Elokuvanäyttelijä Dana Andrews - Ihmiset | HS.fi

Elokuvanäyttelijä Dana Andrews

18.1.1993 2:00

logo:Kuolleita

Elokuvanäyttelijä Dana Andrews Amerikkalainen elokuvanäyttelijä Dana Andrews kuoli Long Beachissa Kaliforniassa 17. joulukuuta 83-vuotiaana. Hän oli syntynyt 1. tammikuuta vuonna 1909. Andrews tuli tunnetuksi 1940-luvun amerikkalaisen elokuvan keskeisenä näyttelijänä, joka ennätti olla elämänsä aikana mukana lähes sadassa filmiroolissa. Hän esiintyi usein kovapintaisten mutta tunteellisten miesten osissa: roolihahmojen karuun suoraviivaisuuteen yhdistyi tummia surumielisiä puolia. Tunnetuimmaksi kohosi hänen pääosansa Otto Premingerin ohjaamassa film noir -klassikossa Laura (1944). Andrews esitti etsivä MacPhersonia, joka tutkii nuoren kauniin Lauran (Gene Tierney) oletettua murhaa ja joutuu Lauran lumoihin. Romanttinen trilleri on noussut myöhemmin suureksi kulttielokuvaksi. Mississippiläisen pappisperheen poika Andrews tuli filmialalle vasta 30-vuotiaana; sitä ennen hän oli työskennellyt muun muassa konttoristina ja kirjanpitäjänä öljy-yhtiössä Gulfin palveluksessa. Samoihin aikoihin hän kuitenkin esiintyi myös laulajana ja näyttelijänä Pasadena Playhousissa kolmisen vuotta. Jo ennen Lauraa Andrews pääsi Hollywoodissa keskeisiin osiin muun muassa William Wylerin westernissä Lännen mies (1940), Howard Hawksin komediassa Jään tänne yöksi (1941), John Fordin kansankuvauksessa Tupakkatie (1941) sekä William Wellmanin moraali-westernissä Kuolemantuomiopaikka (1943). Yksi Andrewsin parhaista rooleista oli William Wylerin kolmituntisessa draamassa Parhaat vuodet (1946). Siinä hän esitti vaikuttavasti upseeria, joka yrittää epätoivoisesti sopeutua sodanjälkeiseen maailmaan. Alkoholiongelmista kärsineen Andrewsin ura kääntyi hienoiseen laskuun 1950-luvulla, mutta silti hän esiintyi vuosikymmenen aikana yli 20 elokuvassa. Niistä etenkin Jacques Tourneurin tyylikäs kauhuelokuva Paholaisen palvelija (1957) on noussut lähes Lauran veroiseksi kulttifilmiksi. 1960- ja 1970-luvuilla Andrewsille kertyi runsaasti filmirooleja mutta hän joutui tyytymään yhä useammin pieniin tai keskisuuriin sivuosiin. Elokuvan ystävät muistavatkin hänet ennen kaikkea 1940-luvun karuna, miehekkäänä sankarina, "näyttelijänä joka teki eleettömyydestä taidemuodon", kuten muuan esseisti on luonnehtinut.

Luitko jo nämä?