Kuinka monen kanssa olet harrastanut seksiä?
Se on kaikkea muuta kuin neutraali kysymys. Seksikumppanien määrä, englanniksi bodycount, kerää osakseen keskenään jopa täysin vastakkaisia tunteita. Joillekin sillä ei ole mitään merkitystä, toiset uskovat sen kertovan oleellisesti ihmisestä itsestään.
Toisaalta kaikki eivät suhtaudu myöskään naisten ja miesten seksikokemuksiin tasapuolisesti.
Tänäkin päivänä osa kadehtii paljon seksiä harrastanutta miestä mutta katsoo vinoon samalla tavalla elänyttä naista.
Syytä ristiriitaisuuteen voi hakea historiasta, jossa nainen on ollut aina se, joka antaa ja vastaanottaa. Näin sanoo erityistason seksuaaliterapeutti ja parisuhdeterapeutti Susanna Syld.
”Naiselta toivotaan siveämpää, niin sanotusti kunniallisempaa käytöstä. Neitsyitä on arvostettu. Kokematon on nähty ikään kuin arvokkaampana”, Syld kuvailee.
Miesten seksikokemuksiin on suhtauduttu käänteisesti. Kokemusta on täytynyt karttua kunnolla, jotta mies voi sanoa olevansa hyvä rakastaja, Syld kiteyttää vallalla olleen käsityksen.
Väestöliiton seksuaalineuvoja ja sosiaalipsykologi Viivi Sihvonen nostaa esiin myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat, joiden seksuaalisia suhteita ja seksikäyttäytymistä arvotetaan usein negatiivisesti. Niihin myös suhtaudutaan toisin kuin vaikkapa cismiehen ja -naisen väliseen suhteeseen ja seksikäyttäytymiseen.
Roolien jakaminen on perusteeton tapa määritellä seksiä. Ei ole yhtä antajaa ja yhtä ottajaa, vaan on kaksi antajaa ja saajaa, Syld painottaa.
Asenteen vanhakantaisuudesta huolimatta siitä kuuluu vähintään kaikuja myös tänä päivänä.
”Etenkin naisen odotetaan olevan samalla kauhean kunniallinen mutta silti seksitaidoiltaan hirveän hyvä”, Syld ihmettelee.
Muutama kumppani on siis sopiva lukema, mutta jos mennään sen yli, ei ole tavatonta saada kuulla olevansa jakorasia, kyläpyörä tai jokin vastaava.
”Seksikumppanien paljous voi liittyä myös laajemmin kulttuuriimme, jossa läheisyys seksin ulkopuolella on harvinaista.
Kysymys kuuluu: voiko seksikumppanien määrästä päätellä jotain? Mitä se ihmisestä kertoo?
Syldin mukaan seksikokemukset voivat kieliä yleisesti avoimesta suhtautumisesta muita kohtaan. Todennäköisesti ihminen ei ole kovin tuomitseva tyyppi, hän arvelee.
Se saattaa olla osoitus myös rohkeudesta ja kohtaamisen taidoista.
Toisaalta on muistettava, että ihmiset hakevat seksiltä muutakin kuin seksuaalista nautintoa. Seksillä voi vältellä tunteita ja hakea helpotusta kurjaan oloon.
Seksikumppanien paljous voi liittyä myös laajemmin kulttuuriimme, jossa läheisyys seksin ulkopuolella on harvinaista. Moni sinkku saattaa hakea seksiltä pelkkää läheisyyttä, jota ei muutoin luonnollisesti ole tarjolla, Syld perustelee.
Seksitaidoista kumppanien paljous tai vähyys ei kuitenkaan paljasta mitään. Siitä yhtä mieltä ovat Syld ja Sihvonen.
Syld kannustaa miettimään tilannetta, jossa ihmisellä on ollut vaikkapa puolisen sataa seksikumppania. Seksi on saattanut olla kaavamaista, kestoltaan muutaman minuutin, eikä nautintoa ole tapahtunut kuin korkeintaan hetkellisesti.
