Juttu on osa Minä väitän -sarjaa, jossa asiantuntija kertoo näkemyksensä omaan alaansa liittyvästä ajankohtaisesta aiheesta.
Arviointiylilääkäri, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Juuso Heikkinen:
Arviointiylilääkäri Juuso Heikkinen, Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohde
”Nivelrikko on maailman yleisin nivelsairaus. Jopa 600 000 suomalaista kärsii polven nivelrikosta. Heistä joka kymmenes on alle 60-vuotias ja enemmän kuin joka neljäs yli 65-vuotias. Tämä aiheuttaa vuosittain yli miljardin euron kustannukset yhteiskunnalle.
Huolestuttavaa on se, että nivelrikkoa esiintyy yhä enemmän myös noin 40-vuotiailla.
Tyypillinen tapaus lääkärin vastaanotolla on noin 35-vuotias kuntoilija, joka on aloittanut treenaamisen tauon jälkeen. Kun polvea alkaakin lenkin tai ryhmäliikuntatunnin jälkeen särkeä, yleisin reaktio on, että eihän tämä voi nivelrikkoa olla: enhän minä vielä ole siinä iässä.
Hyvin todennäköisesti polvesta löytyy kuitenkin pieni kierukkarispaantuma tai paikallinen rustovaurio, joka on merkki lievästä tai alkavasta nivelrikosta.
Tämän toteamiseen ei tarvita edes röntgentutkimusta tai magneettikuvausta. Riittää, kun lääkäri haastattelee potilaan, selvittää hänen aiemmat terveystietonsa sekä tutkii polven. Näin ohjeistaa muun muassa Britannian tuore hoitosuositus, ja samaa haluan itsekin painottaa: turhat kuvantamiset eivät johda mihinkään.
Polven nivelrikon kehittymiselle ei ole olemassa yhtä syytä. Alttius saada nivelrikko selittyy osittain perintötekijöillä, mutta mitään erityistä geeniä ei nivelrikon synnyn taustalla ole pystytty osoittamaan. Sekin tiedetään, että naisilla nivelrikkoa esiintyy enemmän kuin miehillä. Selitystä ei tiedetä.
Myös polven vammat ja niistä seuranneet kierukan repeämät saattavat altistaa nivelrikolle. Osalla potilaista onkin taustalla koko elämän kestänyt liikuntaharrastus. Mikään tietty laji ei suoranaisesti lisää nivelrikon riskiä. Kuitenkin esimerkiksi jalkapallossa ja salibandyssa tehdään nopeita suunnanmuutoksia, joissa polviin tulee helposti pieniä tai isompia vammoja.
Nivelkierukka voi myös revetä kaatumisen tai polven kiertoliikkeen seurauksena. Se voi ilmetä vihlaisevana kipuna polven sisä- tai ulkosivulla yhdessä äkillisesti ilmaantuneen polven turvotuksen kanssa.
Merkittävimmät nivelrikon riskitekijät ovat kuitenkin ikä ja ylipaino. Suomalaisten ikääntyminen ja lihavuuden yleistyminen selittävät yhdessä, miksi nivelrikon ilmaantuvuus on noussut kaikissa ikäluokissa.
Yli 30-vuotiaista suomalaisista miehistä 70 prosenttia ja naisista 60 prosenttia on ylipainoisia tai lihavia. Lisäksi 65 vuotta täyttäneiden suhteellinen osuus väestöstä nousee ennusteiden mukaan vuoteen 2070 asti. Tämä kaikki antaa aihetta kasvavaan huoleen siitä, riittävätkö resurssit.
Kirurgilla on nivelrikon hoitoon oikeastaan vain yksi toimiva keino: tekonivelen asentaminen.
Se onkin hyvä keino siinä vaiheessa, kun nivelrikko on jo niin paha, että painonhallinta, fysioterapeutti, kipulääkitys ja mahdollinen työnkuvan muutos eivät auta. Jotta tekonivelestä voi saada helpotuksen, tulee röntgenkuvassa näkyä vaikea-asteinen nivelrikko. Valitettavasti tekonivelestä on tehokas apu vain lähinnä yli 65-vuotiaille eläkeläisille.
Tekonivelen kääntöpuolena varsinkin nuoremmilla potilailla on se, että komponentit eivät kestä rajattomasti. Keskimäärin joka kymmenes polven tekonivelpotilas on jouduttu leikkaamaan uudelleen 20 vuoden kuluessa ensimmäisestä leikkauksesta. Nykyiset komponentit ovat kestävämpiä, mutta vielä ei ole kokemusperäistä tietoa siitä, kuinka kauan uusimmat innovaatiot kestävät oikeassa elämässä.
Siksi kirurgit eivät halua kovin helposti asentaa tekoniveltä liian nuorelle ihmiselle.
””Rispaantuneen kierukan poistosta ei ole keskimäärin mitään hyötyä.”
Ensimmäinen merkki nivelrikosta on se, että rustosta ja sidekudoksesta muodostuva kierukka rispaantuu ja muhjuuntuu. Siitä irtoaa vähitellen säikeitä kuin purkautuvasta villalangasta.
Aiemmin rispaantunutta nivelkierukkaa hoidettiin yleisesti tähystysleikkauksilla.
Tähystysleikkauksessa polvesta poistetaan rispaantuneita kierukan rippeitä. Leikkauksia on tehty tyypillisesti työikäisille, liikuntaa harrastaville nivelrikkopotilaille – juuri niille salibandytyypeille – jopa useamman kerran. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että rispaantuneen kierukan poistosta ei ole keskimäärin mitään hyötyä. Se ei vähennä kipua eikä paranna polvea.
Varmasti on olemassa yksittäisiä potilaita, jotka ovat kokeneet saaneensa leikkauksesta merkittävää apua. On totta, että kun kymmenkunta ammattilaista keskittyy operoimaan kipeää polvea leikkaussalissa ja tämän jälkeen turvonnut ja särkevä polvi kuntoutuu, potilas kokee saaneensa vaikuttavaa hoitoa.
Kipeän polven paraneminen johtuu kuitenkin mitä todennäköisimmin nivelrikon luonnollisesta taudin kulusta.
Ympäri maailmaa tehtyjen useiden tutkimusten tulokset ovat yhteneviä: yli 35-vuotiailla, lievän polven nivelrikon omaavilla ei kierukan osapoistosta ole ollut mitään hyötyä. Se ei vähennä kipua eikä paranna polvea. Siksi tähystysleikkauksista ollaan luopumassa.
””Yksittäisen ihmisen paras keino hoitaa alkavaa nivelrikkoa on pysyä liikkeessä.”
Ortopedit ja potilaat potevat ymmärrettävästi valtavaa luopumisen tuskaa, sillä tähystysleikkausten tilalle ei ole tullut tehokkaita kirurgisia hoitovaihtoehtoja. Nivelrikon hoidon ajatusmallia pitäisikin muuttaa kokonaan. Jos hyväksymme nykytilanteen, jossa ihmiset elävät entistä pidempään ja ovat entistä ylipainoisempia, nivelrikkoa potevien määrä kasvaa entisestään.
Pitkälle edenneen nivelrikon hoito tekonivelellä on vaikuttavaa, mutta äärimmäisen kallista. Onkin epätodennäköistä, että leikkaustoiminta voitaisiin kaksin- tai jopa kolminkertaistaa. Siksi resurssi ja raha kannattaisi käyttää muihin hoitoihin.
Tehokkain keino ehkäistä nivelrikkoa yhteiskunnan tasolla olisi ehkäistä ylipainoa.
Ylipainon haittoihin keskitetyt tutkimusresurssit tulisi mielestäni jatkossa kohdentaa moninkertaisina sellaisiin projekteihin, jotka pyrkivät löytämään apukeinoja sekä yksilölle että koko väestölle. Lisäksi poliittisten päättäjien tulisi kohdistaa terveydenhuollon resursseja kokonaisuudessaan enemmän ennaltaehkäisevään suuntaan.
””Vaikka liikunta tuottaisikin pientä kipua, se ei ole nivelrikkopotilaalle vaarallista.”
Yksittäisen ihmisen paras keino hoitaa alkavaa nivelrikkoa on pysyä liikkeessä.
Ylipainoisella ihmisellä myös laihdutus on tutkitusti tehokasta polven nivelrikon ja siihen liittyvän kivun hoitoa iästä riippumatta.
Vaikka liikunta tuottaisikin pientä kipua, se ei ole nivelrikkopotilaalle vaarallista. Nivelrikon oirekuva on tyypillisesti aaltomaista, joten oleellista on päästä aina oireiden pahenemisvaiheen ylitse, minkä jälkeen ne tyypillisesti helpottavat.
Lääkäriin on syytä hakeutua, kun polvikipu ei ota rauhoittuakseen kotikonstein ja kipu hankaloittaa merkittävästi jokapäiväistä elämää tai työkykyä.”