Hyvä fantasia ammentaa ajasta - Ihmiset | HS.fi

Hyvä fantasia ammentaa ajasta

Ritva Toivola, 60

26.2.2002 2:00

Lasten- ja nuortenkirjailija Ritva Toivolan oma lapsuusympäristö oli täynnä kihisevää elämää. Moision sairaalan pihapiirissä työntekijöiden lapset pitivät tiiviisti yhtä.

Mikkelin liepeillä sijaitseva maalaissairaala oli samalla myös suuri kartano, joka takasi lapsille mielikuvituksellisen ja toiminnallisen lapsuuden. "Voin sanoa eläneeni aika hyvän ja aurinkoisen lapsuuden. Me lapset mulittiin järvessä tai välillä tyttöporukalla heittäydyttiin roolileikkeihin." "Kolme muskettisoturia ja muut tärkeiltä tuntuvat kirjat innostivat leikkimään, jatkamaan kirjan tarinaa." Ritva Toivola kiistää olevansa nostalgiaan taipuvainen, hänen mielestään lastenkirjailijalla ei edes tarvitse olla erityistä suhdetta lapsuuteen. "Suosikkini Astrid Lindgren ja Tove Jansson ovat klassisia esimerkkejä kirjailijoista, jotka mielellään ovat kirjoittaneet omasta lapsuudestaan. Minä sen sijaan en juuri ole ammentanut lapsuudestani, ehkä fantasiakirjallisuuteen ei oikein sovi muisteleva ote, yksityiseen menneisyyteen palaaminen. Olen mieluummin tässä hetkessä kiinni." Fantasiakirjallisuus ja salamyhkäiset, yllätykselliset tarinat ovat Ritva Toivolan ominta aluetta, ja juuri niistä hänet parhaiten tunnetaan. Toivola ei usko, että nykyinen fantasiabuumi selittyisi vain lasten ja nuorten tarpeella paeta mielikuvitusmaailmaan. "Fantasian suosiossa on kyse ennen muuta siitä, että mielikuvitusmaailmat tarjoavat mahdollisuuden käsitellä hyvinkin isoja ja vaikeita ongelmia." "Mitä raskaampia asioita lapset joutuvat kohtaamaan, sitä tärkeämmäksi käy kirjallisuus. Omiin kirjoihini en ole tyytyväinen, ellei niissä ole selviä liittymiä omaan aikaamme. Tuoreessa fantasiatrilogiassani käsittelen esimerkiksi pakolaisuutta." "En uppoudu fantasiamaailmoihin, vaikka en pyrikään realistiseen muotoon. Olen kirjoittanut yhden realistisen nuortenromaanin, mutta toista en tee, sillä en tiedä nykynuorista tai heidän kielestään yhtään mitään." Toivola kummeksuu niitä, joiden mielestä aikuisiällä ei enää täysin sydämin voisi tehdä tuttavuutta kauhun tai fantasian kanssa. Nuoruudessaan hän ahmi Edgar Allan Poen kauhukertomuksia, mutta toden teolla hän on tutustunut lempilajeihinsa vasta aikuisena. Toivolan mukaan fantasia on tullut Suomeen jälkijunassa. "En ole koskaan lopettanut satujen lukemista. Ostin 15-vuotiaana Tove Janssonin Vaarallisen juhannuksen junalukemiseksi. Murrosikäinen luki kirjaa vähän noloillen, mutta samalla ihastellen." "Matkan tarkoitusta tai matkaseuraa en muista, mutta kirjan sitäkin paremmin. Lastenkirjojen lukeminen vaatii aikuiselta jonkinlaista leikkimielen säilyttämistä." Esikoisteoksestaan alkaen Ritva Toivola on kirjoittanut isoista eettisistä kysymyksistä, varsinkin sodan ja rauhan ongelmat toistuvat tuotannossa kerta toisensa jälkeen. Näitä teemoja hän kypsyttelee riippumatta siitä, ovatko ne muodissa vai eivät. "Väkivallattomuuden korostaminen on tuntunut itsestään selvältä alusta lähtien, pasifismi kuuluu luontevasti maailmankuvaani." "Monimutkaiset asiat kirkastuvat lastenkirjallisuudessa: vallanhimosta ja sodasta voi kirjoittaa hyvinkin raadollisesti, kun keskenään nahikoivat vaikkapa mustarotat ja harmaarotat, kuten kirjassani Kaislaluodon Pitkäsiipi. Lastenkirjallisuus on paljastavaa ja pelkistävää kirjallisuutta." Ennen vapaaksi kirjailijaksi heittäytymistään Toivola ehti pitkään työskennellä lastenlehden toimitussihteerinä ja kustannustoimittajana. Vaikka esikoisteos Taikametsän tuliketut menestyikin mukavasti ilmestymisvuonnaan 1974, hän piti silti pitkän julkaisutauon. Kirjailijan uransa alkua ja toimittajan ammattiin hakeutumista hän kuvaakin haparoivaksi. "En ole määrätietoisesti suunnitellut kirjailijan uraa. Olen aina kirjoittanut mielikuvitustarinoita, kun pidän kirjoittamisesta taukoa, tulee tarve päästä toiseen todellisuuteen." "Puhdasverinen runotyttö en ole koskaan ollut. Löysin äitini kätköistä ensimmäisen kirjallisen tuotteeni, cowboy-aiheisen näytelmän. Ehkä se jotenkin luonnehtii laatuani." Ritva Toivola on kirjoittanut yli 30 teosta, mutta omaa asemaansa hän ei ole ehtinyt ihmeemmin pohdiskella. "Asiattomalta tuntuva kritiikki kirvelee pari viikkoa, sitten se haipuu mielestä", Toivola sanoo. "Positiivinen arvostelu kohentaa tietysti mieltä, mutta tärkeintä on saada suoraa palautetta lapsilta ja nuorilta lukijoilta." "Ihan yksin kirjailija ei voi olla, tukea täytyy saada. Juuri nyt tuntuu siltä, että lastenkirjallisuutta todella arvostetaan; nyt on hyvä keskittyä siihen, mikä tuntuu tärkeältä." Ismo Loivamaa Ritva Toivola, 60 Lasten- ja nuortenkirjailija Ritva Toivola syntyi 26. helmikuuta 1942 Mikkelissä. Hän suoritti 1974 humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa. Pääaine oli yleinen kirjallisuustiede. Lastenlehden toimitussihteerinä ja kustannustoimittajana hän työskenteli vuoteen 1990 saakka. Ritva Toivola on kirjoittanut 32 lasten- ja nuortenkirjaa, muun muassa saturomaaneja, fantasiakirjoja ja lastenkertomuksia. Hän on saanut kaksi kertaa valtionpalkinnon, kaksi kertaa Arvid Lydecken -palkinnon sekä Suomalainen kuvakirja -palkinnon. Merkkipäiväänsä Ritva Toivola juhlii perhepiirissä.

Luitko jo nämä?