Virkamies nojaa tosiasioihin - Ihmiset | HS.fi

Virkamies nojaa tosiasioihin

Leena Haimin

24.3.2002 2:00

Eläinlääketieteen lisensiaatti Leena Haimi, 47, kuvitteli uutena Forssan terveysvalvonnan johtajana uudistavansa heti monta asiaa. Mutta toisin kävi, kun hänen syliinsä putosi kosteusvaurioita kärsineen koulun korjaustyö.

Se on vienyt tuoreen virkamiehen voimia ja uudistuksiin aiotun ajan. Paperipino on kulkenut koko ajan ajatuksissa ja auton takapenkillä. "Prosessille ei näy vieläkään loppua", Leena Haimi sanoo. Kyseessä on 1968 teknilliseksi oppilaitokseksi rakennettu ja kahdeksan vuotta myöhemmin laajennettu koulu, jossa nyt toimii Forssan ammatti-instituutti. Se oli jäänyt rempalleen, ja kaupunki aloitti sen korjaamisen kesällä 2000. Koulua koskevissa valituksissa terveysvalvonnan johtaja tarvitsi koko 20-vuotisen eläinlääkärin kokemuksensa, jotta sai asiat kohdalleen, sillä eläinlääkäri tutkii jokaisen ilmoituksen, oli kyseessä epäilys koiran tai kokonaisen karjan huonosta kohtelusta. Haimi paneutui kertomuksiin, vaikka moni olisi jo pannut ovensa kiinni ja sulkenut puhelimen. "Ihmistä pitää kuunnella. Se vie voimia, mutta vain siten saa tietää sen, mitä ei ole kirjattu papereihin." Kun on ryhdyttävä suojelutoimiin, eläinlääkäri kutsuu tilanteen varmistamiseksi poliisin. Terveydensuojeluviranomaisella on valta sulkea jopa kokonainen koulu, mutta asiat ovat mutkikkaampia. . . "Pikaisiin johtopäätöksiin ei ole varaa. Virkamies voi tehdä työtään vain tiedon ja näkyvissä olevien tosiasioiden valossa", Haimi sanoo. Nyt Haimi tekee selvitystä lääninhallitukselle siitä, miten vastedes kunkin kuuluu menetellä, jotta homekoulun kaltaisia ongelmavyyhtejä ei pääsisi syntymään. "Voi olla, että vuosien päästä joku ratkaisu havaitaan vääräksi. Mutta virkamies voi nojata vain tiedossa oleviin asioihin, pelkkien epäilysten perusteella ei voi toimia." Haimi päätyi virkamieheksi, vaikka hän halusi vain asua maalla ja hoitaa eläimiä. Hän kävi koulunsa Hämeenlinnassa ja opiskeli eläinlääkäriksi Helsingissä, eikä kaupunkilaistyttö saanut ratsua. Kesätyöpaikassaan Ypäjällä hän sitten rakastui kilparatsastajaan. Sitten hän meni naimisiin ja pääsi kunnan eläinlääkäriksi hoitaman sikoja ja lehmiä ja hevosia. "Tykkään eläinlääkärin työstä, vaikka se tietääkin kulkemista epäinhimillisiin aikoihin iljanteisilla teillä, joilla ei ole ajanut kuin maitoauto." Haimi on hento ja siro nainen. "Eläinten hoito ei ole kiinni pelkästään fyysisestä voimasta. Tahdonvoimaa siinä tarvitaan." Kun edeltäjä oli jäämässä eläkkeelle, Haimi päätti vaihtaa hygieenikoksi. "Tunsin että se olisi minua varten, ja nyt minulla lopultakin oli aikaa siihen, kun lapset ovat jo isoja." Saadakseen ajantasaiset tiedot Haimi suoritti ensin elintarvikehygieenikon tutkinnon Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa ja harjoitteli Tampereella. "No ei sikalasta ja navetasta yhtäkkiä voi täyspäiväiseksi hygieenikoksi hypätä", hän selittää. "Haluan panostaa elintarvikevalvontaan, sillä täällä on paljon valmistavaa teollisuutta. On liha-alaa, meijeriä, juustolaa." "Kyllähän kioskitkin tarkastaa pitää, mutta ensisaapumispaikat ja valmistava teollisuus ovat tärkeimmät." Tavallista eläinlääkärin työtä uusi johtaja ei ole jättänyt, hän tekee yhä osuutensa neljän eläinlääkärin päivystysrenkaassa. "Tuntuu että aivot lepäävät, vaikka makaan kylmällä navetan lattialla ja pistän lehmän kohtua sisään." "Tietysti vielä tehokkaammin tuuletan pääni tyttären kanssa ratsastustalleilla." Irja Hyvärinen

Luitko jo nämä?