Porilainen kokenut poliisi Kalle Mäenpää vaihtoi rikospoliisin työt ainakin hetkeksi toisenlaiseen auttamiseen. Hän on projektipäällikkö Länsi-Suomen Diakonialaitoksen laajassa hankkeessa, jossa pyritään auttamaan seksi- ja pornoriippuvuudesta kärsiviä ihmisiä.
”Samat häpeän ja syyllisyyden teemat, jotka näkyvät poliisin työssä, tulevat esiin myös tässä työssä”, Mäenpää sanoo uudesta työnkuvastaan.
16 vuoden poliisiuran aikana hän on oppinut kohtaamaan kaikenlaisia ihmisiä, sekä rikoksen tekijöitä että heidän uhrejaan.
”Siinä näkee, että kukaan ei ole syntymässään valinnut, että minustapa tulee aikuisena alkoholisti, narkomaani tai seksi- ja pornoriippuvainen, vaan elämän taustatekijät ovat vieneet siihen.”
Mäenpää on poliisityön ohessa opiskellut kaksi maisterintutkintoa ja on nyt kouluttautumassa terapeutiksi. Hänen lapsuudenkodissaan oli omien lasten lisäksi myös sijoitettuja lapsia, joten auttamisen malli ja halu on tullut jo sieltä.
””Samat häpeän ja syyllisyyden teemat, jotka näkyvät poliisin työssä, tulevat esiin myös tässä työssä.”
Porno- ja seksiriippuvuus ovat aiheita, joista puhumiseen liittyy edelleen paljon häpeää. Myöskään apua ei ole yhtä hyvin tarjolla kuin ”tunnetumpiin” päihderiippuvuuksiin.
Toivu riippuvuudesta -hankkeessa pyritään antamaan matalan kynnyksen apua esimerkiksi verkossa järjestettävissä toipumisryhmissä, joihin ihminen voi tulla mukaan jos kokee, että on tullut riippuvaiseksi pornosta tai seksistä.
Mäenpää sanoo, että ulkopuolelta on vaikea määritellä, mikä on riippuvuutta ja mikä vain normaalia seksuaalisuuden toteuttamista.
Yleensä lähdetään siitä, että riippuvuus on sellaista käytöstä, jonka ihminen itse kokee ongelmalliseksi. Se vaikuttaa arkielämään ja tuottaa ilon sijasta enemmän ahdistusta, ja käyttäytyminen on pakonomaista.
”Riippuvainen ihminen on oman käytöksensä vanki. Sen sijaan, että hän nauttisi seksuaalisuudestaan ja sen toteuttamisesta, toiminta ikään kuin repii häntä rikki”, Mäenpää kuvaa.
Mikä on sitten liikaa esimerkiksi seksiä tai itsetyydytystä? Mäenpään mukaan sitäkään ei voi tarkasti määritellä, missä menee ”normaalin” pornon katselun tai seksin harrastamisen raja.
”Ihminen voi olla libidoltaan aktiivinen ja harrastaa seksiä monta kertaa päivässäkin eikä silti ole seksiriippuvainen.”
Usein siinä vaiheessa, kun riippuvuus aletaan kokea ongelmana, käytöstä on jatkunut jo pitkään. Kynnys avun hakemiseen on iso, ja sitä Toivu riippuvuudesta -hankkeella yritetään madaltaa.
Hankkeessa on perustettu valtakunnallisia toipumisryhmiä, joihin osallistutaan etänä vaikka oman älypuhelimen välityksellä. Niissä on ohjaaja sekä 5–7 jäsentä, jotka pysyvät koko ajan samana.
Myöhemmin on tarkoitus vielä perustaa vertaistukiryhmiä, jossa ohjaajat ovat saman asian kokeneita vapaaehtoisia. Myös oma ryhmä seksi- tai pornoriippuvuudesta kärsivien omaisille on tulossa.
Kuka?
Kalle Mäenpää
38-vuotias porilainen.
Toivu riippuvuudesta -hankkeen projektipäällikkö, joka on virkavapaalla työstään rikostutkijana Porin poliisissa.
Syntyisin Kihniöstä Pirkanmaalta, muutti Poriin vuonna 2008 saatuaan harjoittelupaikan poliisina ja myöhemmin viran rikospoliisista.
Opiskellut poliisitutkinnon lisäksi teologian ja valtiotieteiden maisteriksi. Tällä hetkellä hän kouluttautuu lyhytterapeutiksi.
Perheeseen kuuluu vaimo ja 4- ja 1,5-vuotiaat lapset.
Miksi pornoriippuvuus on noussut yhteiskunnassa ongelmaksi juuri nyt? Yksi vastaus liittyy Mäenpään mukaan siihen, että tarjonta on lisääntynyt. Pornon katselu on todella helppoa verrattuna muutaman vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen, kun vaihtoehtoina oli pornolehti tai VHS-kasetti.
”Kun ihminen selaa somea, hän pystyy nykyään näkemään enemmän alastomia ihmisiä yhdessä päivässä kuin aikaisemmin joku näki koko elämänsä aikana”, Mäenpää vertaa.
Pornoriippuvuus on toiminnallinen riippuvuus samaan tapaan kuin esimerkiksi peliriippuvuus. Addiktiosta haetaan aivoille dopamiiniryöppyä, ja toleranssin kasvaessa riippuvuutta aiheuttavaa toimintaa tarvitaan yhä enemmän, jotta sillä olisi sama vaikutus kuin alussa.
Pelkkä seksikuvaston yleistyminen ei ilmiötä selitä, vaan usein taustalla on myös psykologisia tekijöitä. Ihminen ei ole esimerkiksi oppinut käsittelemään negatiivisia tunteita lapsuudessa.
Riippuvuus voi myös olla heijastusta omista traumaattisista kokemuksista esimerkiksi seksuaalisen väkivallan uhrina.
Joskus addiktio voi myös seurata toista. Esimerkiksi nettipornoriippuvuus on voinut syntyä, kun ihminen on yrittänyt löytää korvaavaa toimintaa ongelmalliselle päihteiden käytölleen.
””Kun ihminen selaa somea, hän pystyy nykyään näkemään enemmän alastomia ihmisiä yhdessä päivässä kuin aikaisemmin joku näki koko elämänsä aikana.”
Läheisille porno- tai seksiriippuvuus voi paljastua sattumalta ja yllättäen. Se on usein parisuhteelle suuri kriisi, eikä luottamus palaudu helposti.
Kun toisen pitkään salaama toiminta paljastuu, se voi johtaa siihen, että kumppanilla on jatkuvasti tuntosarvet ylhäällä mahdollisia riippuvuuden merkkejä havainnoiden.
”Jos ihminen on esimerkiksi käyttänyt seksipalveluja kodin ulkopuolella, niin kumppani saattaa miettiä aina kun hän ei ole kotona, että onko toinen taas niiden parissa”, Mäenpää antaa esimerkin.
Parisuhteessa porno- tai seksiriippuvuudesta voi näkyä merkkejä silloinkin, kun asia ei ole vielä paljastunut kumppanille.
Kun esimerkiksi pornon katselusta tullut hyvä olo on haihtunut, riippuvainen kokee usein häpeää ja saattaa hyvitellä asiaa eri tavoin.
”Kumppani saattaa sitten ihmetellä, että kun toinen ensin oli häntä kohtaan etäinen, niin hän yhtäkkiä onkin rakastava ja huomioiva”, Mäenpää sanoo.
Parisuhteen toinen osapuoli saattaa myös syyttää itseään tilanteesta. Koska aihe koetaan häpeälliseksi ja seksiin liittyvät asiat suhteen sisäisiksi asioiksi, voi olla vaikea löytää ihmistä, jolle asiasta voisi puhua ja helpottaa omaa ahdistustaan.
”On tosi tärkeää, että myös puoliso saa tietoa riippuvuudesta. Tekoja ei tarvitse hyväksyä, mutta saa tietää, millaisia taustatekijöitä on olemassa, eikä tarvitse lähteä itseään syyttämään”, Mäenpää sanoo.
Pornoriippuvuus on yleistynyt, mutta asiaan liittyy edelleen häpeää, jonka takia apua haetaan usein vasta sitten, kun tilanne on jo vaikea ja riippuvuus jatkunut hyvin pitkään.
Pitääkö pornoriippuvaisen sitten lopettaa kokonaan pornon katselu tai seksiriippuvaisen ryhtyä selibaattiin? Sekin on asia, joka riippuu ihmisestä itsestään ja siitä, millainen elämäntilanne ja arvot hänellä on.
Mäenpää sanoo, että monesti jo ongelman tuominen valoon esimerkiksi tukiryhmässä helpottaa asian käsittelyä ja pahaa oloa.
Siellä mietitään esimerkiksi sitä, että kun impulssi vaikkapa porno katsomiseen tulee, onko jotain muuta vaihtoehtoa, joka voisi tuoda elämään samaa iloa ja helpotuksen tai stressin laukeamisen tunnetta, jonka riippuvainen on tottunut saamaan pornosta.
On henkilökohtainen päätös, miten toimii sitten, kun toipuminen on käynnissä. Jos esimerkiksi pornon katsominen johtaa automaattisesti riippuvuuskäytökseen palaamiseen, voi olla viisasta kokeilla sitä, että on kokonaan siitä erossa.
Lisäksi etsitään myös sitä, miten elämään saisi lisää positiivista seksuaalisuutta, ja voiko kiihottumisen tunnetta oppia löytämään muunkin kuin pornon kautta.
Riippuvuuteen liittyy monesti toleranssin kasvaminen, eli se, että pikkuhiljaa hakeudutaan katsomaan enemmän ja kovempaa pornoa, kun ”tavallinen” ei enää tunnu missään.
Toipumisryhmissä on Mäenpään mukaan armollinen ilmapiiri ja niihin voi tulla omana itsenään. Mukana on kaikenikäisiä parikymppisestä 60-vuotiaaseen. Ryhmiin tulevat ihmiset ovat hänen kokemuksensa mukaan motivoituneita muutokseen, ja monesti myös puoliso tietää riippuvuudesta ja tukee heitä.
”Ihmisen toipumiseen kuuluu se, että retkahduksia voi tulla, mutta niitä ei nähdä niin, että, peli olisi pelattu vaan päinvastoin, niistä voi oppia”, Mäenpää sanoo.
Fakta
Apua porno- ja seksiriippuvaisille
Toivu riippuvuudesta -hanke tarjoaa maksuttoman toipumisohjelman seksi- ja pornoriippuvuudesta kärsiville sekä heidän läheisilleen.
Apua saa tukiryhmistä ja verkkosivustolle tulevasta materiaalipankista, jonka avulla voi itse tutustua aiheeseen ja saada työkaluja asian kanssa työskentelyyn.
Tukiryhmät toimivat verkossa ja niihin voi ilmoittautua lähettämällä nimensä, ikänsä ja sukupuolensa osoitteeseen info@toivuriippuvuudesta.fi. Ryhmiä on miehille ja naisille erikseen. Diagnooseja tai lähetteitä ei tarvitse, vaan ilmoittautumisessa pitää kertoa vain oma nimi, ikä ja sukupuoli.
Ryhmä tapaa kahdeksan viikon ajan kerran viikossa, ja siellä saa sekä asiantuntijatietoa aiheesta, että mahdollisuuden keskustella muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.
Myös ammattilaisille ja viranomaisille tarjotaan tietoa aiheesta seminaareissa.
Kolmivuotisen hankkeen järjestäjä on Länsi-Suomen Diakonialaitoksen säätiö, ja sitä rahoittaa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA. Toiminta on valtakunnallista.
Lisätietoja muun muassa ryhmistä saa hankkeen sivuilta toivuriippuvuudesta.fi
