Kauppiaat tuntevat kalansa elinkaaren - Ihmiset | HS.fi

Kauppiaat tuntevat kalansa elinkaaren

Teppo Merisaaren ja Stefan Rehnin

25.8.2002 3:00

Syksyllä tulee viisi vuotta siitä, kun kaksi poikamiestä, Teppo Merisaari ja Stefan Rehn , asettuivat kalakauppiaiksi Turun Kauppatorille.

Teppo Merisaaren vanhemmat, jotka itse olivat kalakauppiaita, olivat heittäneet ajatuksen ilmaan jo noin kahdeksan vuotta aikaisemmin. Poikien mielestä koko idea oli ihan pähkähullu. Heillähän oli hienot ammatit ja he saivat kulkea silkkisolmio kaulassa trenssi hulmuten. Mutta kun ajatus kalakauppiaan ammatista oli tarpeeksi muhinut takaraivossa, se alkoi tuntua hyvältä. Ratkaisevasti päätökseen vaikutti se, että silloinen työ ei enää maistunut siltä, miltä se oli aikoinaan maistunut. Päivät olivat pitkiä ja rankkoja, ja sen ajan elämänmeno huusi kurkku suorana lisää tulosta. Teppo Merisaari ja Stefan Rehn lähtivät Turun Kauppatorille työtä pakoon. Selkeänä ajatuksena oli: vähemmän työtä ja enemmän vapaa-aikaa. Mutta siinä kävikin toisin päin. Miehet syyttävät asiasta rehellisesti itseään, sillä kun he tekevät jotain, he tekevät sen aina täysillä. Kalakauppiaina pari Miehet myyvät tiskiltään vain sellaista kalaa, jota he myös itse syövät. Usko laatuun, ei määrään, on miesten mielestä resepti, joka on toiminut ainakin tähän asti. Silloin on tunnettava kalojen koko elinkaari: kuka ne on kalastanut, mistä ne on kalastettu ja milloin. Sen vuoksi miehet hakevatkin lähes kaikki kalat itse suoraan kalastajilta. Kalanhakumatkat ulottuvat Rymättylästä lounaisrannikkoa ylös aina Pyhämaalle eli Rauman eteläpuolelle saakka. Myös savustettu ja hiillostettu kala valmistetaan heidän kalastajiensa ja kalankasvattajiensa kaloista. Ja puuhaa riittää, sillä Merisaari ja Rehn säilövät ja pyrkivät myös fileoimaan kaikki kalat itse. Useimmat asiakkaista kun haluavat tuoreen kalan valmiina fileinä. Rupatteluhetket Kauppiaat harmittelevat, kun ihmiset eivät arvosta kalaa ruoka-aineena. Ehkä ajatellaan, että kun kalastus on periaatteessa jokamiehen oikeus, se ei maksa kalastajalle mitään. Kalaahan saa ilmaiseksi laiturinnokasta onkimalla. Mutta raataminen ammattikalastajana, satoi tai paistoi, oli kesähelle tai 25 asteen pakkanen, on raskasta työtä. Ei ole ihme, etteivät nuoret enää innostu kalastajan ammatista. Kasvatettua kalaa on tullut myyntiin entistä enemmän, mutta myös siksi, että villiä kalaa ei aina edes saa. Turkulaissyntyinen, Kalakauppa käy sujuvasti suomeksi, ruotsi ja englanniksi. Teppo on opiskellut myös ranskaa ja saksaa, mutta saksaa hän suostuu puhumaan vain silloin, kun Stefan ei ole paikalla. Vanhemmaksi kalakauppiaaksi itseään tituleeraava nelikymppinen Stefan Rehn onkin oikea kielinero. Voisi pistää vaikka kilpailun pystyyn, voiko jollain muulla kauppatorilla ostaa kalaa suomen, englannin, saksan, ranskan, italian, espanjan, norjan, tanskan, sveitsinsaksan ja espanjan kielellä. Vaasalaissyntyinen Rehn opiskeli Turun ruotsinkielisessä kauppakorkeakoulussa, mutta imeytyi jo opintojensa loppusuoralla turistialalle. Tehtävät kohdepäällikkönä sekä sen jälkeen muun muassa kongressien, hotellisopimusten, avainasiakkaiden erikoistilaisuuksien sekä palkintomatkojen hoitaminen kansainväliseen konserniin kuuluvassa matkatoimistossa kuljettivat häntä maasta toiseen. Vaikka miehet puuhastelevat kalojen kanssa lähes ympäri vuorokauden, kala maistuu päivittäin myös omassa ruokapöydässä. "Ja vietämmepä vapaahetkiä sitten yksin, kaksin tai ystävien parissa, useimmiten hyvä ruoka, juuri se kala, löytyy keskeltä pöytää", tunnustaa Stefan Rehn. Marjatta Kangas

Luitko jo nämä?