Hyi vittu sää oot ruma.
Tee naamalles jotain.
Naurettavat huulet.
Jos tuo itseään esille sosiaalisessa mediassa, ilkeät kommentit tulevat hyvinkin tutuiksi. Yllä olevat solvaukset ovat peräisin 24-vuotiaan Sara Janhusen Tiktok-tililtä, jolla on yli 175 000 seuraajaa.
Janhunen tietää kokemuksesta, miten paljon tuntemattoman ihmisen sanat voivat satuttaa. Kun saa tarpeeksi monta kertaa lukea olevansa ruma, läski ja ankkahuuli, siihen alkaa uskoa itsekin, hän sanoo.
Eniten Janhuseen ovat vaikuttaneet toistuvat päivittelyt hänen ”miesmäisestä” ulkomuodostaan.
”Olen pitkä ja skrode nainen, jolla on möreä ääni. Se on minulle epävarmuuden aihe muutoinkin”, Janhonen aloittaa.
”Kun minulta sitten vielä kysytään, olenko oikeasti mies, se iskee syvälle ja pahentaa itseinhoa. Tunnen itseni tosi epäfeminiiniseksi, kun muut tuputtavat tuota.”
Muun muassa tällaisia kommentteja Janhunen on vuosien saatossa saanut. Suurin osa on kadonnut bittiavaruuteen, sillä hänellä on tapana poistaa ne heti.
Janhunen on päättänyt olla avoin mielenterveysongelmistaan, joita kommentointi on entisestään lietsonut.
Hän on käynyt puoli vuotta psykologilla, jossa puhuu esimerkiksi juuri siitä, miten hänet leimataan somessa virheellisesti mieheksi.
Janhunen tapaa säännöllisesti myös ravitsemusterapeuttia, jotta parantuisi syömishäiriöstä, joka kumpuaa kehovihasta ja halusta paastota, jotta laihtuisi. Olo ei ole helpottunut siitä, että hän on saanut osakseen kommentointia painostaan. Samaan aikaan hän saa kuitenkin kritiikkiä siitä, ettei saisi inhota tai haukkua itseään.
Päinvastoin: pitäisi olla esikuva ja roolimalli, ei tuoda julki heikkouksiaan tai vaikeita päiviä.
Vaikkei sairastaisi masennusta tai olisi valmiiksi epävarma, kommentit voivat silti saada mielenterveyden koetukselle, Janhunen korostaa.
”Kun jatkuvasti kuulee, että tekee väärin, tulee fiilis, että hei, mä olen varmaan oikeasti tehnyt väärin ja miksi olen täällä enää. Lopulta se kaikki voi johtaa elämän päättämiseen.”
Sunnuntaina levisi tieto näyttelijä Jasmin Voutilaisen, 27, kuolemasta.
Kuolinsyytä ei ole jaettu julkisuuteen, mutta Voutilainen kertoi Instagramissa kärsivänsä vakavasta masennuksesta ja ahdistuksesta. Hän nosti esiin myös halventavia kommentteja, joita sai ulkonäköönsä, etenkin painoonsa liittyen.
Mieli ry:n asiantuntijalääkäri Meri Larivaara ymmärtää hyvin, että Voutilaisen kuolema puhuttaa. Kyseessä oli hyvin kaunis, nuori ja menestynyt nainen, joka toi toistuvasti esiin ulkonäköpaineitaan.
”Minusta se kertoo siitä, miten koviksi paineet voivat kasvaa.”
Selvää on sekin, että nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveysoireilu on kasvussa. Jo ennen pandemiaa jonot nuorisopsykiatrialle olivat kasvussa, eikä korona-aika ainakaan lievittänyt ruuhkaa, Larivaara kertoo.
Päinvastoin: hoitojonot pitenivät entisestään. Yli 90 vuorokautta psykiatrista erikoissairaanhoitoa odottavien määrä kasvoi koko maassa ja kaikissa ikäpolvissa.
Olkoonkin, että peruspalveluiden mielenterveyspalveluita on kehitetty, ja niiden voidaan odottaa (onneksi) parantuvan. Larivaara nostaa esiin masennuksen lyhytinterventiomallin, jota antamaan on koulutettu 2 000 ammattilaista.
Se ei kuitenkaan riitä, sillä samaan aikaan monella alueella psykiatrian lääkärinviroista vain noin puolet on saatu täytetyksi. Yhtä lailla hoitaja- ja pykologipuolella on pulaa henkilökunnasta.
Ja sitten on sosiaalinen media, joka on tutkitusti lisännyt mielenterveysongelmia. Mitä enemmän somessa viettää aikaa, sitä korkeammaksi riskit kasvavat, Larivaara summaa.
