”Älä sitten laita sitä kieltä kiinni mihinkään kaiteeseen!” varoitti äitini kylminä talvipäivinä, kun pyöritteli Vitalista pulleisiin poskiini leikkipuiston pihassa.
Minä sanoin joo joo, ja samalla kun yritin nuolla makean makuista rasvaa poskeltani, unohdin tuhat kertaa kuulemaani varoituksen. Pian jo länttäsin kieleni kiinni lähimpään kaiteeseen. Kipu alkoi välittömästi, mutta olin onnekas: kieleni jäi kiinni vain pikkuisen ja parani äkkiä. Erään ystäväni kielessä on yhä jäljet samasta hommasta.