Pitäisikö epäterveellisiä tuotteita verottaa muita enemmän?
Kysymys on noussut jälleen Suomessa pinnalle. Keskustelu alkoi, kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Kela esittivät viime viikolla, että maassa olisi otettava käyttöön sokeri-, suola- ja rasvavero.
Yksi potentiaalinen verotusmalli voisi olla sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kattojärjestön Sosten ehdotus.
Siinä tuotteita verotettaisiin portaittain sen mukaan, miten paljon niissä on sokeria, suolaa tai kovaa rasvaa – ei siis sen perusteella, kuuluvatko ne herkkuhyllylle vai eivät.
Pertti Mustajoki.
Pitkän linjan lihavuustutkija, sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki pitää ehdotusta erinomaisena. Hänen mukaansa herkkuverolla olisi suuri kansanterveydellinen vaikutus.
Perusteluksi hän nimeää ylipainoisuuden. Tosiasia kun on, että Suomessa aikuisten lihavuus on kaksinkertaistunut 40 vuodessa ja lasten kolminkertaistunut.
”Tässä ei ole mitään moralisointia lihavuutta kohtaan, vaan ilmaisen huoleni puhtaasti terveydellisistä syistä. Lihavuus aiheuttaa runsaasti sairauksia”, Mustajoki painottaa.
Esimerkiksi hän nostaa kakkostyypin diabeteksen, joka on ollut leimallisesti aikuisten sairaus mutta joka on yleistynyt lapsillakin.
”Se on todella ongelmallinen ja surullinen asia.”
Mustajoki ottaa esille myös suun terveyden, johon sokeri vaikuttaa heikentävällä tavalla. Hammaslääkärit ovat olleet asiasta huolissaan jo pitkään.
”"Ei 40 vuotta sitten kukaan ollut onneton siksi, että makeisia kulutettiin vähemmän.”
Pääasiallinen syy ylipainoisuuteen on Mustajoen mukaan siinä, miten epäterveelliseksi ruokatarjonta on vuosien saatossa muuttunut.
Keksien, makeisten, sipsien ja muiden vastaavien tuotteiden myynti on lisääntynyt kohisten. Huomattavaa on, että lapset ovat herkkujen innokkaimpia kuluttajia. Haittaveron oleellisin vaikutus saattaisikin ulottua nuoriin ikäpolviin, Mustajoki sanoo.
Samaan aikaan maassa on levitetty 1980-luvulta saakka valtakunnallisia ravitsemussuosituksia ja terveellisen ravitsemuksen ohjeita muutoinkin. Mutta eivät ne auta, jos kauppojen hyllyt notkuvat halpoja megapusseja, Mustajoki toteaa.
”Eikä lasten voi odottaa pystyvän erottelemaan, mikä on terveellistä ja mikä vähemmän terveellistä.”
Lisäksi ruokailutottumusten myötä kertyvä ylipaino on tavallaan varsin periytyvää, sillä lapsi oppii vanhempiensa ruokailutavat.
Mustajoesta sokeri on yksinkertaisuudessaan ilmeisin verotettava. Sen ympärillä on iso tuoteryhmä karkeista ja kekseistä aina virvoitusjuomiin ja sokerimuroihin saakka.
Erilaisten haittaverojen toimivuudesta riittää tutkimusnäyttöä maailmalta. Kun Iso-Britanniassa otettiin käyttöön virvoitusjuomavero, siellä tehtiin laajamittainen, yli 20 000 kotitaloutta kattava tutkimus.
Siinä selvisi, että sokeripitoisten juomien kulutus väheni 10 prosenttia. Samaan aikaan virvoitusjuomien kokonaiskulutus pysyi kuitenkin samana, Mustajoki kertoo.
”Verotus ei siis todennäköisesti vaikuttaisi vain kuluttajiin, vaan myös tuottajiin. Heidän kannattaisi alkaa tuottaa enemmän vähäsokerisempia, terveyttä edistäviä tuotteita”, hän pohtii.
Vähäsokerisempien vaihtoehtojen suosiminen näkyisi suoraan kansanterveydessä ja terveydenhuollon kuluissa, Mustajoki täydentää.
Verotuksesta puhuessa esille nousee vääjäämättä yksi epäilys: köyhdyttääkö se entisestään köyhiä kansanosia?
Mustajoki näkee, ettei asia ole näin.
Tutkimusten valossa pienituloisimman luokan kulutustottumukset luonnollisesti muuttuvat, kun hinnat muuttuvat. Tällä saattaisi olla ratkaiseva yhteiskunnallinen vaikutus senkin vuoksi, että pienituloisilla on eniten terveyteen liittyviä ongelmia.
Parhaimmillaan verotuksella olisi mahdollisuus ratkaista epäreiluksi koettu terveellisten ja epäterveellisten ruokien hintaero.
”Ja jos asiaa miettii filosofisesti, niin ei 40 vuotta sitten kukaan ollut onneton siksi, että makeisia kulutettiin vähemmän.”
Erilaisia sokeri- tai terveysverojen muotoja on aiemmin kritisoitu siitä, että ne luokittelisivat elintarvikkeet huonoihin ja hyviin.
On esitetty, että tämä voisi lisätä syömishäiriöitä tai vääristynyttä suhdetta ruokaan.
Koska Sosten ehdottamassa mallissa veroprosentti määräytyisi ravintosisällön kautta, kuluttajan silmiin asti luokittelut eivät päätyisi. Sen takia Mustajoki uskoo, ettei nykyisen ehdotuksen kaltainen malli lisäisi merkittävästi vääristynyttä ajattelua tai syömishäiriökäyttäytymistä.
Kaikkinensa Mustajoki pitää ehdotusta järkevänä ja tärkeänä.
Hän ulottaisi rajoittamisen laajemmallekin kuin pelkkiin veroihin. Tai ainakin asiasta täytyisi puhua, hän painottaa.
Sipsiä myydään jättimäisissä pusseissa. Makeisia mainostetaan ympäri markettia ja kaksi yhden hinnalla -tarjousten kera. Herkut ovat löytäneet tiensä jopa rautakauppoihin.
Nämä ilmiöt ovat Mustajoesta huolestuttavia, ja niihinkin olisi aikanaan puututtava.
”Yhteiskunta voisi säädellä kulutuskäyttäytymistä vaikkapa siinä, ettei makeisia saisi enää myydä tarjoustuotteina. Se tehostaisi elintarvikkeiden terveellistämistä entisestään.”
