Ylävatsavaivat ja närästys ovat hyvin yleisiä. Ruokailun jälkeen rinnan alla tuntuu polttelua tai suuhun nousee karvasta nestettä. Tuhti ateria painaa vatsassa tavattoman raskaana, vatsa turpoaa ja röyhtäilyttää. Yleisin syy näille oireille on refluksitauti.
”Refluksitaudista kärsii 9–26 prosenttia ihmisistä”, sanoo apulaisylilääkäri Teppo Stenholm Turun yliopistollisen keskussairaalan gastroenterologian poliklinikasta.
Närästys on refluksitaudin tyypillinen oire, johon pahimmillaan liittyy vatsahappojen nousu suuhun asti.
”Yleisin refluksitaudille altistava tekijä on palleatyrä, jossa kudosten venyttymisen seurauksena ruokatorven alasulkijan toiminta häiriintyy ja mahan sisältö karkaa helpommin ruokatorven puolelle”, Stenholm sanoo.
Palleatyrä yleistyy iän mukana ja sellainen on Stenholmin mukaan todettavissa enemmistöllä yli 70-vuotiaista.
Lievää närästystä voi hoitaa elämäntapamuutoksilla. Esimerkiksi suklaan ja kahvin vähentäminen voivat auttaa. Närästysoireet saattavat helpottua myös korottamalla sängyn päätyä, laihduttamalla, välttämällä raskaita ilta-aterioita ja lopettamalla tupakoinnin. Oireita voivat pahentaa myös hiilihappopitoiset juomat, alkoholi ja rasvainen ruoka.
Protonipumpun estäjät eli happosalpaajat ovat refluksitaudin lääkkeistä tehokkaimpia ja Stenholmin mukaan yleensä hyvin siedettyjä. Niitä käyttävät kymmenet- tai jopa sadattuhannet potilaat Suomessa. Näitä lääkkeitä on saatavana apteekista myös ilman reseptiä ja niitä käytetään paljon itsehoidossa.
Lääkäriä tarvitaan närästysoireen hoidossa, jos ei lääke ei auta oireeseen tai jos oire on yli 55-vuotiaalle uusi ja aiemmin tutkimaton. Kiireellinen lääkärin arvio tarvitaan, jos oireeseen liittyy oksentelua, laihtumista, mustia ulosteita tai nielemisvaikeuksia. Näissä tapauksissa on tehtävä tähystys muun vakavamman sairauden poissulkemiseksi.
Uutispalvelu Duodecim kirjoitti helmikuun lopussa JAMA Network Open -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan protonipumpun estäjät saattavat altistaa niiden käyttäjiä antibiooteille vastustuskykyisille suolistobakteereille.
Tunnetuimpia esimerkkejä näistä ovat antibiootteja pilkkovaa esbl (extended spectrum betalactamase) ja entsyymiä tuottavat kolibakteerit. Mrsa (metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus) ei ole suolistobakteeri, mutta sitä tavataan iholla ja nenänielussa.
Happosalpaajien käyttäjillä riski tällaisten bakteerien oireettomalle kantajuudelle oli noin 1,5-kertainen, eikä tulehduksen riskin todettu suurentuneen. Samassa tutkimuksessa sekä antibioottien että laksatiivien käyttöön liittyvä moniresistenttien suolistobakteerien kantajuuden riski oli vielä suurempi.
Stenholm on tutustunut tutkimukseen ja sanoo, että kenenkään ei pelkästään tämän tutkimustuloksen takia pitäisi lopettaa lääkärin määräämän lääkkeen käyttöä.
Hänen mukaansa löydöksellä voi olla merkitystä esimerkiksi pitkäaikaisessa laitoshoidossa vastustuskykyisille suolistobakteereille altistuvien potilaiden hoitokäytännöille.
”Happosalpaajien käytön lisääntyminen on vähentänyt refluksitaudin leikkaushoitojen tarvetta dramaattisesti.
Vastustuskykyisten suolistobakteerien kantajuus kehittyy suun kautta tapahtuvan mikrobialtistuksen seurauksena.
”Hapan mahaneste toimii luonnollisena suojana ulkoisia uhkia vastaan, eikä bakteerin vastustuskyky antibiooteille heikennä tätä. Happosalpaajat vähentävät mahanesteen happamuutta, mikä heikentää suojan tehoa”, Stenholm sanoo.
Hän painottaa, että jo aiemmin on tiedetty, että antibioottihoidot vähentävät suoliston tervettä bakteerimassaa ja tarjoavat siten moniresistenteille suolistobakteereille otolliset olosuhteet.
Happosalpaajia voidaan lääkärin harkinnan mukaan käyttää myös pitkäaikaisesti, jos potilaalla on esimerkiksi palleatyrä ja hankalia refluksioireita. Happosalpaajien käytön lisääntyminen on vähentänyt refluksitaudin leikkaushoitojen tarvetta dramaattisesti.
Lääkkeiden käyttöön liittyy Stenholmin mukaan aina myös haittoja ja riskejä. Happosalpaajien pitkäaikaiseen ja suuriannoksiseen käyttöön on tuoreen havainnon lisäksi liitetty aiemmin myös esimerkiksi luun tiheyden alenemisen ja keuhkokuumeen suurentunut riski. Leikkaushoitoihin vakavia riskejä liittyy kuitenkin lääkkeiden käyttöä enemmän.
Happosalpaajia myös määrätään nykyään herkästi hyvinkin epämääräisiin oireisiin hoitokokeiluina. Lyhyestä kuurista ei ole haittaa, mutta hoitokokeiluja tehtäessä on muistettava myös monet muut ylävatsalle paikantuvia oireita aiheuttavat vakavatkin sairaudet, kuten sydäntaudit.
Pitkäaikaiseen refluksivaivaan liittyy myös riskejä.
Ruokatorven alaosan limakalvo muuttuu muutamalla prosentilla potilaista pitkäaikaisen happoaltistuksen seurauksena ohutsuolen limakalvoa muistuttavaksi Barretin ruokatorveksi. Siihen voi sen koosta riippuen liittyä ruokatorven syövän riski. Suuren riskin potilaat ohjataan tähystysseurantaan.
Refluksitauti voi harvinaisissa tapauksissa aiheuttaa myös ruokatorven ahtaumaa, mutta sen riski on promillen luokkaa.
