Big Brother -ohjelmasta vuosilta 2009 ja 2010 tuttu Nino Hermas menehtyi viime lokakuussa 43-vuotiaana.
Hän kärsi elämänsä aikana vakavista mielenterveysongelmista ja oli kuollessaan hoidossa psykiatrisessa Auroran sairaalassa Helsingissä.
Nyt huhtikuussa Hermaksen läheiset ovat kertoneet, että kuolinsyyksi oli paljastunut sepelvaltimotauti. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Seiska.
Hermaksen sisko Nina ja äiti Anita vahvistavat asian Helsingin Sanomille. Diagnosoimatta jäänyt sepelvaltimotauti oli ehtinyt jo arpeuttaa Hermaksen sydäntä ja aiheutti siksi äkkikuoleman, Nina kertoo. HS on nähnyt kuolinsyytodistuksen.
Perheenjäsenet ovat tehneet Hermaksen hoidosta selvityspyynnön sairaalalle. He uskovat, ettei Hermasta ei hoidettu sairaalassa oikein ja ettei somaattisia oireita tutkittu tarpeeksi, sillä niiden katsottiin johtuvan mielenterveysongelmista.
Auroran psykiatrinen sairaala on Helsingin kaupungin alaisuudessa toimiva erikoissairaanhoidon yksikkö. Kaupungin viestinnästä kerrotaan HS:lle, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkuus on salassa pidettävä eivätkä he voi kommentoida yksittäisiä tapauksia.
Omaisten mukaan Hermas kärsi toistuvasta hengenahdistuksesta. Tämä aiheutti hänelle pahenevaa unettomuutta. Lopulta tammikuussa 2022 Hermas alkoi herätä joka yö kolmen aikaan siihen, ettei saa kunnolla happea.
”Jälkeenpäin olemme äidin kanssa tajunneet, että se oli varmastikin merkki pitkälle päässeestä sepelvaltimotaudista, jossa sydänlihas oireilee levossakin”, Nina sanoo.
Tämän lisäksi Hermaksella oli rintatuntemuksia ja hänen toimintakykynsä oli laskenut. Ninan mukaan Hermas oli kuvaillut hänelle, kuinka ”tuntuu kuin sydän tulisi rinnasta ulos”.
Läheisilleen Hermas oli kertonut, että sydän on tutkittu sydänfilmien avulla esimerkiksi ambulanssissa. Ainakin maaliskuussa 2022 häneltä oli otettu sydänkäyrä, jossa ei näkynyt vielä mitään.
””Meille hän sanoi, että sydän on tutkittu ja että ammattilaisten mukaan ainut vaihtoehto on se, että vika on päässä.”
Sepelvaltimotauti olisi ollut diagnosoitavissa varjoainekuvauksella tai rasitustestillä, joista kumpaakaan Hermakselle ei tehty.
”Nino oli itse ilmaissut lääkäreille huolensa siitä, että epäilee sydämessä olevan jotain vikaa”, Nina kertoo.
”Meille hän sanoi, että sydän on tutkittu ja että ammattilaisten mukaan ainut vaihtoehto on se, että vika on päässä.”
Oireiden ohella sydänsairaudelle oli muitakin perusteita, kuten se, että Hermas sairasti diabetesta ja verenpainetautia, jotka lisäävät riskiä sydänsairauksiin. Tämän lisäksi hänellä oli kolesteroli koholla ja suvussa alttiutta sydämen tukoksille.
Hermaksella oli todettu astma, johon oli määrätty lääkkeet. Niistä ei ollut kuitenkaan juuri apua hengenahdistukseen.
Kuolinpäivän aamuna Hermaksen verenpaine ja syke oli mitattu, ja ne olivat olleet korkealla.
Molemmat oli mitattu uudestaan ennen päivällistä, jolloin selvisi, että sekä verenpaine että syke olivat kohonneet aamun lukemista.
Lisäksi papereihin oli kirjattu, että hengitys on ollut puuskuttavaa.
”Silloin sairaalassa päätettiin, että tilannetta seurataan. Mutta Nino kuoli kahden tunnin sisään mittauksesta”, Nina sanoo.
Toisinaan mielenterveysongelmien ja somaattisen sairauden, kuten sepelvaltimotaudin, oireet muistuttavat toisiaan. Tämän vuoksi ne saattavat sekoittua keskenään.
Näin sanovat psykiatrian professori Jyrki Korkeila ja kardiologian professori Tuomas Kiviniemi. He puhuvat asiasta yleisellä tasolla eivätkä ota suoraan kantaa Nino Hermaksen tapaukseen.
Esimerkiksi väsymys, epämääräinen kipuilu ja painon tunne rintakehällä ovat oireita, jotka voivat liittyä sekä sydänsairauteen että mielenterveyden häiriöön. Jos ihminen kärsii molemmista sairauksista, oireiden juurisyytä voi olla hankala paikantaa.
”Mitä nuorempi potilas on kyseessä, sitä todennäköisempää on, että sydänperäiset oireet tulkitaan mielenterveyteen liittyviksi.
Sepelvaltimotaudissa sydänlihasta ruokkivat valtimot ovat ahtautuneet.
Tällöin sydämessä on alueita, jotka eivät saa kunnolla happea ja ravinteita. Siitä seuraa useimmiten kipua ja suorituskyvyn laskua, eikä sydän pumppaa normaalilla tavalla, Kiviniemi kuvailee.
