi on huonolla tolalla, on tarpeen hakea tilanteeseen muutakin apua kuin omahoitoa.

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat