Emme välitä vanhempiemme odotuksista – onko se suomalaisen onnellisuuden salaisuus?

Tilaston mukaan suomalainen välittää piut paut vanhempiensa odotuksista, kirjoittaa Riku Rantala kolumnissaan.

11.1. 13:15

Joulun alla törmäsin Twitterissä tilastoon, joka näytti paljastavan meistä suomalaisista jotain täysin poikkeuksellista.

Tilaston mukaan suomalainen nimittäin välittää piut paut vanhempiensa odotuksista.

”Yksi elämäni päätavoitteista on ollut tehdä vanhempani ylpeiksi”, kuului tilaston (englanninkielisen) otsikon tarkka käännös.

Väitteen kanssa samaa mieltä oli vain neljäsosa suomalaisista, kun jo ruotsalaisista ja norjalaisista yli puolet allekirjoitti väitteen.

Karttagrafiikassa loistimme yksinäisenä saarena pelkästään Pohjois-Euroopassa. Tanskalaisten ja islantilaistenkin lukema oli yli 40 prosenttia.

Ja keskimäärin mitä etelämmäksi ja idemmäksi mentiin, sitä kauempana asenteemme näytti olevan koko muusta maailmasta: briteistä ja monista keski- ja eteläeurooppalaisista 60–70 prosenttia piti vanhempien miellyttämistä päätavoitteenaan, irakilaisista pyöreät 100 prosenttia.

Luku herätti hämmästystä. Olemmeko todella tässä asiassa näin erilaisia?

Senkö vuoksi olemme olleet kärkipäässä myös toisessa tilastossa – onnellisuudessa?

World Values Survey -järjestö on tutkinut 120 maan kansalaisten arvoja ja asenteita vuodesta 1981 alkaen.

Sen

julkaisemasta kulttuurikartasta
näkee, että suomalaisten arvomaailma sijaitsee nelikentällä omassa ääriryhmässään, mutta kuitenkin lähellä muita Pohjoismaita ja protestanttista Eurooppaa.

Nojaamme rationaaliseen ja maalliseen enemmän kuin perinteiseen ja uskonnolliseen. Suvaitsevaisuus, tasavertaisuus ja luottamus ovat täällä korkeammassa kurssissa kuin juuri missään muualla.

Sanalla ylpeä on meillä negatiivinen kaiku.

Mutta tarkempi perehtyminen tähän somessa hämmästeltyyn kyselytutkimukseen – joka muuten oli tehty jo vuonna 2017 – paljastaa, että emme ehkä lopulta olekaan niin erityisiä.

Kysymyksenasettelu ainakin sakkaa, sillä sanatarkka käännös ei sovi suomalaiseen ilmaisuun: täällä ei ole tapana ”tehdä ylpeäksi”. Sanalla ylpeä on meillä lisäksi myös negatiivinen kaiku.

Ruotsissa sama väite oli esitetty muodossa ”Se, että vanhempani ovat minusta ylpeitä, on (tai on ollut) yksi tärkeimmistä asioista elämässäni.” Valtava ero! Tämän varmaan allekirjoittaisi huomattavasti useampi suomalainen, minäkin.

Joka tapauksessa on mielenkiintoista havaita, että kanssamme samanlaisia arvoja ja asenteita keskimäärin kantavissa maissa ihmiset ovat onnellisempia, vauraampia ja toisiinsa paremmin luottavia kuin muualla.

Mutta kumpi oli ensin, rikkaus vai edistyksellisyys, muna vai kana?

Kirjoittaja on kirjailija, esiintyjä ja tv-tuottaja, jonka elämän päätavoitteena on olla sellainen mies, jollaisesta hänen lapsensa voivat olla ylpeitä.

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat