Jos puoliso ylireagoi ja käyttäytyy lapsellisesti, taustalla voi olla tietynlainen kokemus lapsuudesta

Joskus voi tuntua siltä, että aikuisenakin reagoi tiettyihin tilanteisiin lapsellisesti. Ilmiöllä on vankka teoreettinen tausta.

”Haavoittuvuus on tärkeää oppia tuntemaan”, psykologi sanoo.

20.11. 3:00 | Päivitetty 20.11. 13:13

Olipa lapsellista. Moni aikuinen saattaa tunnistaa tilanteen, jossa oma toiminta ei tuntunut sopivan omaan ikään.

Olotilalle löytyy selitys. Ihmisessä on monia puolia, ja yksi niistä on sisäinen lapsi, psykologit sanovat.

”Usein kuulee sanottavan, että ihminen on löytänyt sisäisen lapsen itsestään. Näin siis todella voi olla”, psykologi, psykoterapeutti Marja Schulman sanoo.

Jos Googleen laittaa hakusanaksi ”sisäinen lapsi”, tulokset ovat moninaisia, self help -kirjoituksia ja blogipostauksia. Ilmiöllä on kuitenkin vankka teoreettinen tausta.

Psykologi Sinikka Riskilän mukaan skeematerapiassa ajatellaan, että yksi ihmisen eri puolista on haavoittuva lapsi.

Haavoja on syntynyt lapsuudessa ja nuoruudessa, kun lapsen emotionaalisiin tarpeisiin ei ole vastattu. Aikuisena kohdataan tilanteita, jotka saattavat muistuttaa lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia vaille jäämisestä.

”Jos on toistuvasti ja voimakkaasti kokenut tiettyjä tunteita elämänsä varrella, erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa, samat tunnekokemukset voivat aktivoitua aikuisena tilanteissa, jotka muistuttavat menneestä. Silloin ikään kuin humpsahdetaan pienen lapsen tilaan”, Riskilä selventää.

Ajatus ihmisen eri puolista on olennainen osa tunnelukoista eli skeemoista vapautumista. Skeematerapiassa sisäisen lapsen käsite on siis erityisen tärkeä.

Ihmisen minän eri puolet ovat esillä myös Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) ylläpitämän verkkopalvelu Mielenterveystalon tunnelukkojen omahoito-ohjelmassa.

”Sisäisen lapsen ajatus perustuu siihen, ettei ole tullut lapsena kohdatuksi vaan kenties sivuutetuksi.”

Marja Schulman katsoo sisäisen lapsen ilmiötä psykodynaamisesta näkökulmasta. Hän vahvistaa ajatuksen siitä, että aikuisessakin ihmisessä on tietynlaista kehittymättömyyttä. Tällöin saattaa tuntua siltä, että joihinkin tilanteisiin reagoi lapsentasoisesti.

”Saatetaan ylireagoida, mikä sitten nolottaa ja hävettää. Ihmiset eivät kuitenkaan välttämättä saa heti kiinni siitä, mistä on kyse. Haavoittuvuus on tärkeää oppia tuntemaan”, Schulman sanoo.

Schulman huomauttaa, että vaikka haavoittuvuus saatetaan kokea usein rasitteena, tietynlainen herkkyys on myös hyvä ominaisuus.

Aikuisessa itsessään voi nimittäin tunnistaa myös sen, että sisältä löytyykin iloinen lapsi, joka on lapsuudessa tullut kohdatuksi omana itsenään, Schulman sanoo. Hyvien kokemusten tunnistamisesta voi saada voimaa, hän toteaa.

Kun puoliso lähtee viettämään mökkiviikonloppua kavereidensa kanssa, mutta itse oli toivonut yhteistä aikaa, tilanteeseen saattaa reagoida sisäinen lapsi. Mielen valtaa pelko siitä, että tulee hylätyksi ja jää yksin.

Todellisuuteen nähden pelko voi olla ylimitoitettu. Ei ole realistista, että puoliso jäisi reissulleen ja jättäisi suhteen. Sitä sisäinen lapsi ei kuitenkaan välttämättä hahmota voimakkaan tunteensa takaa. Tilanteessa ovat aktivoituneet lapsuuden kokemukset siitä, kun on jollakin tavalla tullut hylätyksi tai jätetty yksin.

Vastaavasti sisäinen lapsi voi nousta esiin esimerkiksi aikuisuuden ryhmätilanteissa. Uudessa työ- tai harrastusporukassa oleminen aiheuttaa ulkopuolisen olon, kokemuksen siitä, ettei sovi joukkoon ja on erilainen. Muille on kehittynyt jo omat jutut, ja he hakeutuvat toistensa seuraan.

Tilanne saattaa muistuttaa lapsuuden kokemuksia, kun on esimerkiksi jätetty ryhmän ulkopuolelle. Nykytilanteeseen ei kuitenkaan todellisuudessa liity vastaavaa kiusaamista, vaan ryhmään liittyminen ottaa vain aikansa. Sisäinen lapsi, joka on saanut muistutuksen menneisyyden kokemuksista, ei todellista tilannetta kuitenkaan näe.

Sisäinen lapsi saattaa toimia silloinkin taustalla, kun puhutaan tunteiden näyttämisestä aikuisella iällä. Jos lapsena on huomautettu toisten mielestä liiasta tai turhasta itkemisestä, saattaa aikuisena padota tunteita sisälleen.

Skeematerapiassa ajatellaan myös, että yhtä lailla kuin ihmisen sisällä on haavoittuva lapsi, sieltä voi usein löytyä myös vaativa aikuinen.

”Meissä saattaa olla valitettavasti myös vaativia ja rankaisevia puolia. Ne ovat opittuja tapoja suhtautua lapsipuoleen meissä”, Riskilä sanoo.

Vaativa aikuinen on Riskilän mukaan mielen sisäinen edustus siihen, miten ihmiseen on lapsuudessa ja nuoruudessa suhtauduttu tai miten suhtautumisen on itse tulkinnut.

Vaativa aikuinen saattaa muistuttaa ihmistä siitä, että hänen pitäisi olla parempi, täydellisempi ja asettaa muut etusijalle. Mielen sisäinen kriitikko suhtautuu lapsenomaisiin tunteisiin ankarasti, koska sellaisia kokemuksia on kenties karttunut menneestä.

Ihmisen perustarpeena on tulla rauhoitetuksi.

Lapsuudessa koettu ankaruus ei välttämättä ole ollut mitenkään äärimmäistä tai tarkoituksenmukaista, vaan yleisempi kokemus saattaa olla Riskilän mukaan esimerkiksi tällainen:

”Hyvää tarkoittava vanhempi on sanonut, ettei jännitystä tuntevan lapsen ole syytä pelätä muiden kanssa leikkimistä, kun muutkin lapset suhtautuvat tilanteeseen reippaasti. Herkälle lapselle saattaa kuitenkin tulla kokemus siitä, etteivät omat tunteet ole oikeita tai tärkeitä”, Riskilä sanoo.

Vaikka taustalla vaikuttavat kokemukset voivat olla hyvin monenlaisia, niitä yhdistää se, etteivät emotionaaliset tarpeet ole täyttyneet.

”Sisäisen lapsen ajatus perustuu siihen, ettei ole tullut lapsena kohdatuksi vaan kenties sivuutetuksi. Ei ole pystynyt lapsena ilmaisemaan itseään hyvältä tuntuvalla tavalla. Yksi perustarpeista on tulla kuulluksi ja nähdyksi”, Marja Schulman sanoo.

Schulmanin mukaan ihmisen perustarpeena on myös tulla rauhoitetuksi. Lapsi ei esimerkiksi pysty syömään, ellei hän ensin rauhoitu.

Lapsena saatu kokemus rauhoittelusta on tärkeä myös aikuisena.

”Kun oppii tuntemaan omat puolensa, siinä koetellaan sitä, löytyykö sisältä myös jonkinlainen sisäistetty vanhempihahmo. Se, joka osaa tasoittaa ja asettaa asioita mittasuhteisiin”, Schulman sanoo.

Skeematerapian mukaan sisäisen lapsen lisäksi aikuisella ihmisellä on myös terveen aikuisen puoli. Terve aikuinen pitää huolta velvollisuuksista ja itsestään, Sinikka Riskilä sanoo.

Aikuinen puoli itsessä voisi myös muistuttaa siitä, ettei todellisuudessa ole mitään hätää.

Ajatus sisäisistä lapsista ja vanhemmista liittyy läheisesti myös itsemyötätunnon käsitteeseen. Esimerkiksi Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö YTHS kuvailee käsitettä itsen kohteluna viisaan vanhemman tavoin.

Itsemyötätuntoinen puoli on se, joka sallii myös vaikeita tunteita ja eri puolia itsessä.

”Myötätuntoisuudella tarkoitetaan kykyä huomata itsessä vaikeat tunteet ja haavoittuvuus. Se on halua lohduttaa itseä ja tehdä oma olo paremmaksi. Usein on helppoa olla myötätuntoinen toisia kohtaan, mutta huomattavasti haastavampaa on kohdella itseään samalla tavalla”, Riskilä sanoo.

Lue lisää: Lapsuuden kasvatus voi näkyä aikuisen käytöksessä tunnelukkoina – Testaa, tunnistatko niitä itsessäsi

Lue lisää: Epämääräinen paha olo voi jäytää ihmistä vuosia – Terapeutti kertoo, mikä suomalaisia katkeroittaa ja miten katkeruudesta pääsee eroon

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat