Alkoholinkäytöstä työpaikalla puhutaan julkisuudessakin koko ajan enemmän ministerien työ mukaan lukien. Työpaikat ovat raitistuneet ja vuosikymmenten takaiset kosteat lounaat ovat enää harvinaisia.
Viime päivinä aihe on ollut esillä sen jälkeen, kun eri mediat uutisoivat elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk) epäillystä alkoholinkäytöstä työaikana.
Lue lisää: Yritysten suhde alkoholiin muuttui radikaalisti – ”Ei ole työaikana tarpeellista”
Tuoreen väestökyselyn mukaan suomalaisten asenteet alkoholinkäytön puheeksiottoon työpaikoilla ovat kuitenkin varovaisia ja ristiriitaisia.
A-klinikkasäätiön teettämän asennetutkimuksen mukaan joka toinen kokisi vaikeaksi työkaverin alkoholiongelman esille tuomisen työpaikalla.
Yli puolet kyselyyn vastanneista on sitä mieltä, että alkoholiongelman puheeksiotto työpaikalla ”ei kuulu minulle” vaan on ensisijaisesti työterveyshuollon tehtävä. Noin kolmasosa vastaajista uskoo, etteivät työpaikan toimet juuri edesauta riippuvuussairauksien hoidossa. Silti yli puolet vastaajista on sitä mieltä, että puheeksiotto työpaikoilla kannattaa.
”Ristiriitaisuus aiheen ympärillä kertoo, että alkoholiriippuvuuteen liittyy edelleen paljon häpeää”, sanoo Päihteet ja työelämä -yksikön päällikkö Camilla Metsäranta A-klinikkasäätiöstä.
"Asenteisiin voi vaikuttaa myös se, ettei oikein tiedetä mitä pitäisi tehdä, ja siksi vastuu siirretään helposti jollekin muulle. Esimerkiksi työterveyteen”, Metsäranta pohtii.
”Rahapeliongelmasta puhuminen on ongelmallisesta alkoholinkäytöstä puhumista helpompaa.
Kyselyssä nousi esiin se, että esimerkiksi rahapeliongelmasta puhuminen on ongelmallisesta alkoholinkäytöstä puhumista helpompaa. Se on Metsärannan mielestä jopa hieman yllättävää, sillä rahapelihaitoista ja niiden hoidosta tiedetään paljon vähemmän. Yleisellä tasolla toiminnallisiin riippuvuuksiin suhtaudutaan väestötasolla tiukemmin kuin alkoholin liikakäyttöön.
Miesten asenteet olivat tutkimuksen mukaan naisia hieman kovempia niin, että miesten mielestä vastuu juomisesta on naisiin verrattuna hieman useammin ihmisellä itsellään. Miehille myös alkoholinkäytön puheeksiotto oli hieman helpompaa kuin naisille.
Ero ei ollut merkittävä. Kaikista vastaajista lähes viidesosa oli sitä mieltä, että alkoholin ongelmakäyttäjille ei pitäisi suunnata julkisin varoin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, koska he aiheuttavat ongelmansa itse.
Tutkimuksen teki Kantar Public ja siihen vastasi 1010 suomalaista.
”Ajanpuute ja yhteisten toimintamallien puuttuminen voivat vaikuttaa siihen, ettei puheeksiottoa tehdä.
Metsärannan mukaan päihteidenkäyttöön ja muiden riippuvuuksien puheeksiottoon ja tunnistamiseen työpaikoilla on viime vuosina kiinnitetty enemmän huomiota.
”Kentältä kuulee, että esimerkiksi ajanpuute ja yhteisten toimintamallien puuttuminen voivat vaikuttaa siihen, ettei puheeksiottoa tehdä”, Metsäranta sanoo.
Olennaista on luottamus ja hyvä keskusteluyhteys sekä arvostava kohtaaminen. Esimerkiksi se, ettei puhuta leimaavasti, vaan pyritään auttamaan ja tukemaan on ensisijaista puhuteltaessa ihmistä, jolla on jokin riippuvuus.
”Alkoholia ongelmallisesti käyttävä on esimerkiksi parempi sana kuin alkoholisti”, Metsäranta sanoo.
Työterveydessä alkoholinkäyttöä koskevien kysymysten pitäisi olla rutiinia kaikkien kohdalla, jolloin niistä ei puhuttaisi vain silloin kun on ongelma. Myös työpaikkojen hoitopolkukäytäntöjen pitäisi olla kaikille selviä jo ennen kuin hoitoa tarvitaan.
Metsärannan mielestä on kaikkien vastuulla myös kysyä työkaverilta vointia, jos näyttää tai tuntuu siltä, ettei kaikki ole hyvin.
”Voinko auttaa jotenkin?” voi olla ihan hyvä lähtökohta, jos huomaa käytöksessä jotakin riippuvuuksiin viittaavaa. Usein riippuvuus voi näkyä vaikka ärtyneisyytenä.
”Kukaan ei tarvitse mitään erityistä osaamista asiasta kysymiseen, vaan ensisijaista on inhimillinen kohtaaminen. Tärkeää on se, ettei leimata vaan autetaan ja tuetaan”, Metsäranta sanoo.
Hän myöntää, että koska puheeksiotto on niin monelle vaikeaa, voi esihenkilön mahdolliseen alkoholinkäyttöön olla vielä vaikeampi puuttua kuin kollegan. Siksi puheeksiotosta pitäisi Metsärannan mielestä tehdä entistä arkipäiväisempää.
Aihetta voisi tuoda työpaikoilla systemaattisemmin esiin ja ottaa käyttöön erilaisia mittareita ja puheeksiottokäytäntöjä, jolloin riskikäyttäytymiseen voitaisi myös puuttua varhaisemmassa vaiheessa.
Metsäranta muistuttaa, että puheeksioton lisäksi tarvitaan myös riittäviä ja laadukkaita päihdepalveluja ja sitä, että niiden kehittämiseen suunnataan tarpeeksi resursseja.
"Vaikka juominen on tosi yksityinen asia, työelämässä alkoholinkäytön muille aiheuttamat haitat eivät enää ole yksityisasia”, Metsäranta sanoo.
Työelämässä haitat voivat näkyä muun muassa terveyshaittoina, työ- ja työturvallisuushaittoina sekä taloudellisina ja sosiaalisina haittoina.
Yhteiskunnallisesti on Metsärannan mielestä tärkeää, että aihe on julkisuudessakin pinnalla ja siitä tuodaan esiin hyvin erityyppisiä näkökulmia, kuten kokemusasiantuntiojita, tutkittua tietoa ja asiantuntijoiden näkökulmia.
"On tärkeää, että ongelmallinen alkoholinkäyttö ja riippuvuudet ovat arkipäiväisiä puheenaiheita, ja sitä kautta tehdään yhteiskunnastamme inhimillisempi”, Metsäranta sanoo.
Työpaikan alkoholihaittojen puheeksioton lisäksi A-klinikkasäätiön kyselyssä nousi esiin se, ettei suuri osa suomalaisista halua väkeviä alkoholijuomia ruokakauppoihin.
Yli puolet vastaajista on sitä mieltä, että alkoholin saatavuuden laajentaminen lisäisi alkoholiin liittyviä haittoja. Myöskään alkoholin myynnin ikärajoihin eivät vastaajat halunneet puuttua.