Perikadon kaamea tunnelma vallitsee nykyajan Saksassa. - Ihmiset | HS.fi

Perikadon kaamea tunnelma vallitsee nykyajan Saksassa.

26.6.1995 3:00

Tiistai 26. 6. 1945 50 vuotta sitten Joseph Grigg, joka oli UP:n Berlinin-toimituksen päällikkö Yhdysvaltain yhtyessä sotaan ja joka nyt toimii Parisin-toimituksen päällikkönä, kiertelee parhaillaan liittoutuneiden miehitysvyöhykkeillä Saksassa saadakseen mahdollisimman täydellisen kuvan Saksan oloista tällä hetkellä. Seuraavassa hän kertoo, miltä Saksassa näyttää historian suurimman tappion jälkeen. (Hels. Sanomain kirjeenvaihtajalta.) Lontoo, kesäkuussa (UP) Joseph Grigg. Saksa on valtiona kuollut. Sen suuret kaupungit ovat raunioina ja sen teollisuus on murskattu. Sillä ei ole omaa hallitusta ja koko sen armeija on sotavankeudessa. Sen kansa on lyöty ja välinpitämätön, ja sitä odottaa ensi talvena nälänhätä ja kylmyys, jollaista Saksa ei milloinkaan aikaisemmin ole kokenut. Tällaisen kuvan sain Hitlerin valtakunnan raunioista kuljettuani toistatuhatta kilometriä lentokoneella ja autolla Flensburgista Müncheniin ja käytyäni Berlinissä, missä olin läsnä antautumissopimuksen allekirjoitustilaisuudessa toukokuun 8 pnä. Kaikkialla vallitsee perikadon kaamea tunnelma. Kaikki suuret kaupungit - Aachen, Köln, Frankfurt, München, Nürnberg, Hampuri, Bremen, Hannover - ovat raunioina. Kaikkein hirvittävimmän kuvan hävityksestä saa Berlinissä, joka on kuin poispyyhitty maanpinnalta. Ihmiset ovat äärimmäisen alistuneita ja apaattisia. Heitä ei kiinnosta politiikka eikä maanalainen toiminta miehitysjoukkoja vastaan. Heille elämä merkitsee vain seuraavan aterian hankkimista, katon löytämistä suojaksi sateelta ja nälkäkuoleman pitämistä loitolla yhteisin ponnistuksin. Liittoutuneiden miehitysjoukot eivät käytännöllisesti katsoen ole havainneet minkäänlaista yritystä sabotaashin harjoittamiseksi tai maanalaisen vastarinnan organisoimiseksi. Ainakin viidesosa niistä 300000 natsista, joita liittoutuneet etsivät, on jo vankina. "Ihmissusi"-järjestö lopahti, ennenkuin sen toiminta pääsi alkuunkaan. Kaikki Saksan suuret rauniokaupungit vaikuttavat kuolleilta. Kaduilla liikennöivät vain liittoutuneiden ajoneuvot. Siellä täällä on jokin elintarvikemyymälä avoinna, muut liikkeet ovat kiinni, sillä niiden omistajat ovat joko paenneet tai heillä ei ole mitään myytävää. Saksalaiset siviilihenkilöt pysyttelevät poissa kaduilta paitsi lähtiessään päivittäiselle ruoan hakuretkelleen. Ne harvat saksalaiset, joita näkee, kääntävät katseensa muualle, kohdatessaan liittoutuneiden edustajia. Veljeilykielto on vaikea ongelma, joka jatkuvasti mutkistuu, kun suuret armeijat miehiä kuukaudesta toiseen joutuvat elämään maassa, jossa suurin osa nuorista naisista on vailla miestä. Monet amerikkalaiset sotilaat ovat sitä mieltä, ettei veljeilykieltoa voida ajan mittaan noudattaa. Mutta toistaiseksi sitä noudatetaan, ainakin muodollisesti. Kaupungit poispyyhittyjä, teollisuus murskattu, siviililiikenne pysähtynyt.

Luitko jo nämä?