Äidinkieli on kirjailijalle tärkeä - Ihmiset | HS.fi

Äidinkieli on kirjailijalle tärkeä

Nora Ikstenan

15.4.2002 3:00

"Punervat niityt ovat sisareni ja niiden kivet veljeni. Metsä niityn takana on isäni ja meri metsän takana äitini." Näin alkaa Jonatans Simanisin tarina Viaton pakolainen.

Kertomus sisältyy latvialaisen kirjailijan, Nora Ikstenan, 32, esikoisromaaniin Dzives švinesana (Elämän juhla), joka on tähän mennessä käännetty tanskaksi, ruotsiksi ja viroksi. Vuonna 1998 ilmestynyttä esikoisromaania seurasi viime vuonna romaani Jaunabas maciba (Nuoren neidon opetus). Siitä on ilmestynyt katkelma englanniksi latvialaisessa kirjallisuuslehdessä. Viikonlopulla Jyväskylässä järjestetyssä Itämeren maiden kirjailijoiden tapaamisessa esiintynyt Nora Ikstena on suoratukkainen ja -sanainen nainen. Myös hänen silmänsä tuntuvat havaitsevan kaiken aikaa. Ei ihme, että kirjailijatyönsä lisäksi Ikstena tekee myös dokumenttifilmejä. Ensimmäisen niistä hän teki New Yorkissa toimivasta latvialaisten kirjailijoiden yhteisöstä, Hells Kitchenistä. "Kirjailijat ovat emigroituneet Yhdysvaltoihin 1950- ja 60-luvuilla. Heitä yhdistää latvian kieli, ja muutenkin he ovat kotimaan tapoineen hyvin suljettu yhteisö", Ikstena kertoo. Nyt hän on tekemässä dokumenttifilmiä juutalaisperheestä, jonka isä oli rabbi ja äiti pianisti. "Filmin nimeksi tulee Pater Noster. Vaikka aiheeni on uskonnollinen, olen itse täysi pakana", neuvostoaikana syntynyt Ikstena sanoo. Kirjailija Nora Ikstenasta tuli, kun hän opiskeluaikansa jälkeen ryhtyi kirjoittamaan arvosteluja nykykirjallisuudesta. "Ajattelin, että ehkä minäkin osaisin kirjoittaa." Ikstena oli tuolloin 24-vuotias. Kahden romaanin lisäksi hän on kirjoittanut kertomuksia. "Historia kiinnostaa minua. Se on kaiken aikaa läsnä, vaikka maamme on kovaa kyytiä eurooppalaistumassa. Kaikilla tuntuu olevan Euroopan unioniin mahdoton kiire. Se on muuttanut ihmisten elämän kaupungeissa yhä kiireisemmäksi." Ikstena itse irrottautui oravanpyörästä vuosi sitten. Hän muutti poikaystävänsä kanssa isoäitinsä taloon Riikan lähistöllä olevaan pikkukylään. "Kerään sieniä ja kokkaan mielelläni. Tietokoneen ja sähköpostin avulla voin olla yhteydessä koko maailmaan", hän sanoo. Maantieteellisestä läheisyydestä huolimatta Latvian nykykirjallisuus on Suomessa toistaiseksi jokseenkin tuntematonta. "Se johtuu kielestämme, joka poikkeaa suuresti ympäröivien maiden kielistä. Nyt kun yhteydet muihin maihin, erityisesti Skandinaviaan ja Yhdysvaltoihin lisääntyvät kaiken aikaa, tilanne on muuttumassa", Ikstena uskoo. "Juuri tällaiset pienet kirjailijakokoukset ovat omiaan tutustuttamaan meitä naapurimaiden kirjailijoiden kanssa." Suuria idoleja Latvian kirjallisuudessa Ikstenalle ovat 1920- ja 30-luvuilla kirjoittanut runoilija Aleksadrs Chaks sekä Yhdysvalloissa vaikuttava prosaisti Dzintas Sodums. "Latviassa toimii myös monia lahjakkaita nuoria kirjailijoita, jotka haluavat ymmärtää, mitä maassamme on tapahtunut kymmenessä vuodessa." Nora Ikstenan kirjoittamisen laji on lyhytproosa. Jopa hänen romaaninsa rakentuvat pienistä kertomuksista. Ikstena on tavannut Riikassa Rosa Liksomin ja ihailee hänen tekstejään, joita on käännetty myös latviaksi. "Minun tekstejäni ei voi kuitenkaan verrata Liksomiin", Ikstena sanoo. Hänen kirjoituksissaan luonto on hyvin tärkeä. Jopa Jyväskylässä pitämässään alustuksessa, joka käsitteli todellisuuden uudelleen luomista, hän puhuu myyränkasoista, närhistä ja tiaisista. Inspiraatiota hän vertaa vaikeasti lasin taakse kiinni saatavaan perhoseen. "Haluan ehdottomasti asua Latviassa, jonka kukoistavaa uutta, alati muuttuvaa yhteiskuntaa rakastan. Työni takia matkustan paljon ja joudun käyttämään esiintyessäni useimmin englantia." Ikstena opiskeli kaksi vuotta Kolumbian yliopistossa Yhdysvalloissa ja asui vuoden New Yorkissa. "Olen väsynyt englannin puhumiseen. Oma äidinkieleni on minulle tärkeä. Toisaalta olen peloissani venäjän kielen vähittäisestä ruostumisesta. Sitäkään en haluaisi menettää", kirjailija sanoo. Marjatta Hietaniemi

Luitko jo nämä?