Erityisen alttiita somen vaikutuksille ovat nuoret naiset. He kokevat yksinäisyyttä, eristyneisyyttä ja huonommuutta, mikä voi kietoutua masennus- ja ahdistusoireisiinkin.
Tuntemukset yhdistyvät kauniin ulkonäön ja onnistuneen elämän esittelyyn, joka saa vertailemaan toisiin ja potemaan alemmuutta itsestään.
Omaksi ongelmavyyhdikseen Larivaara nimeää juuri kommentoinnin, tapahtuipa se sitten nimellä tai nimettömänä.
Suorasukainen, murskaava kommentointi ei ole somessa lainkaan tavatonta. Etenkään, jos kyseessä on julkisuuden henkilö tai sosiaalisen median vaikuttaja, Larivaara painottaa.
””Herkästi ihmiset selittelevät tekojaan ja hakevat oikeutusta vain sillä, että itsepä olet näkösällä.”
Larivaara uskoo, että julkimoiden kuvia kommentoidessa moni sortuu vähintään alitajuntaisesti erääseen harhaluuloon.
Nimittäin siihen, että jos kyseessä on kaunis ja kaukainen hahmo, tämä ei olisi ihan todellinen ihminen ollenkaan. Että tälle voi sanoa mitä hyvänsä, sillä julkkiksella ei ole samalla lailla tunteita eikä kokemusmaailmaa.
”Häneen liitetään helposti sellainen ajatus, että hän olisi haavoittumaton eikä lainkaan hauras”, Larivaara pohtii.
Toisaalta osa ajattelee niinkin, että kun ihminen hakeutuu someen muiden maalitauluksi, hän on itse vastuussa saamistaan kommenteista.
”Herkästi ihmiset selittelevät tekojaan ja hakevat oikeutusta vain sillä, että itsepä olet näkösällä.”
Janhunen tunnistaa Larivaaran kuvaukset hyvin.
”Se saa veren kiehumaan, kun sanotaan, että olet päättänyt olla vaikuttaja, joten kommentointia on kestettävä. Eihän kenenkään kuulu kestää sellaista”, Janhunen sanoo.
”Ihan sama, oletko julkkis vai tuiki tuntematon erakko. Ei voi tahallaan tuottaa toiselle pahaa oloa.”
Hän vertaa kommentointia kiusaamiseen – perustellusti. Janhusta nimittäin kiusattiin koko ala- ja yläkouluaika, ja hän joutui vaihtamaan sen vuoksi kouluakin.
Alkuun Janhunen yritti vastata pahansuopiin somekommentteihin rakentavalla tavalla takaisin. Pian hän huomasi, ettei se kannattanut.
Kuten kiusaajat, kommentoijat saavat lisää vettä myllyyn, kun saavat aikaan jonkin reaktion. Mutta kun ei anna mitään huomiota, he pikkuhiljaa lopettavat, Janhunen sanoo.
Hänellä on myös tapana poistaa kaikki ikävät kommentit tai yksityisviestit, joita hän jäisi muuten vatvomaan ja murehtimaan.
Muille vaikuttajille Janhusella on yksi neuvo: näyttäkää kipeitäkin asioita. Jos kaiken on näytettävä aina täydelliseltä, pahaa oloa pakkautuu sisään ja syntyy vääristynyt kiiltokuva.
”Mitä, jos omalle rakkaalle kävisi samoin? Kommentoisitko läheistä ihmistä niin kuin kommentoit tuntematonta netissä?
Janhusella on viesti kiusaajillekin, ja saman viestin nostaa esiin myös Larivaara.
Mitä, jos omalle rakkaalle kävisi samoin? Kommentoisitko läheistä ihmistä niin kuin kommentoit tuntematonta netissä?
Meidän olisi tärkeää osata tunnistaa ja kunnioittaa haurautta kaikissa ihmisissä, Larivaara jatkaa. Olla hienotunteinen, välttää hyökkäävyyttä.
Ihmiset ovat erilaisia sen suhteen, mitä näyttävät ulospäin, ja joskus voi vaikuttaa siltä, että joku on haavoittumaton. Usein miellämme toiset vahvemmiksi kuin he ovatkaan.
”Kun olen ollut ihmismielen kanssa vuosikaudet tekemisissä töitteni puolesta, olen kuitenkin oppinut sen, että jokainen on haavoittuva”, hän sanoo.
”Pitäisi muistaa sekin, että harvoin tiedämme ihmisistä kaikkea tai edes suurinta osaa. Ei, vaikka hän näennäisesti avaisi asioitaan somessa.”
