Vihdoinkin! Turkin parlamentti hyväksyi Suomen Nato-jäsenyyden!
Mutta kylläpä kärsivällisyyttä onkin viime aikoina koeteltu.
Nato-jäsenyyden lisäksi on odotettu Olkiluoto 3 -ydinvoimalan käyttöönottoa, joka on siirtynyt aina uudelleen ja uudelleen. On odotettu kevättä, kun takatalvi on yllättänyt aina uudelleen. On odotettu palkankorotuksia, lakkojen päättymistä ja sähkön hinnan alenemista.
Joku odottaa lähikaupan avautumista, joku puuttuvaa lääkettä apteekkiin ja joku sitä, että asunto menisi kaupaksi.
Pinnaa on joutunut venyttämään ja saattaa olla, että se on silloin tällöin katkennut. Mutta voiko kärsivällisyyttä kehittää?
Anniina Nieminen
”Kärsivällisyyttä opitaan siinä missä muitakin sosiaalisia taitoja”, sanoo ratkaisukeskeinen terapeutti ja kognitiivinen lyhytterapeutti Anniina Nieminen.
Kärsivällisyydelle on hänen mukaansa ominaista, että ihminen oppii tarkastelemaan asioita objektiivisesti, niin sanotusti helikopteriperspektiivistä.
”Siten oppii myös säätelemään tunne-elämää ja johtamaan itseään”, Nieminen sanoo.
Perusajatus kärsivällisyyden kehittämisessä on Niemisen mukaan hyväksyä olosuhteet, joita ei voi muuttaa, sekä tunnistaa tunteet, joita tilanne aiheuttaa. Sellaisia ovat esimerkiksi pettymys, suru, viha ja niin edelleen.
”Siten näistä tunteista voi myös päästä yli”, Nieminen sanoo.
Kärsivällisyys tarkoittaa hänen mukaansa tietynlaista sitkeyttä, sisua ja pitkäjänteisyyttä odottaa tulevaa päämäärää – olipa se sitten Naton jäsenyys tai pyöräilykauteen siirtyminen.
Pohjimmiltaan kärsivällisyys on Niemisen mukaan toivoa. Uskoa siihen, että haluttu tavoite saavutetaan. Luottamusta siihen, että aikanaan tavoite toteutuu, niin suurissa kuin pienissäkin asioissa.
Että aikanaan Turkki lämpenee Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksille. Että aikanaan tämäkin kassajono etenee ja pääsen maksamaan.
”Toiset meistä ovat kärsivällisempiä kuin toiset.
Esikuvilla on suuri merkitys luottamuksen vahvistamisessa.
”Kun presidentti Sauli Niinistö kertoi olevansa helpottunut Nato-prosessin etenemisestä, se loi yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta: samassa veneessä ollaan”, Nieminen sanoo.
Myönteiset kokemukset vahvistavat ihmisen kysyä uskoa onnistumiseen.
”Ne lisäävät niin sanottua minäpystyvyyden tunnetta”, Nieminen kertoo.
Tässä suhteessa suomalaiset ovatkin Niemisen arvion mukaan kehittyneet viime vuosina.
Kärsivällisyyttä koeteltiin jo koronapandemian ja pitkään jatkuneiden rajoitustoimien aikana.
”Alun haasteista huolimatta on otettu käyttöön uusia toimintamalleja ja selviydytty yhdessä. Juuri tällaiset suoritukset, vertaiskokemukset, kannustus ja omien tunnerektioiden tulkitseminen vahvistavat pystyvyyden tunnetta”, NIeminen sanoo.
Toiset meistä ovat kärsivällisempiä kuin toiset. Kykymme hallita impulsseja eli mielijohteita vaihtelee. Välillä itse kukin meistä onnistuu paremmin, välillä huonommin.
Arjessa pinna palaa helpommin aivan yksinkertaisista syistä: jos olemme väsyneitä tai nälkäisiä.
Kärsivällisyys loppuu helposti, jos elämäntilanne on kuormittava.
”Tyypillistä on, että ihminen käyttäytyy esimerkiksi työpaikalla ystävällisesti ja rauhallisesti, mutta kotiin tultuaan räjähtää perheenjäsenille pienimmästäkin syystä”, Nieminen toteaa.
”Ranskalaisilla on sananlasku, jonka mukaan kärsivällisyys on aasien hyveellisyyttä.
Kärsivällisyys on myös sidoksissa kulttuuriin: siinä missä Suomessa junnataan kiltisti autojonossa, joissakin muissa maissa torvet soivat jo kovaa.
Siinä missä suomalaiset tekevät tyynesti töitä jopa 65-vuotiaina tai vielä vanhempina, ranskalaiset ryntäävät kaduille osoittamaan mieltään, kun eläkeikää suunnitellaan nostettavaksi 62 vuodesta 64:ään.
Ranskalaisilla on myös sananlasku, jonka mukaan kärsivällisyys on aasien hyveellisyyttä.
