Kun Emma Karasjoen syke pomppasi yli 200:aan jopa sohvalla haukotellessa, hän tajusi, että jotain on pielessä

Emma Karasjoen syke alkoi yhtäkkiä laukata tuhatta ja sataa treenien aikana. Taustalta paljastui vaiva, josta kärsii hyvin moni suomalainen.

Emma Karasjoen rytmihäiriökohtaukset alkoivat 28-vuotiaana. Taustalta paljastui synnynnäinen taipumus.

16.1. 14:18

Vuosi sitten Ylen toimittaja ja juontaja Emma Karasjoen sydän alkoi hakata kuin ei koskaan ennen.

Tuolloin 28-vuotias Karasjoki oli kaverinsa kanssa ulkojäällä höntsäilemässä ringeten merkeissä. Kun hän otti spurtin, sydämen lyöntitiheys ampaisi yhtäkkiä tappiin. Vaikka miten haukkoi henkeä, olo ei helpottanut.

Ranteessa oleva älykellon mukaan syke oli kohonnut 210:een.

”Romahdin jäälle ja aloin repimään huivia irti kaulasta, kun tuntui, etten saa happea”, Karasjoki kertaa.

Yhtä nopeasti kuin syke oli noussut, se laski ja tasaantui tavalliseksi. Karasjoki rauhoittui ja diagnosoi tapahtuneen pahaksi paniikkikohtaukseksi.

Pian sama kävi uudestaan täysin samoilla ulkojäillä ja sitä seuraavalla kerralla ringetteharjoitusten aikana jäähallissa.

Pari kertaa kevään aikana syke kohosi huippuunsa myös täydessä levossa, kun Karasjoki istui sohvalla ja sattui haukottelemaan. Olo oli niin tukala, että hänen piti mennä ulos ottamaan happea.

Kesäksi kohtaukset katosivat. Todennäköisesti siksi, ettei silloin tullut treenattua niin intensiivisesti, Karasjoki arvelee.

Lokakuussa rankat harjoitukset päättyivät siihen, että sydän löi jälleen tuhatta ja sataa. Erona entiseen oli, ettei se ottanut tasaantuakseen.

”Kun olin ajamassa autolla kotiin, sydän hakkasi edelleen kahtasataa. Tajusin, miten typerää oli ollut lähteä siinä kunnossa liikkeelle. Tuntui, että pyörryn rattiin.”

Kun syke ei kotonakaan rauhoittunut, Karasjoki soitti ambulanssin itselleen. Koska ensihoitajilla kesti jonkin aikaa, lyöntitiheys ehti hidastua ennen heidän saapumistaan.

Vaikka sydänfilmille ei saatu talletetuksi todisteita, hoitajat epäilivät oireita rytmihäiriöksi. He kannustivat Karasjokea hakeutumaan lääkärin pakeille.

”Jälkeenpäin olen tajunnut, miten etu­oikeutettua oli päästä operaatioon näin vähällä vaivalla.”

Karasjoen diagnoosi on Suomessa hyvin yleinen.

Toimenpiteeseen pääseminen oli helpotus.

Niin hän tekikin. Ei mennyt kauaa, kun kardiologi oli vahvistanut ensihoitajien epäilyn todeksi. Karasjoella diagnosoitiin synnynnäinen rytmihäiriö SVT.

Samalla hän sai lähetteen sydäntoimenpiteeseen, jossa rytmihäiriö hoidettaisiin ablaatiolla.

Kun kutsu toimenpiteeseen kilahti lopulta postiin, Karasjoki alkoi empiä. Miten hänenlaisensa jännittäjä selviäisi toimenpiteestä, jossa häntä ei nukutettaisi? Pitäisikö perua koko operaatio ja yksinkertaisesti tottua kärsimään jatkuvien rytmihäiriö­kohtauksien kanssa?

Ei sentään. Rauhoittavat lääkkeet ja puudutusaine auttoivat, ja operaatio oli nopeasti ja onnistuneesti ohi. Sen ansiosta on lähes varmaa, etteivät rytmihäiriöt enää palaa vaivaamaan Karasjokea.

”Se on iso helpotus. Olin syksyn mittaan ruvennut stressaamaan etukäteen, että sydän alkaa pamppailla väärässä paikassa väärään aikaan”, hän painottaa.

”Jälkeenpäin olen myös tajunnut, miten etuoikeutettua oli päästä operaatioon näin vähällä vaivalla. Ehdin kärsiä rytmihäiriöstä vain hetken ajan. Moni on somen kautta kertonut, miten on odotellut pääsyä kolmisenkymmentä vuotta.”

Karasjoen diagnoosi, SVT, on lyhenne sanoista supraventri­kulaarinen takykardia. Se tarkoittaa sydämen eteisessä syntyvää kohtauksittaista tiheä­lyöntisyyttä, kardiologian erikoislääkäri Annukka Marjamaa kertoo.

Kyseessä on rakenteellisesti terveen sydämen rytmihäiriö. Sen syynä on usein synnynnäinen sydämen ylimääräinen sähkörata, siitäkin huolimatta, että oireet voivat alkaa vasta myöhäisellä aikuisiällä.

”SVT on hyvälaatuinen, mutta voi olla kiusallinen vaiva”, Marjamaa sanoo.

Jos ihminen kärsii SVT:stä, hänellä on kiertoaktivaation taustalla joko kaksijakoinen eteiskammiosolmuke tai kätkeytynyt oikorata. Joillakin oikorata johtaa eteenpäin. Tällaisiin tapauksiin voi pienellä osalla potilaista liittyä myös riskipiirteitä, jolloin rytmihäiriöt eivät ole välttämättä harmittomia.

Tyypillistä SVT:lle on, että syke kohoaa äkillisesti pitkälle toistasataa ja ylikin. Tiheälyöntisyys loppuu yhtä äkillisesti kuin alkaakin.

Tällaiset rytmihäiriöt ovat Suomessa hyvin tavallisia.

Ikävästä tunteesta huolimatta ne ovat vaarattomia. Vaikka syke on nopea, se ei siis yleensä johda esimerkiksi tajunnanmenetykseen.

”Vastaan on tullut yksittäisiä potilaita, joilla SVT on jatkuvasti päällä. Tällaisissa tapauksissa sydän voi menettää pumppaustehoa, joten rytmihäiriöön on puututtava”, Marjamaa sanoo.

Hoitoa ei tarvita, jos oireet ovat lievät ja SVT:tä esiintyy harvoin.

Kohtaus menee ohi itsestään, tai sitten ihminen on oppinut taltuttamaan sen omilla kikoillaan. Sellaisia ovat esimerkiksi nenästä kiinni pitäminen ja hengityksen pidättäminen, makuuasentoon käyminen ja jalkojen nostaminen, yskäisy tai kumartaminen, Marjamaa luettelee potilaiden hyväksi havaittuja keinoja.

Yhtä lailla rytmihäiriökohtauksen saa tarvittaessa loppumaan lääkityksen avulla.

Nopeudesta ei voi päätellä, minkälainen rytmi­häiriö on kyseessä.

Jos rytmihäiriöitä on usein tai ne muutoin haittaavat elämää, vaihtoehto on hakeutua samaiseen toimenpiteeseen kuin Emma Karasjoki.

Tarkemmin sanottuna kyse on katetri­ablaatiosta. Se alkaa elektro­fysiologisella tutkimuksella, jossa katetrit viedään sydämeen nivusesta laskimoreittiä pitkin. Tällä tavoin rytmihäiriö on mahdollista käynnistää. Samalla rytmihäiriön mekanismi voidaan varmentaa.

”Tuntuu aika hurjalta, kun makaa paikallaan ja sydän pomppi voimakkaasti rinnassa”, Karasjoki kuvailee kokemusta.

Rytmihäiriön käynnistämisen jälkeen ylimääräistä johtorataa käsitellään sähkövirralla, Marjamaa kuvailee. Onnistuneen operaation myötä yli 90 prosentilla potilaista ei rytmihäiriökohtauksia enää esiinny.

Suurin osa Karasjoen rytmihäiriökohtauksista alkoi kovien treenien yhteydessä.

Rytmihäiriön nopeudesta ei voi päätellä, onko kyseessä harmiton vai vakavampi rytmihäiriö. Sen vuoksi ihmisen kannattaa hakeutua tutkimuksiin, jos omat rytmihäiriötuntemukset huolettavat eikä ole aiemmin käynyt vastaavissa.

Diagnostiikan kannalta olennaista olisi saada rekisteröityä sydänfilmi rytmihäiriö­kohtauksen aikana.

Usein kuitenkin jo normaalin rytmin aikaisesta sydänfilmistä voidaan tehdä johtopäätöksiä sen suhteen, onko sydän terve vai sairas.

Mikäli sydän todetaan tutkimuksissa terveeksi, ovat rytmihäiriöt, niin tiheä­lyöntisyydet kuin muljahtelut, pääsääntöisesti hyvänlaatuisia.

”Moni ahdistuu tykyttelyn tunteesta. Valtaosa rytmihäiriö­tuntemuksista on joka tapauksessa sellaisia, ettei niistä tarvitse olla huolissaan”, Marjamaa muistuttaa.

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat