Suomen ainoan kultakaivoksen löytäminen vaati oivallusta - Ihmiset | HS.fi

Suomen ainoan kultakaivoksen löytäminen vaati oivallusta

26.1.1990 2:00

logo: palkittu

Suomen ainoan kultakaivoksen löytäminen vaati oivallusta Suuret pillarit kauhovat kalliomursketta rekkojen lavalle keskellä kauneinta Lappia Kittilän Saattoporassa, jossa on Suomen ainoa kultakaivos. Kulta erotetaan kivimurskeesta Kolarin Rautuvaaran rikastamossa. Kaivos työllistää noin 90 miestä. "Maan uumenissa on varmasti 2500 kiloa kultaa ja se on tarkoitus kaivaa talteen ensi vuoden loppuun mennessä", kaivoksen löytäjä, geologi ja nykyinen Outokumpu Oy:n Saattoporan kaivoksen päällikkö Tuomo Korkalo, 48, laskee. Kultakaivos ei löytynyt kiviä potkimalla eikä näytteitä metsässä keräillen. "Sen löytäminen oli oivallus. Ehkä siihen tarvittiin myös ammattitaitoa", Korkalo sanoo varovasti. Bidjovaggen kivi muistutti aiempaa "Bidjovaggen kultapitoisuutta määritellessäni huomasin, että Norjan kivilaji oli lähes samankaltaista kuin mitä kairasin Saattoporassa kymmenen vuotta aikaisemmin", Korkalo kertoo. Suomeen palattuaan hän haki esiin vanhat Saattoporan porausnäytteet. "Lähes kaksikymmentä vuotta sitten Saattoporan kairasydämistä analysoitiin kuparia ja muita metalleja, mutta ei kultaa. Vein vanhat kairasydämet kulta-analyysiin. Se johti jatkokairauksiin ja kaivoksen avaamiseen elokuussa 1988." Saattoporassa ei ole läjäpäin kultaa, vaan se on levällään ohuina kerrostumina kuin silliparvi kalastusaluksen kaikuluotainkuvassa. Kalliota on räjäytettävä ja murskattava mahtavia määriä, jotta tavoitettaisiin jalometalli. Yhdessä tonnissa mursketta on 3,6 grammaa kultaa. Kolarissa se erotetaan kivestä vaahdottamalla, painovoimaerottimella ja tärypöydällä. Vaiva kannattaa, sillä grammasta maksetaan 53 markkaa. "Outokumpu ei pidä kannattamattomia kaivoksia auki. Tämä louhitaan nyt avolouhoksena 70 metriin saakka. Kairaamme kuitenkin 150 metriin ulottuvia reikiä jatkoesiintymien kartoittamiseksi. Syvemmälle mentäessä pitäisi kaivautua jo maan sisälle." Kulta on pölynä ja ohuina kalvoina "Kultamalmi on hieman laattamainen, mutta haarakkeinen. Esiintymän syvyys on 70 metriä, pituus 350 metriä ja leveys 15 metriä. Kulta ei ole ns. hippukultana soran seassa niin kuin Lemmenjoella, vaan pölynä ja erittäin ohuina kalvoina kiinteässä kallioperässä. Suurimmat palaset näkyvät kaivettaessa silmin ja kultaa voi ottaa käteen." Korkalo vastaa myös jatkotutkimuksista, joiden varassa on kultakaivoksen tulevaisuus. "Olen ajatellut perheeni muuttoa Joensuusta lähemmäksi työmaata. Toistaiseksi olen autoillut viikonlopuksi 750 kilometrin matkan kotiin", Korkalo kertoo. Kotona odottavat vaimo ja kaksi lasta. Viikko vierähtää nopeasti. Vapaa-aikanaan Korkalo käy mm. kalassa. "Kun saa tehdä mielenkiintoista työtä, niin ei ole väliä missä sitä tekee." Ihmisten ilmoille Kittilästä on matkaa 40 kilometriä. Työmaalla asustaa myös joensuulaisen urakoitsijan porukka, joka vastaa louhinnasta. Outokummulla on paikalla neljä työntekijää valvonta- ja tutkimustyössä. Korkalo ei ole kullan lumoissa niin kuin moni kullankaivaja. "Minulle kulta on kuin mikä muu metalli tahansa. Saattoporan jälkeen en välttämättä etsi kultaa." Sen verran Korkalo on kuitenkin kullasta innostunut, että kävi kesällä Äkäslompolon kullanhuuhdontakisoissa vaskaamassa. "Voitimme Saattoporan joukkueella kilpailun." TAPIO MAINIO Yli puolen kilon kultahippu Korkalon saama kopio painaa peräti 529,8 grammaa, koska se on puhdasta kultaa, kun alkuperäisessä oli mukana myös kiveä. Kopion lahjoitti Emanuel Walden perheineen Geologian tutkimuskeskukselle 30. tammikuuta 1959. Lahjakirjan mukaan kopio on tarkoitettu henkilölle, joka "ensimmäiseksi löytää Lapissa kultapitoisuudeltaan sellaisen alueen, johon voi perustua kannattava pitempiaikainen kullanrikastus teollisuusmittakaavassa". Löytöä - Saattoporaa - jouduttiin odottamaan lähes 40 vuotta. Geologian tutkimuskeskuksen mukaan nykyisillä malminetsintämenetelmillä on yleensä vaikea nimetä löytäjäksi yhtä henkilöä, mutta Saattoporan tapauksessa niin voitiin tehdä. Kultahipun luovutti Korkalolle Waldenin perheen edustajana konsuli Rudolf Walden, Emanuel Waldenin vanhin poika. Hänen isoisänsä, kenraali ja paperiteollisuusmies Rudolf Walden sai alkuperäisen Kiviniemen hipun lahjaksi Kemi-yhtiöltä 60-vuotispäivänään joulukuussa 1938. Alkuperäinen hippu on edelleen Waldenien suvun hallussa. Rudolf Waldenin mukaan hipun kohtalosta aiotaan päättää tänä keväänä; mahdollisesti se päätyy museoon. Emanuel Walden oli aikoinaan harrastelijageologi. "Kotimme takapihalla Laajasalossa oli pieni kaivos, josta me pojat hakkasimme kiveä rautakangella. Löydetystä kvartsiitista teetettiin koruja", kertoi Mikael Walden. Jalometallien etsintää ei haluta jättää vastaisuudessakaan palkinnotta: perinteen jatkamiseksi Outokumpu Oy lahjoitti torstaina Geologian tutkimuskeskukselle uuden hienohopeisen kullatun kopion Kiviniemen hipusta. Tämä hippu on tarkoitettu annettavaksi henkilölle, "jonka löytö Suomessa johtaa teollisuusmittakaavaisen jalometallikaivoksen avaamiseen".

Luitko jo nämä?