1941-44 sota asiakirjojen valossa. - Ihmiset | HS.fi

1941-44 sota asiakirjojen valossa.

16.11.1995 2:00

Perjantai 16. 11. 1945 50 vuotta sitten 1941-44 sota asiakirjojen valossa. Syyttäjän laaja aineisto sotasyyllisyysoikeudessa. "Asianhaarat Rytin, Rangellin, Linkomiehen, Ramsayn ja Tannerin osalta raskauttavia". Eilen kohdistuivat ei vaan Suomen kansan, vaan myös suuren maailman katseet vanhaan, Suomen historiassa jo aikaisemmin suurta osaa näyttelleeseen Säätytaloon, jossa klo 10 aamulla alkoi aselepoehtojen mukainen ja eduskunnan hyväksymän lain pohjalle rakentuva oikeudenkäynti niitä kahdeksaa vv. 1940-44 maamme johdossa ollutta miestä vastaan, jotka hallitus oli asettanut syytteeseen sotasyyllisyysoikeudessa. Ensimmäisen päivän oikeudenkäynnille antoivat leimansa ne mielenkiintoiset tiedot, jotka syyttäjä, oikeuskansleri Toivo Tarjanne esitti syytekirjelmässään ja oikeudelle jättämissään lukuisissa asiakirjajäljennöksissä, ja jotka kaikki ovat omiaan valaisemaan tapahtumia maallemme viimeisten ratkaisevien vuosien aikana. Säätytalon ympärillä oli jo aamuvarhaisesta havaittavissa erittäin lukuisasti poliiseja, joiden kuitenkin oli rajoitettava toimintansa vain oikeuspaikalle pyrkivien paperien tarkastamiseen. Jokaisen Säätytalolle eilen saapuneen oli paitsi erityistä pääsykorttia esitettävä henkilöllisyystodistuksensa. - - - Kello 9.30 lähti Katajanokan lääninvankilasta poliisibussi, jossa kahdeksan syytettyä poliisien ja kahden vanginvartijan seuraamina tuotiin Säätytalolle. Vankilan edustalle oli kokoontunut hyvin pieni uteliaiden joukko. Oikeudenkäynnin ensimmäinen päivä. Syytekirjelmässä todettiin, että 20.5.-41 kävi presidentti Rytin luona Saksan hallituksen lähettinä ministeri Schnurre, joka ehdotti, että Suomen ja Saksan sotilasjohdot ryhtyisivät keskustelemaan Saksan ja Neuvostoliiton välisen sodan puhkeamisen ja Suomen siihen joutumisen varalta yhteistoiminnan suuntaviivoista. Tämä Saksan aloite johti sotilaallisiin neuvotteluihin, jotka tapahtuivat saman toukokuun lopulla. Syyttäjä mainitsi myös, että tasavallan presidentti oli 30.5.-41 antanut Suomen Saksassa olevan edustajan tehtäväksi esittää Saksan ulkoasiain johdolle Suomen toivomuksina mm. Suomen vanhojen rajojen palauttamisen sekä Itä-Karjalan rajojen strategisten ja etnograafisten näkökohtaisten mukaisen parantamisen, mitkä toivomukset myös oli saatettu perille. Tiedoituslaitoksen tehtävänä olisi ollut vain estää puolustukseen haitallisesti vaikuttavien lausuntojen leveneminen, mutta hallitus ohjasi sen toimintaa siten, että se teki propagandaa Itä-Karjalan valloituksen hyväksi. Oikeudenkäynnin aikana valaistiin lukuisin asiakirjoin Suomen ja Englannin välisteen suhteiden kehittymistä v. 1941 ja syyttäjä totesi, että Iso-Britannian taholta on vakavasti pyritty välttämään sodan puhkeamista molempien maiden välille. Erikoista huomiota herätti pääministeri Churchillin sotamarsalkka Mannerheimille 29.11.-41 lähettämä Suomen sodasta irroittautumismahdollisuuksia koskeva kirje. Sen sisältöä ei luettu. Lukuisin asiakirjoin valaistiin myös Yhdysvaltain toimenpiteitä rauhan aikaansaamiseksi Suomen ja Neuvostoliiton välille. Tässä yhteydessä ilmoitettiin, että lokakuussa 1942 oli erään ruotsalaisen sanomalehtimiehen Richard Lindströmin välityksellä saatu vihjeitä, että Neuvostoliiton taholla oltaisiin taipuvaisia tekeemään rauha suurin piirtein v:n 1939 rajojen pohjalla, mutta Suomen poliittinen johto kuitenkin Saksan neuvosta jätti tämän tilaisuuden rauhankosketuksen aikaansaamiseksi käyttämättä.

Luitko jo nämä?