Japanin kirsikankukat lumoavat suomalaissyntyisenkin - Ihmiset | HS.fi

Japanin kirsikankukat lumoavat suomalaissyntyisenkin

2.5.2002 3:00

OSAKA. "On, se on yhtä sykähdyttävä kokemus joka kevät", Japanin Osakassa asuva suomalaissyntyinen Sirkku Geshiro sanoo kirsikkapuiden kukinnasta.

"Varsinkin silloin on uskomattoman kaunista, kun yhtäkkiä käy tuuli ja ilmassa leijailee vaaleanpunaisia kirsikankukkien terälehtiä." Geshiro viettää tänä keväänä 25:ttä hanamiaan Japanissa. Kahdesta kiinalaisesta kirjoitusmerkistä muodostuva japaninkielinen hanami-sana tarkoittaa kukan katsomista. Japanilaiset puhuvat hanamista, kun he lähtevät keväisin kävelylle tai piknikille kirsikankukkia ihailemaan. Hanami merkitsee japanilaisille kevättä, kouluissa uuden lukuvuoden ja työpaikoilla uuden toimintavuoden alkamista. "Japanilaisyhtiöihin palkataan perinteisesti uusia työntekijöitä kevään kukkien aikaan. Usein tuoreiden työntekijöiden ensimmäisenä vastuullisempana tehtävänä on mennä aamulla puistoon ja varata sieltä hyvät hanamipaikat yhtiön muille työntekijöille, jotka liittyvät seuraan työpäivän päätyttyä." Torniossa lapsuutensa viettäneen Geshiron tie Japaniin kulki tukholmalaisen verotoimiston kautta. 1970-luvulla Oulun yliopistossa englantia ja pohjoismaista filologiaa opiskellut Geshiro, tuolloin Puoskari, tutustui tulevaan aviomieheensä verotoimistossa, jonne Ruotsissa kesätöissä olleet nuoret sattuivat yhtä aikaa asioimaan. Kuuden vuoden kuluttua ensitapaamisesta Geshiro muutti miehensä kotimaahan Japaniin. Geshiro muistelee, että Japaniin muuttaessaan hän pelkäsi ainoastaan sitä, että joutuisi jäämään kotiin neljän seinän sisälle, jos ei löytäisi koulutustaan vastaavaa työtä. "Pelko osoittautui onneksi turhaksi, sillä englannin opetusta ja kielen kääntämistyötä olisi riittänyt enemmänkin kuin mitä olen ehtinyt tekemään." Japanissa on melko yleistä, että työssä käyvät naiset luopuvat työpaikoistaan naimisiin mentyään tai viimeistään ensimmäisen lapsen synnyttyä ja jäävät hoitamaan kotia ja lapsia. Naiset palaavat työelämään esimerkiksi osa-aikaisiksi työntekijöiksi siinä vaiheessa, kun lapset ovat kouluikäisiä. Geshiro sanoo miettineensä, että jos suomalainen nainen haluaisi jäädä kotirouvaksi, olisiko se edes mahdollista? "Eikö silloin suomalaisnaisilta puutu valinnanmahdollisuus?" Kun Geshirolta kysyy, tunteeko hän itsensä japanilaiseksi vai suomalaiseksi, hän sanoo, että Suomessa hän ei tunne itseään suomalaiseksi eikä Japanissa japanilaiseksi. "Suomessa ei ole enää sitä paikkaa, josta lähdin 24 vuotta sitten. Kun ei ole ollut aikaa seurata Suomen uutisia, olen jäänyt Suomen kehityksestä jälkeen enkä aina tiedä, missä siellä mennään." "Silti tuntuu, että suomalaisia on helpompi ymmärtää kuin japanilaisia", Geshiro sanoo. Hän viittaa japaninkielessä esiin tuleviin honne- ja tatemae -termeihin. Honnella tarkoitetaan todellisia tunteita, sitä, mitä ihminen ajattelee. Tatemaella puolestaan julkisivua; sitä, mitä ulospäin näytetään ja sanotaan. "Joskus on vaikea ymmärtää, mitä japanilainen todella tarkoittaa, kun se, mitä keskustelukumppanille näytetään ja se, mitä oikeasti ajatellaan, ovat eri asioita. Onneksi sentään Osakassa ollaan melko avoimia." Vaikka Geshiro puhuu japania sujuvasti, hän sanoo tuntevansa itsensä välillä kömpelöksi kielen takia. "Edelleen tulee eteen tilanteita, että huomaan toimineeni väärin, kun en ole käyttänyt tarpeeksi kohteliasta kieltä, keigoa." Geshiro toteaa, että Japanissa vietettyjen vuosien jälkeen hän ikävöi Suomesta eniten tilaa ja samanlaista väljyyttä kuin lapsuusmaisemissa Perä-Pohjolassa oli. "Suomessa käydessäni taas huomaan kaipaavani hymyä, joka Japanissa kuuluu itsestäänselvyytenä palveluammatteihin." Geshiro sanoo, että kulttuurienvälisistä eroista huolimatta hän on tyytyväinen, että on päässyt tutustumaan japanilaiseen kulttuuriin maassa asumalla. "Täällä asuminen on rikastuttanut elämää. Olen saanut Japanista toisen perheen, kotimaan ja kulttuurin." "Isäni pelkäsi aikoinaan, että menettää tyttären, kun muutin Osakaan. Pian isä kuitenkin sanoi, ettei hän menettänytkään tytärtä, vaan sai uuden perheen ja pääsi itse tutustumaan Japaniin etulyöntiasemasta, keittiön kautta." Liisa Kyrölä

Luitko jo nämä?