Moni kuuntelee ääni­­kirjoja nopeutettuna, ja aivo­tutkijan mukaan se on hyvä asia – Testaa, miten hyvin ymmärrät nopeutettua puhetta

Nopeutetun puheen kuuntelemisella voi olla yllättäviä vaikutuksia keskittymiskykyymme. HS:n laatiman testin avulla voit kokeilla, ymmärrätkö nopeutettua ääntä ongelmitta.

Yhä useampi kuuntelee äänikirjoja nopeutettuna. HS kysyi asiantuntijalta, onko siitä jotain haittaa.

18.1. 12:18

Robottimaisen ripeä ääni valuu korvakäytävistä aivoihin. Vaikka puheen tempo on tuplasti tavallista nopeampi, kuin ihmeen kaupalla sanat iskostuvat tajuntaan.

Yhä useampi ihminen kuuntelee äänikirjoja, podcasteja ja muuta sisältöä nopeutetusti. Aluksi se on ehkä tuntunut keinotekoiselta, ahdistavaltakin. Nopeasti tilanne voi äityä kuitenkin päinvastaiseksi, ja normaali tahti alkaa tuskastuttaa pitkäpiimäisyydellään.

Väkisin mieleen puskee huoli: onko nopeutettu puhe meille luontainen ja terveellinen tapa omaksua tietoa? Viekö se keskittymiskyvyn mennessään?

Oikeastaan asia on päinvastoin, sanoo Tampereen yliopiston logopedian tenure track -professori Sari Ylinen. Hän on myös aivotutkija ja kognitiivisen neurotieteen dosentti Helsingin yliopistossa.

Parhaimmillaan nopeutetun sisällön kuunteleminen voi nimittäin kehittää keskittymiskykyä, Ylinen toteaa.

Hän nostaa esiin tutkimuksen, jossa verrattiin kokeellisesti kuuntelunopeuksia. Mukana olivat normaali, 1,5-kertainen ja kolminkertainen nopeus.

Tulokset osoittivat, että normaali ja 1,5-kertainen nopeus olivat yhtä ymmärrettäviä, mutta kolminkertaisessa nopeudessa ilmeni vaikeuksia sisäistää kuulemaansa. Tämä päti edelleen, kun oppimiskokemusta testattiin viikon kuluttua kuulemasta, Ylinen kertoo.

”Toisin sanoen siitä, että kuuntelee puhetta hieman nopeutetulla tahdilla, ei ollut mitään haittaa.”

”Pidän sitä ihan hyvänä, herättelevänä haasteena aivoille.”

Saattaa olla pikemminkin niin, että kun puhe soljuu korvissa joutuisammin, siihen joutuu keskittymään enemmän kuin tavallisella nopeudella kuunneltuna.

”Pidän sitä ihan hyvänä, herättelevänä haasteena aivoille, kunhan nopeus ei ole liian kova”, Ylinen summaa.

Nopeutuksen hyödyt eivät päde tilanteessa, jossa on yhdistelmä kuultua ja nähtyä tietoa. Jos kyseessä on video, jo 1,5-kertainen nopeus vaikuttaa negatiivisesti oppimiskokemukseen. Nopeasti vilistävä video on siis nopeaa ääntä kuormittavampi.

Helsingin Sanomat laati leikkimielisen testin, jonka avulla voit selvittää, kuinka hyvin ymmärrät nopeutettua puhetta. Paras tapa testata ymmärrystään on kuunnella ensin ääniklippi kokonaan ja lukea vasta sitten kysymys.

Mitä enemmän vauhti kiihtyy, sitä vaikeammaksi puheen ymmärtäminen muuttuu. Aivan loputtomiin nopeutuksen hyödyt eivät kanna, Ylinen muistuttaa.

”Jos puhe on niin nopeaa, että ymmärtäminen vaatii koko ajan kovasti pinnistelyä, aivot eivät ennätä käsitellä sitä kunnolla ja kuuntelu voi tuntua stressaavalta. Silloin oppiminenkin heikentyy.”

Toisaalta tutkimus on osoittanut, että nopean puheen ymmärtämistä voi harjoitella.

Ylisen mukaan lähes kaikki ymmärtävät puhetta, jonka nopeus on kuusi tavua sekunnissa. Kun puhenopeus ylittää kymmenen tavua sekunnissa, asioiden käsittäminen hankaloituu. Taitoa harjoittelemalla on kuitenkin päästy koviin tuloksiin: aivot harjaantuvat ymmärtämään jopa 18 tavua sekunnissa.

Jotta näin käy, avainsana on hidas eteneminen. Äänikirjaa ei kannata nopeuttaa nopeuttaa oman mukavuusalueen ulkopuolelle kertarytinällä vaan totutella vilkkaampaan tahtiin pikkuhiljaa.

Olemme huomattavasti nopeampia lukemaan kuin puhumaan tai kuuntelemaan puhetta.

Normaali puhenopeus voi olla noin 120-140 sanaa minuutissa.

Toinen kiehtova tosiasia on, että sokeat ihmiset pystyvät ymmärtämään nopeutettua puhetta helpommin kuin näkevät. Kun näkevän ihmisen puheen ymmärtämisen yläraja on sekunnissa 10 tavun hujakoilla, sokealla se voi olla jopa yli 25 tavua sekunnissa.

Tämä johtuu siitä, että aivojen näköalueet osallistuvat heillä kuulotiedon käsittelyyn.

Puheen havaitsemisen ja käsittelemisen reitti kulkee ohimolohkolta otsalohkolle. Ohimolohkossa tapahtuu perusakustista analyysia, ja abstraktiotaso kasvaa, mitä lähemmäs otsalohkoa mennään.

”Erään mallin mukaan nopean puheen käsittelyn pullonkaula on näkevällä ihmisellä otsalohkossa. Sokeilla tämä ei ole samalla tavalla ongelma, koska näköalueet tukevat puheen ja sen ajoituksen käsittelyä.”

Vaikutusta on myös iällä. Kun ihminen vanhenee, nopean puheen ymmärtäminen muuttuu haastavammaksi.

Vierasta kieltä pystyy harvoin kuuntelemaan yhtä rivakalla tahdilla kuin äidinkieltään. Ja mitä vaikeammasta aiheesta on kyse, sitä todennäköisimmin nopeutus vaikeuttaa ymmärtämistä.

”Jos aihe vaatii pohtimista ja on pakattuna vaikeaselkoisiin lauseisiin, sitä voi olla vaikea sisäistää normaalillakin nopeudella”, Ylinen toteaa.

Kuuntelunopeutta valitessa kannattaa siis ottaa huomioon, kuunteleeko esimerkiksi kaunokirjallisuutta nautintona vai yrittääkö painaa asioita oppikirjasta mieleen.

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat