Raudan­puutteen hoito ei saisi jäädä kiireen jalkoihin – Nämä asiat ”piilevässä raudan­puutteessa” jäivät vaivaamaan

Kun tein juttua piilevästä raudanpuutteesta, yksi asia tuli nopeasti selväksi: aiheesta ei kovin mielellään haluta puhua. Soittopyyntöihin ei vastattu, eikä sähköposteihin reagoitu.

Kuva: Mika Ranta / HS

Tiesin kyllä, että aihe herättää tunteita ja asiantuntijat ovat siitä eri mieltä, mutta silti tilanne hämmensi – kyse on sentään ihmisten hyvinvoinnista ja melko helposti hoidettavissa olevasta asiasta.

Piilevällä raudan­puutteella tarkoitetaan tilannetta, jossa hemoglobiini on viitearvojen sisällä, mutta ihminen kärsii silti raudanpuutteesta.

Se voi olla mahdollista, sillä ensin rauta hupenee varastoista ja vasta sen jälkeen raudanpuute alkaa näkyä hemoglobiini­arvossa.

Asiaa voi tutkia mittaamalla ferritiini­arvon, joka kertoo varasto­raudan pitoisuuden. Monet piilevää raudan­puutosta itsellään epäilevät kuitenkin kokevat, että ferritiinin mittaamiseen suhtaudutaan terveys­keskuksissa nihkeästi.

Lue lisää: Yhdestä verikokeesta on tullut kiistakysymys – Lääkärit kertovat, miksi raudanpuutetta ei aina tutkita niin kuin potilas toivoisi

Mistä moinen pattitilanne johtuu? Kun sukelsin aiheeseen sisään, erityisesti kaksi asiaa jäi pohdituttamaan.

Ensinnäkin ferritiinin viitearvot ovat varsin laveat. Esimerkiksi Hus-yhtymän laboratorioissa yli 18-vuotiailla naisilla haarukka on 15–125 µg/l.

Ovatko rauta-arvosi siis kunnossa, jos ferritiiniarvosi on 20? Ainakin ne ovat alakantissa, sillä yleisesti lääketieteen kirjallisuudessa jo raja-arvoa 30 on pidetty merkkinä raudan­puutteesta.

Viitearvo ei suinkaan tarkoita sitä, että se olisi ideaali arvo vaan että 95 prosentilla suomalaisista ferritiini asettuu tälle haarukalle, huomautti hematologian dosentti Marjatta Sinisalo jutussani.

Nopea gallup tuttavieni parissa paljasti, että kun heidän ferritiininsä oli mitattu erilaisten raudanpuutteeseen sopivien oireiden jälkeen, se oli lähes poikkeuksetta ollut alle 20.

Ikävintä on se, että moni tuttavistani oli tottunut erilaisiin hähmäisiin oireisiin ja ottanut annettuna sen, että aina vähän väsytti. Veto oli poissa, eikä sen vuoksi jaksanut harrastaa esimerkiksi liikuntaa. Väsymys tuntui erityisen kuormittavalta talven pimeinä kuukausina.

”

Voi olla tuurista kiinni, millaista hoitoa onnistuu saamaan.

Toisekseen jäin miettimään, onko tämän­tyyppisen oireilun selvittämiseen resurssi­pulasta ja kiireestä kärsivässä julkisessa terveyden­huollossa aikaa.

Juttuni asiantuntijat korostivat sitä, ettei ferritiini­arvojen tulkitsemisesta tiedetä vielä tarpeeksi. Lisäksi ihminen voi tuntea syvää uupumusta ja alevireisyyttä hyvin monesta eri syystä.

Tämä on totta, ja siksi oireiden juurisyyt on tärkeää selvittää perusteellisesti. Lyhyellä vastaanotto­ajalla lääkäri ei kuitenkaan välttämättä ehdi sulkea pois yksitellen erilaisia syitä.

Voi olla myös tuurista kiinni, millaista hoitoa onnistuu saamaan. Niiltä tuttaviltani, joilla oli mahdollisuus työterveys­huoltoon, ferritiini mitattiin säännöllisesti. Saattaa olla myös lääkäristä kiinni, millaista hoitoa saa.

On selvää ja totta kai toivottavaa, että lääkärit nojaavat työssään tutkittuun tietoon.

Silti tuntuu liian kepeältä sivuuttaa olankohautuksella monien naisten kokemukset siitä, miten elämässä on tuntunut alkaneen kuin uusi sivu, kun raudanpuutetta on alettu viimein hoitaa. Hoito on kuitenkin verrattain halpaa ja helppoa.

Voisi olla hyödyllistä jakaa täsmätietoa raudasta jo peruskoulussa. Runsaat kuukautiset ovat nuorella naisella tyypillinen raudan­puutoksen syy, mutta jos tietoa ei saa tarpeeksi, tätä ei ehkä osaa epäillä. Kuukautisista voi tuntua liian henkilö­kohtaiselta puhua terveyden­hoitajalle, varsinkin, jos pähkäilee, onko niissä jotain epätavallista.

Laboratorio­tutkimukset syövät rahaa ja resursseja, mutten ole ihan varma, kannattaako niistä säästää juuri tässä kohtaa.