Ensin rakastutaan. Kenties mennään kihloihin, kohta naimisiin. Hankitaan talo, koira, lapsiakin. Jossakin vaiheessa aletaan riidellä ja etääntyä, kunnes toisen aloitteesta tai yhteistuumin erotaan.
Juonikuvio on tuttu monelle. Erolta välttyy elämässään harva.
Vaan mitä tapahtuu sen jälkeen? Voiko entisen puolison kanssa olla vielä ystävä?
Voi, muttei mistä lähtökohdista tahansa, Väestöliiton Terapiapalveluiden psykologi Jaana Mäntykoski vastaa.
”On luonnollista ja ymmärrettävää, että moni haluaa olla ystävä eksänsä kanssa. Mutta helppoa se ei aina ole.”
Oleellinen osa ystävyyttä ovat nimittäin luottamus ja kunnioitus, joita ero usein koettelee.
Jos eroa on edeltänyt luottamuksen romahtaminen tai jos toisen tarpeet on ohitettu itsekkäästi, ystävyyden mahdollisuus on todennäköisesti menetetty, Mäntykoski pohtii.
”Ja kun rajoja on ylitetty liikaa, ei ystävinä pysyminen edes ole yleensä molempien intresseissä”, hän muistuttaa.
Silti Mäntykoski ei kiistä, etteikö eksän kanssa voisi olla ystävä heti eronkin jälkeen.
Mututuntumalta hän arvioi, että kovin yleistä se ei ole. Ainakaan niin, että molemmat olisivat aidosti samassa kohdassa eron käsittelyä ja pystyisivät näin jatkamaan ystävinä ilman minkäänlaista siirtymäaikaa.
Jos yksi esimerkiksi on ehtinyt kaikessa hiljaisuudessa harkita eroa kauan, toinen osapuoli ei monestikaan ole valmis ystävyyteen saman tien, psykologi sanoo.
Jotta pari saattaa jatkaa suhdetta heti ystävinä, kumpikin on luultavasti ollut eroprosessissa on jo pitkällä.
Romanttiset tunteet ovat kenties loistaneet poissaolollaan kuukausia, elleivät vuosia.
”Kun alkujaan romanttinen suhde on muuttunut platoniseksi, parisuhteesta ystävyyteen hyppääminen käy helpommin. Ei välttämättä muutu kuin se, missä asutaan.”
””Ystävyys eksän kanssa ei ole itseisarvo.”
Todennäköisempää on, että erotessa on otettava henkistä välimatkaa toiseen. Jos on tullut jätetyksi, juuri etäisyys auttaa kiintymyksen purkamisessa.
Tai ehkä suhde on perustunut lähinnä romanttisille tunteille. Kun romantiikka lakkaa, myös halu olla tekemisissä toisen kanssa saattaa loppua, Mäntykoski kiteyttää.
Monelle tapaamiset eksän kanssa nostavat ymmärrettävästi pintaan vaikeita muistoja, jotka laskevat mielialaa pitemmäksi aikaa. Tässä tapauksessa on turhaa kuormittaa itseään väkisin, Mäntykoski painottaa.
”Ystävyys eksän kanssa ei ole itseisarvo. Ei tarvitse potea huonommuutta, jos se ei tunnu hyvältä tai luontevalta.”
Tästä huolimatta Mäntykoski kannustaa välttämään kaikenlaisia äärimmäisyyksiä. Ne kun kasvattavat kärsimystä, jota ero voi olla muutoinkin tulvillaan.
Jos ero on ollut toisen osapuolen tahto, yhteydenpito eksään ystävyyden nimissä voi tehdä jätetylle irti päästämisestä jopa mahdotonta.
Yhtä lailla sekin, että katoaa toiselta täysin, hidastaa eron hyväksymistä ja sitä, että voi jälleen luottaa ihmisiin. Eron käsittely sitoo pahimmillaan jopa vuosiksi, Mäntykoski sanoo.
”Se jättää ihmiseen valtavat haavat, jotka saattavat vuotaa kauan.”
Eron jälkeisessä ystävyydessä on aina kysyttävä myös motiivien perään. Miksi tahdon olla toisen kanssa tekemisissä? Entä miksi eksä haluaa olla minun ystäväni?
Joskus syy on kovin käytännöllinen, kuten yhteinen jälkikasvu.
Tai sitten eletään todellisuudessa, jossa toisella osapuolella on edelleen romanttisia tunteita entistä kumppania kohtaan.
”Vaikka tunteet olisivat tukahdutettuja, ihminen altistaa tällöin itsensä jatkuvasti torjutuksi tulemiselle. Silloin on minusta itsereflektion paikka”, Mäntykoski miettii.
Saattaa olla, että ystävyyssuhteessa uhrautuu eksänsä eteen ja tekee asioita saadakseen vanhan suhteen takaisin. Se taas syö omanarvontuntoa.
”Ystävyys eksien välillä kysyy luottamusta myös uusilta kumppaneilta.
Toisinaan ero liittyy ihmisen sisäiseen itsenäistymisen kriisiin. Entisistä tavoista toimia haluaa päästä eroon, mikä on johtanut eroon.
Tällöinkin suora hyppäys ystävyyteen voi olla kaukana siitä, mitä muutosta tavoitteleva kokee tarvitsevansa.
Toisaalta päällä oleva elämänkriisi on harvoin ikuinen asiaintila. Päinvastoin: se saattaa tasoittua nopeastikin.
Kun surut on surtu ja eteenpäin menty, ihmiset voivat hyvin löytää ihmissuhteen uudelleen – ja uudenlaisena.
Lopuksi Mäntykoski haluaa korostaa sitä, millaista luottamusta ystävyys eksien välillä kysyy myös uusilta kumppaneilta.
Tällöin kaivataan roppakaupalla avoimuutta ja selkeiden rajojen asettamista.
”Tämä on nykypäivänä sarjassamme pakko käydä -keskustelu, kun aletaan seurustella”, Mäntykoski miettii.
Tällä hän viittaa siihen, että suurella osalla ihmisistä on nykyisin joko eksiä tai muita entisiä intiimejä ihmissuhteita. Kun mennään vuosikymmeniä taaksepäin, oli toisin.
Nykyisin lukuisilla pareilla on kuitenkin edessään vääjäämätön keskustelu siitä, mikä on suhteessa yhteistä ja mikä omaa, erillistä.
Selvää on, että jos mielii olla läheinen eksänsä kanssa, uuden kumppanin on oikeus olla kartalla tilanteesta.
