Metsäoppilas viihtyy luonnossa - Ihmiset | HS.fi

Metsäoppilas viihtyy luonnossa

Tarja Heikan

6.5.2002 3:00

Tarja Heikka, 22, nykäisee tottuneesti moottorisahan käyntiin. Sahan teräketjun iskun kestävällä metsurinsaappaan kärjellä hän potkaisee irto-oksat kaadettavan männyn juurelta.

Tuulen suunta ja puun eteläpuolen vahvemmat oksat määräävät kaatosuunnan. Ensin sahataan kaatolovi. Sitten saha soittaa salskean männyn tyvessä. Vänkäri sahausrakoon ja tukkipuuksi tarkoitettu mänty rojahtaa juuri oikeaan suuntaan. Heikka arvioi männyssä olevan ainesta kolmeksi sahatukiksi. Opettaja hyväksyy. Moottorisaha ulvoo hennon naisen kädessä ja tukkipuun latvasta ovat pian oksat poissa. Heikka napsauttaa vyöllä riippuvan mittanauhan piikillä puun tyveen kiinni ja sahaa rungon tarkkaan määrämittaisiksi. "Sehän meni ihan hienosti", Savonlinnan Ammatti-instituuttiin kuuluvan Varpalan metsäkoulun metsätöiden opettaja Erkki Hämäläinen kannustaa oppilastaan. "No joo, ehkä se mieheltä olisi käynyt noppeemmin", Tarja Heikka arvelee. Oppilaan ja opettajan yhteistyöstä heijastuu mutkattomuus. Ja sitä tarvitaan. Kurssilla on viisitoista oppilasta. Kolme heistä on naisia. "Miesten kanssa en pyrikään kilpailemaan. Kaikkiin töihin eivät voimat riitä, mutta teen parhaani." "Mie halluun tietää mitä metässä tapahtuu", metsäluonnonhoitajaksi opiskeleva nuori nainen sanoo napakasti. Tarja Heikan elämä ei ole "mennyt metsään" sattumalta. Hän on hakeutunut sinne. "Viihdyn luonnossa vaikka sataa vaakaräntää, vettä tulee solkenaan tai on hemmetinmoinen helle", hän vakuuttaa ja kertoo kokeneensa niin tulipalopakkaset kuin moottorikelkan jäätymiset. Nuoresta iästään huolimatta Tarja Heikalla on jo kokemuksia muistakin ammateista. Hän on työskennellyt liikunnanohjaajana, uimaopettajana sekä hotelli- ja ravintola-alalla. Ruotsissa, Värmlannissa hän on opiskellut riistanhoitoa. Hän korostaa arvostavansa kaikkien alojen ammatti-ihmisiä, osaajia, mutta . . . "mie vain haluun työskennellä ulkona ja luonnossa." " Tämä tieto miulla on ollut aina. Oli vain ajan kysymys milloin alalle antaudun", viime syksynä metsäalan opinnot aloittanut, Joensuussa syntynyt Tarja Heikka vakuuttaa. Koulu kestää kolme vuotta. Ylioppilaana hän suoriutuu siitä kahdessa. Tarja Heikka opiskelee metsätyön perusteita. Kurssilla voi suuntautua metsuriksi, metsäkoneen kuljettajaksi tai metsäluonnonhoitajaksi. Hän valitsi viimeksi mainitun linjan. "Arvostan metsurin ja metsäkoneen kuljettajan ammattia, mutta naisena minulla on tietyt rajoitukset fyysisten voimavarojen suhteen", Tarja Heikka arvioi. Ja sitten hän pitää luennon nykymetsurin työn teknisistä vaatimuksista ja luonnonsuojelullisesta vastuusta. "Monitoimikoneen kuljettaja joutuu päättämään itse työstään käyttämällä hyväkseen tietokonetta. Työnjohtajia ei juuri enää ole neuvomassa." "Lähitulevaisuudessa leimikot ja suojeltavat alueet on ohjelmoitu tietokoneen kartalle. Kone arvioi myös puut." "Mitä enemmän metsätöihin perehtyy, sitä paremmin ymmärtää metsäteollisuutta ja luonnonsuojelijoita", Tarja Heikka sanoo. Heikka arvelee, että yhteistyö on hyödyllistä. Hän on havainnut, että talousmetsien hoidossa ollaan menossa parempaan suuntaan. "Puunkorjuussa on nykyisin otettava huomioon suojelulliset arvot." "Metsälaissa mainitaan erityisen tärkeiden elinympäristöjen suojelu. Niihin kuuluvat kosteikot, puroalueet ja uhkaavasti vähentyneet, kasvistoltaan rikkaat luonnonlähteet." Toukokuussa Tarja Heikka aloitti puoli vuotta kestävän työssäoppimisjakson Pohjois-Karjalassa, Lieksan Ruunaan retkeilyalueella oppaana. "Hieno homma", Tarja Heikka iloitsee kesästä ilman vapaa-ajan ongelmia. "Haluan viettää luonnossa niin työ- kuin vapaa-aikani. Katuvalojen ja asfaltin keskellä en viihdy." Juhani Korhonen

Luitko jo nämä?