Suomen alueelliset kehityserot kytkeytyvät ilmastoon - Ihmiset | HS.fi

Suomen alueelliset kehityserot kytkeytyvät ilmastoon

23.9.1990 3:00

Väitöksiä

Suomen alueelliset kehityserot kytkeytyvät ilmastoon Suomi jakaantuu etelä-pohjoissuunnassa kolmeen vyöhykkeeseeen ilmaston, elollisen luonnon ja veden kiertokulun suhteen. Eteläinen ja keskimmäinen vyöhyke eroavat toisistaan soiden määrän ja hallaisuuden mukaan. Eteläisellä vyöhykkeellä kesä on riittävän pitkä ja hallaton viljanviljelylle ja soita on vähän. "Keskimmäisen vyöhykkeen pääalueet ovat Kainuussa ja Suomenselällä. Alueen kesät ovat lyhyitä ja viileitä. Maat soistuvat helposti ja pohjavesi on korkealla. Keskikesälläkin esiintyy hallaa, ja kasvit ovat sopeutuneet siihen", tiivistää filosofian lisensiaatti Reijo Solantie , 48. Solantien lauantaina Helsingin yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassa selvitetään Suomen ilmaston suhdetta hydrologiaan, ekologiaan ja kulttuuriin. Vastaväittäjänä oli dosentti Juhani Rinne ja valvojana professori Eero Holopainen. Pohjoisen vyöhykkeen kesät ovat lyhyitä ja viileitä eikä maa pysty pidättämään kuten keskimmäisessä vyöhykkeessä. "Esimerkiksi Suomussalmelta, Pellosta ja Pudasjärveltä alkaen purot solisevat koko kesän, koska maa ei ime ylimääräistä vettä." "Veden kiertokulku luonnossa riippuu kiinteästi ilmastosta. Suomessa kesien lyheneminen ja viileneminen pohjoiseen mennessä aiheuttaa haihdunnan vähenemistä. Maan kosteus ja soistuneisuus lisääntyvät", Solantie selvittää. Suomelle tyypilliset havupuut ja varpukasvisto heijastavat hyvin niukasti auringonsäteilyä hukkaan. "Suopursut ja muut varvut eivät tuhlaa energiaa haihduntaan niin paljon kuin puut. Siksi puuston määrän väheneminen pohjoiseen päin mentäessä lisää tehokkuutta, jolla luonto muuttaa säteilyenergian tarvitsemakseen lämmöksi." Suomi voidaan jakaa myös vähälumiseen ja paksuroutaiseen länsiosaan ja vähäroutaiseen ja paksulumiseen itäosaan. Ilmaston itä-länsijaolla on myös ekologiaan ja veden kiertokulkuun luonnossa liittyviä seurauksia. Solantie kytkeekin ilmaston alueelliset erot asutushistoriaan ja kansalliseen identiteettiin. "Sekä läntisessä että itäisessä viljelykulttuurissa asutus levisi järjestyksessä ilmastollisesti parhailta alueilta huonompia kohti. Nykyisin maanviljelystä harjoitetaan jopa ilmastollisesti sopimattomilla paikoilla. Nyt on menty alueille, jotka eivät koskaan kelvanneet keskiajan ihmiselle." "On valitettavaa, että luonnossa olevat erot on unohdettu. Esimerkiksi nykyiset metsä-, maatalous- ja ympäristötilastot tehdään hallinnollisen jaon perusteella." "Ymmärrys ilmastosta johtuvista seikoista on hämärtynyt ja alueitten ilmastosta johtuvia eroja ei ymmärretä. Pahin tilanne on Suomenselällä, jonka hallanarat alueet sijoittuvat seitsemän läänin syrjäkulmille. Edes Kuopion, Jyväskylän tai Turun alueeellisen vallan käyttäjiä läänin laitaosien ongelmat eivät kiinnosta eikä niitä ymmärretä. Nykyiset alueelliset kehittyneisyyserot kytkeytyvät kiinteästi ilmastoon." JOHANNA MANNILA-KAIPAINEN

Luitko jo nämä?