Toimittaja Heikki Marttila Arijoutsi toi uuden pakinatyylin sanomalehteen - Ihmiset | HS.fi

Toimittaja Heikki Marttila Arijoutsi toi uuden pakinatyylin sanomalehteen

4.2.1993 2:00

logo:Kuolleita

Toimittaja Heikki Marttila Arijoutsi toi uuden pakinatyylin sanomalehteen Helsingin Sanomain pitkäaikainen pakinoitsija Arijoutsi eli toimittaja Heikki Marttila kuoli 30. tammikuuta Vantaalla. Hän oli syntynyt 1. syyskuuta 1915 Lahdessa. Heikki Marttila aloitti toimittajana kotkalaisessa Etelä-Suomi- lehdessä. Helsingin Sanomain pakinoitsijaksi hän tuli 1942; pakinoitsijanimimerkikseen hän valitsi vuoden 1937 almanakasta hullunkurisimpana pitämänsä etunimen. Eläkkeelle Heikki Marttila jäi 1971. Arijoutsi julkaisi ensimmäisen pakinakokoelmansa Korsupokeria 1944. Kokoelmia, valikoimia ja matkakirjoja ilmestyi sitten parikymmentä kolmen vuosikymmenen mittaan. Pakinoiden ohella Arijoutsi kirjoitti varsinkin 40-luvulla, helsinkiläisen revyyteatterin kulta-aikana, revyitä ja laulunäytelmiä. Niiden monimielinen poliittinen satiiri ei jäänyt edes kohteilta tunnistamatta: Syntymämerkin esitykset lopetti sisäministeri Yrjö Leino 1946 "hyvien tapojen vastaisena". Vielä kymmenen vuotta myöhemminkin Valtion elokuvatarkastamo yritti pilkkoa Arijoutsin kirjoittaman ja Valentin Vaalan ohjaaman komedian Yhteinen vaimomme. Elokuvan katsottiin halventavan virkamieskuntaa. Arijoutsi tuli Helsingin Sanomiin vaikeana aikana, sodan vielä jatkuessa. Jatkosodan kestäessä ja sitä seuraavina krapulavuosina Arijoutsista tuli valtakunnan huomattavin hauskuuttaja. Satuja, allegorioita ja muita pakinan keinoja käyttäen hän sai julki asioita, joista muiden ei sopinut puhua. Nykyterminologiaa käyttäen Arijoutsi ei koskaan sortunut "rähmälleen", sen paremmin sodan voittajan kuin Kekkosenkaan edessä. Arijoutsi piti tiukan linjan, vaikka etenkin Kekkosen valtakautena yhä suurempi osa lehdistöä alistui nurkumatta hänen diktatuurinsa alle. Aina eivät Arijoutsin jutut menneet läpi lehdessä. Silloin hän sydämistyi, kiroili kovasti herrojen tyhmyyttä, meni Karjalan Kerholle ja tilasi rauhoittumistarkoituksessa viskipaukun. Kirjoittajana Arijoutsi löysi nopeasti itselleen luontevimmin istuvan ilmaisutavan. Ollin sanoja kuurnitsevan minimalismin ja edeltäjänsä Tiituksen rehevän kansanomaisuuden rinnalla Arijoutsi edusti uudenlaista pakinoitsijatyyppiä; hän oli letkeä ja rennonoloinen, viljeli stadin slangia, sanaleikkejä ja kirjoittamisen eri lajityyppejä. Jutut olivat, siihen aikaan, muodoltaan radikaaleja mutta kirjoittajan ajatusmaailma oli konservatiivinen; sellaisiahan humoristit ovat maailman sivu olleet. Arijoutsi julkaisi vuosikaudet myös omaa pilalehteä, Pippuria; lajissaan lähes ainokaisena se tarjosi foorumin hupikirjoittajille ja piirtäjille. Siinä lehdessä on moni poika, minä muun muassa, aloittanut uransa. Arijoutsin pakinoiden tärkeä kuvittaja, Totti Noisniemen jälkeen, oli Kari Suomalainen; herrojen välille kehittyi vuosien myötä likeinen kumppanuus. Pikku kasku: kun jompikumpi täytti vuosia tai oli muuta merkkipäivää, toinen antoi päivän sankarille lahjaksi kultarahan. Koska kulta kuitenkin oli kovin kallista, sama raha kiersi saajien välillä vuodesta toiseen. Arijoutsin harrastuksista mainittakoon taikatemppujen teko. Hänen bravuurinumeronsa oli tuleen sytytettävä intialainen käärme, joka kuumetessaan kasvoi lähes jättiläiskokoon. JOUNI LOMPOLO

Luitko jo nämä?