Voiko ihminen olla liian kärsivällinen?
”Kyllä voi”, Nieminen sanoo.
Tulevaisuuden tavoite tulisi hänen mukaansa kyetä suhteuttamaan isompaan kuvaan, koko elämän mittaiseen tähtäimeen.
Liiallisesta kärsivällisyydestä voi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun ihminen pysyy itseään vahingoittavassa ihmissuhteessa toivoen, että toinen vielä muuttuu.
Tai silloin, kun tavoittelee opiskelupaikkaa, jonne pyrkiminen edellyttää kohtuuttomia, esimerkiksi mielenterveyttä vaarantavia ponnisteluja. Tai jos yrittää kärsivällisesti sinnitellä liian kuormittavassa työssä vuodesta toiseen voimiensa äärirajoilla.
”Silloin ihminen ei tunnista tai uskalla kohdata omia tunteitaan”, Nieminen sanoo.
Tällöin olisi syytä hidastaa tahtia ja pohtia, elääkö itsensä ja omien arvojensa mukaista elämää. Kysymys voi Niemisen mukaan olla pelottava, sillä jos vastaa kieltävästi, se voi tarkoittaa isoja muutoksia arjessa.
Anniina Nieminen antaa kymmenen neuvoa kärsivällisyyden kehittämiseen:
1. Tunnista negatiivinen tunne ja sanoita se ääneen. Lähde ulos, pilkille, kuntosalille tai vietä ilta sarjoja katsellen. Suuntaa harmituksen tunne toimintaan: lehden lukemiseen, kuntopyöräilyyn, pyykkien viikkaamiseen. Vesi rauhoittaa, joten sauna, suihku, kylpy tai avantouinti auttavat.
2. Jos kotiintulon hetki on kriittinen tilanne, aikuiset voivat tehdä vuorovaikutussopimuksen esimerkiksi tähän tapaan: kun tulen kotiin, haluan ensin mennä suihkuun ja keskustella vasta sitten siitä, miten päivä on mennyt ja mitä kuuluu. Omien ”käyttöohjeiden” näkyväksi tekeminen on reilua kumppania kohtaan.
Joku saattaa marssia kotiin tultuaan ensimmäiseksi jääkaapille ja avata oluttölkin. Alkoholi voi joskus auttaa, mutta siitä ei kannata kehittää tapaa. Sitä paitsi alkoholi ei välttämättä estä pinnaa palamasta. Se voi myös pahentaa harmitusta.
3. Vaihda näkökulmaa. Se, mihin huomiosi kiinnittyy, vahvistuu. Kärsivällisyys kasvaa, kun ajattelee, että odottamasi hyvä tulee tapahtumaan sen sijaan, että keskittyisit ajattelemaan: ei taaskaan.
4. Vaihda asennetta. Jo Epiktetos totesi, että viime kädessä ihmisiä eivät järkytä asiat, vaan heidän uskomuksensa niistä. Uskomuksiin voi itse vaikuttaa. Terapeutit puhuvat ”kognitiivisesta kolmiosta”, jossa ajatus, tunne ja toiminta vaikuttavat toisiinsa. Jos esimerkiksi ajattelee, että koira on kiva, koiran kohtaaminen herättää mukavia tunteita. Jos taas ajattelee koiran olevan vaarallinen, koiran kohtaaminen herättää pelkoa ja lisää stressiä.
5. Hengittele. Laske viiteen ja hengitä sen aikana sisään, niin että vatsa pullistuu. Hengitä sen jälkeen ulos jälleen viiteen laskien, niin että vatsa tyhjenee, kuin ilmapallo. Pidätä hengitystä hetken aikaa hengityskierroksen jälkeen ja toista muutaman kerran. Tämä aktivoi tärkeimmän aivohermon, vagushermon eli kiertäjähermon, mikä toimii jarruna, rauhoittaa välittömästi ja lisää hallinnan tunnetta, kun sympaattinen hermosto ei pääse ”rellestämään” omin luvin.
6. Lähde mielikuvitusmatkalle lempipaikkaasi. Laita käsi sydämen päälle ja toinen käsi sen päälle niin, että kädet asettuvat sydämen muotoon. Sulje silmäsi ja kuvittele olevasi siellä, missä parhaiten viihdyt: kotisohvalla, mökkilaiturilla tai saunan lauteilla.
7. Harjoita tietoista läsnäoloa eli mindfulnessia, joka tähtää sekä kielteisten että myönteisten tunteiden tunnistamiseen ja hyväksymiseen. Verkosta löytyy tähän tarkoitukseen sopivia harjoitteita.
8. Lähde luontoon. Tutkimusten mukaan luonnossa oleskelu lisää ihmisen henkistä ja fyysistä hyvinvointia.
9. Pyydä halausta läheiseltä ja sovi laatuaikaa kalenteriin.
10. Rapsuttele lemmikkiä. Se voi lievittää stressiä.
