Koomisen ja traagisen näkymätön raja

4.1.1995 2:00

Hän on juuri astumassa näyttämölle. Verhon takaa hän näkee orkesterin jo soittavan montussa. Näyttelijätoveri Kirsti Ortola hoputtaa: "Mene jo, hyvä mies!" "Näen itseni askeltamassa keskelle näyttämöä. Ongelma on siinä, etten tiedä mikä näytelmä on menossa. Alan keksiä kaikenlaista, ja sitä kestää ainakin kaksi minuuttia. Lopulta on pakko tunnustaa yleisölle, ettei minulla ole aavistustakaan mitä roolia minun odotetaan näyttelevän." "Kunnes herään kylmässä hiessä." Vesa-Matti Loirin uni, tai pikemminkin painajainen, toistuu aika ajoin ja aina samanlaisena.