Samaan aikaan jollakin on takanaan on vuosikausia kestänyt suhde, jossa on menty seksin suhteen pitkälle, kokeiltu erilaisia asioita ja kuunneltu toisen tarpeita.
Vaikkei ihmisellä olisi yhtäkään seksikokemusta, on syytä muistaa sekin, että jokainen uusi kumppani on ikään kuin ensimmäinen kertansa. Uusi maailmansa, Syld kuvailee.
Seksikumppanien määrästä ei haastateltavien mukaan pitäisikään tehdä itseään isompaa asiaa.
On muistettava, ettei ole myöskään olemassa seksitaitoja, jotka pätisivät sellaisinaan ihmisestä toiseen. Tai no, yksi sentään on: taito keskustella.
”Ylivoimaisesti tärkein seksitaito on keskustelu. Että on läsnä juuri sen ihmisen kanssa, antautuu ja keskittyy häneen. Muu osaaminen jää tässä paitsioon”, Syld korostaa.
”Jos kumppanin seksuaalihistoria herättää voimakkaita tunteita, ota aikalisä ennen kuin teet yhtään mitään.
Toisaalta asiantuntijat ymmärtävät hyvin, miksi esimerkiksi kumppanin seksihistoria saattaa mietityttää tai ahdistaa.
Kokemattomampi osapuoli voi potea epävarmuutta enemmän seksiä harrastaneen kanssa. Riitänkö hänelle? Mitä, jos hän vertaa minua entisiin?
Vaikka suhteessa avoimuus on usein kaikki kaikessa, seksikumppaneista puhuttaessa asiantuntijat neuvovat pysähtymään hetkeksi omien tuntemusten äärelle.
Miksi on niin tärkeää tietää toisen toisen ihmisen seksihistoriasta? Miten tieto auttaa meitä eteenpäin tai tiivistää intiimiä suhdettamme? Ne ovat Viivi Sihvosen mukaan keskeisimpiä pohdittavia kysymyksiä.
”Monesti historian murehtiminen vie meiltä energiaa. Vatvominen syö aikaa kaikelta muulta. Mennyttähän kukaan ei voi muuttaa, ja elämä tapahtuu tässä ja nyt”, hän muistuttaa.
Sihvosella onkin hihassaan yksi konkreettinen neuvo: jos kumppanin seksuaalihistoria herättää voimakkaita tunteita, ota aikalisä ennen kuin teet yhtään mitään.
Maadoita ja rauhoita itsesi sopivalla tavalla. Pohdi arvojasi ja sitä, miten haluat itseäsi kohdeltavan ja toista kohdella. Hetken mietittyäsi saatat huomata, ettei määrällä ehkä ole tässä hetkessä mitään merkitystä.
”Ajattelen myös, että jokaisella meistä on oikeus vaeta seksuaalihistoriastaan, eikä kaikkea seksuaalisuuteen liittyvää tarvitse jakaa edes kumppanin kanssa”, Sihvonen jatkaa.
On hyvä pohtia sitäkin, missä määrin meillä on vastuu kunnioittaa myös entisten seksikumppaneiden oikeutta yksityisyyteensä.
Syld on samoilla linjoilla. Vanhoista kokemuksista kannattaisi hänen mielestään kertoa pikemminkin tekemisen kuin määrän tai ihmisten kautta. Toisin sanoen voi keskustella siitä, mistä on nauttinut tai millaisista asioista aiemmin tykännyt.
Harva meistä on nimittäin immuuni vertailulle, jota yksityiskohtien jakaminen voi lietsoa entisestään.
Syld sanookin, että voisimme pikkuhiljaa päästä irti puhetavasta, jossa ollaan joko hyviä tai huonoja seksissä.
”Ei se todellakaan mene niin, että joku on oppinut joskus jotain ja on siksi hyvä seksissä. Hyvä on se, joka on valmis tuomaan tuntojaan esiin ja opettelemaan juttuja yhdessä.”
Juttuun on haastateltu myös Ihmissuhdeterapiakeskuksen seksuaaliterapeutti Annina Sandelinia.