Nuorella iällä vaikean sepelvaltimotaudin ensimmäinen oire on usein kuolema, Korkeila sanoo.
Tällainen äkkikuolema kytkeytyy monesti perinnöllisiin riskeihin sekä tupakointiin, alkoholiin ja ruokavalioon. Yhtä lailla taustalla voi olla hoitamaton verenpaine tai uniapnea.
Mitä nuorempi potilas on kyseessä, sitä todennäköisempää on, että sydänperäiset oireet tulkitaan mielenterveyteen liittyviksi, Korkeila toteaa.
Korkeila korostaa eritoten depression ja sydänsairauksien yhteyttä. Masennus lisää sydänsairauksien riskiä yhtä paljon kuin esimerkiksi diabetes.
Sama toimii toiseen suuntaan, sillä Korkeilan mukaan sydäninfarkti lisää depressioriskiä ja samalla kuolleisuuden riskiä.
”Tällöin henkilöllä on voinut aiemmin olla hiljainen infarkti, ja sitten tulee äkillisesti uusi, kun on muusta syystä sairaalassa”, hän sanoo.
Pääsääntöisesti psykiatrialla ajatellaan niin, että jos potilas valittaa kipuja, ensin tutkitaan somaattiset tekijät, Tyksin akuuttipsykiatrian ylilääkäri Teija Nummelin sanoo.
Kun kyseessä on rintakipu, potilaalta tarkistetaan sydänfilmi, keuhkokuva ja tarvittavat verikokeet. Tarvittaessa konsultoidaan myös sisätautilääkäriä, Nummelin täydentää.
Psykiatristen potilaiden perustutkimuksiin kuuluu paljon somaattisia tutkimuksia, jotka määrittyvät potilaan tilanteen mukaan.
Hoidon alkuvaiheessa tutkitaan usein esimerkiksi sydänfilmi eli EKG, kilpirauhasarvot, verenkuva ja tulehdusarvot. Hormoneillakin on suuri vaikutus tunnetiloihin, ja niiden osuutta tutkitaan tarvittaessa.
”Ensipsykoosiin sairastuneen potilaan rutiinitutkimuksena on muun muassa pään magneettikuvaus ja tietyt verikokeet. Ne kuuluvat protokollaan”, Nummelin sanoo.
Diagnostiikkaa somaattisen ja ei-somaattisen sairauden välillä haastaa osaltaan se, että oireilu on joskus monisyistä, Tuomas Kiviniemi toteaa. Välillä on mahdoton sanoa, kumpi on alkanut ensin ja lietsonut sitten muita oireita.
”Aina ei voi sanoa, että mikä on johtanut mihinkin. Ensin on mielialan laskua ja masennusta, mikä voi johtaa elintapojen heikentymiseen, kuten liikkumattomuuteen. Tällainen kertyvä rypäs lisää riskiä sydänsairauksiin”, Kiviniemi toteaa.
Samoilla linjoilla on Korkeila. Esimerkiksi pitkään jatkunut stressi voi itsessään nostaa verenpainetta, hän sanoo.
”Rintakipu sepelvaltimotaudissa on usein hyvin toisenlainen kuin esimerkiksi psyykkisistä syistä johtuva ahdistus.
Kun kyse on sepelvaltimotaudista, merkittävin oire on vakava rintakipu. Se on fyysistä ja laaja-alaista ja heijastuu kaulalle sekä vasempaan yläraajaan, Kiviniemi kuvailee.
Se ei siis ole identtistä masennukseen tai ahdistuneisuuteen liittyvän, rinnalla olevan painon tunteen kanssa.
Kiviniemen ja Korkeilan tavoin Teija Nummelin painottaa, että rintakipu sepelvaltimotaudissa on usein hyvin toisenlainen kuin esimerkiksi psyykkisistä syistä johtuva ahdistus. Mekanismikaan ei ole sama kuin ahdistuksessa, hän jatkaa.
Toinen keskeinen ero piilee siinä, että toisin kuin mielenterveysoireilu, sepelvaltimotauti on kytköksissä fyysiseen rasitukseen. Toisin sanoen sepelvaltimotaudissa suorituskyky laskee selvästi, Kiviniemi summaa.
”Ihminen on kaikin tavoin jaksamaton. Kun on kotioloissa, ei jaksa edes kunnolla kävellä vessaan ja takaisin. Pienikin liikunta saa puuskuttamaan.”
Tämäkään ei ole aina yksiselitteistä. Myös masennus saattaa heikentää aloitekykyä tuntuvasti.
”Depressiossa energiataso on joskus niin matalalla, että voimat ehtyvät. Kyllä se vaikeuttaa sairauksien diagnosointia”, Korkeila sanoo.
Yhteistä sepelvaltimotaudilla ja vaikealle depressiolle on sekin, että molemmissa ihminen saattaa heräillä aamuyöstä. Tuskainen ja ahdistunut olo voi valvottaa yöstä toiseen masentunuttakin, Korkeila sanoo.
”Siihen voi yhdistyä tunne, ettei saa hengitettyä kunnolla. Näin ollen hengenahdistus ja ahdistus noin kokemuksen tasolla muistuttavat toisiaan.”
