Sdp saattaa viedä ulkoministerin salkun vihreiden Pekka Haaviston nenän edestä – ja samalla pohjustaa jo seuraavia presidentinvaaleja

Jos Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne https://www.hs.fi/haku/?query=antti+rinnesaa hallitusneuvottelut vedettyä kunnialla läpi ja hallitus syntyy, yleisen spekulaation mukaan raskaimmat salkut jakaantuvat niin, että Sdp saa pääministerin paikan, keskusta valtiovarainministerin ja vihreät ulkoministerin.

Veikkailujen mukaan tässä tapauksessa ulkoministeriksi todennäköisesti nousisi vihreiden pätkäpuheenjohtaja Pekka Haavistohttps://www.hs.fi/haku/?query=pekka+haavisto. Onhan Haavistolla pitkä kokemus ja vahvaa ulkopolitiikan osaamista.

Mutta.

Asia ei välttämättä ole ihan näin yksiselitteinen. Ministerisalkkuja ei nimittäin välttämättä jaeta yksioikoisella mulle–sulle–hälle -periaatteella.

Useimmiten takavuosien hallitusneuvotteluissa on salkut jaettu d’Hondtin menetelmällä. Se on belgialaisen matemaatikon Victor D’Hondtin https://www.hs.fi/haku/?query=victor+d%E2%80%99hondtinvuonna 1878 julkaisema vaalimenetelmä, jonka avulla suhteellisessa listavaalissa paikat jaetaan eri ryhmille.

Suomessa d’Hondtin menetelmä on käytössä eduskunta-, EU- ja kuntavaaleissa.

d’Hondtin menetelmä toimii siten, että ensin lasketaan kunkin vaaleihin osallistuneen ryhmittymän – esimerkiksi puolueen tai vaaliliiton – saama kokonaisäänimäärä. Tämän jälkeen kunkin ryhmittymän ehdokkaat asetetaan järjestykseen heidän henkilökohtaisten äänimääriensä perusteella.

Eniten henkilökohtaisia ääniä saanut ehdokas saa vertailuluvukseen koko ryhmittymän kokonaisäänimäärän. Toiseksi tullut saa vertailuluvukseen puolet kokonaisäänimäärästä, kolmonen saa 1/3 kokonaisäänistä, nelonen 1/4, vitonen 1/5 ja niin edelleen.

Tämän jälkeen kaikki vaalin ehdokkaat laitetaan vertailulukujen mukaiseen järjestykseen. Listan alkupäästä tulee valituksi eduskuntaan tai europarlamenttiin niin monta edustajaa kuin vaalipiirissä on paikkoja tarjolla.

Eduskunnassa käytetään d’Hondtia myös vaalien jälkeen, kun valiokuntien puheenjohtajapaikat jaetaan eduskuntaryhmien kesken. Tämän kevään eduskuntavaaleissa Sdp sai 40 kansanedustajaa, joten valiokuntajaossa sen vertailuluku oli 40. Se sai siis ensimmäisenä valita haluamansa valiokunnan puheenjohtajuuden.

Toiseksi eniten edustajia – 39 – oli perussuomalaisilla eli se valitsi valiokunnan toisena. 38 edustajan kokoomus valitsi kolmantena.

Tätä samaa d’Hondtin menetelmään pohjaavaa käytäntöä on useimmiten käytetty myös hallitusneuvotteluiden salkkujaossa.

Säätytalolla ovat neuvottelemassa Sdp, keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja Rkp. Katsotaanpa miten näiden viiden puolueen vertailuluvut asettuvat.

Ensimmäisenä salkun pääsee valitsemaan Sdp, koska sillä on ne aiemmin mainitut 40 edustajaa ja vertailuluku on näin ollen 40. Se ottaa siis pääministerin paikan.

Toisena valitsee keskusta vertailuluvulla 31. Valinta on tietenkin valtiovarainministeri.

Hallitusneuvotteluiden kolmanneksi suurin puolue on vihreät 20 kansanedustajalla.

Tässä vaiheessa tilanne kuitenkin vähän mutkistuu, sillä Sdp:n kakkoskierroksen vertailuluku on sama 20. Tämä johtuu siis siitä, että d’Hondtin mukaan Sdp:n kakkoskierroksen vertailuluku on puolet 40:stä – eli 20.

d’Hondtin mukaan salkkujaon vertailuluvut menevät näin:

1. valitsija: Sdp vertailuluvulla 40

2. valitsija: keskusta 31

3. ja 4. valitsija: Sdp 20 / vihreät 20

5. valitsija: vasemmistoliitto 16

6. valitsija: keskusta 15,5

7. valitsija: Sdp 13,33

8. valitsija: keskusta 10,33

9. ja 10. ja 11. valitsija Sdp 10 / vihreät 10 / Rkp 10

12. ja 13. valitsija: vasemmistoliitto 8 / Sdp 8

14. valitsija: keskusta 7,75

15. ja 16. valitsija: Sdp 6,666 ja vihreät 6,666

17. valitsija: keskusta 6,2

18. valitsija: Sdp 5,7

Jos jako menisi näin, Sdp saisi seitsemän salkkua, keskusta viisi, vihreät kolme, vasemmistoliitto kaksi ja Rkp yhden. Ministerisalkkuja olisi kaikkiaan 18.

Kuten yllä olevasta listasta näkee, aika monessa tapauksessa useammalla puolueella on sama vertailuluku.

Jos eduskuntavaaleissa kahdella ehdokkaalla on sama vertailuluku, niin heidän järjestyksessä ratkaistaan arvalla.

Eduskunnan valiokuntapaikkojen jaossa ei kuitenkaan arvota. Jos kahdella eduskuntaryhmällä on sama vertailuluku, niin suurempi eduskuntaryhmä saa valita ensin. Näin kertoo eduskunnan apulaispääsihteeri Timo Tuovinenhttps://www.hs.fi/haku/?query=timo+tuovinen.

Jos hallitusneuvotteluiden salkkujaossa noudatetaan samaa periaatetta kuin eduskunnan valiokuntajaossa, Sdp pääsisi siis valitsemaan haluamaansa salkkua kolmantena ennen vihreitä.

Näin ei kuitenkaan välttämättä käy. Salkkujaon periaatteista ei ole olemassa mitään virallisia sääntöjä eikä menetelmää ole kirjattu mihinkään. On vain erilaisia perinteitä ja käytäntöjä – ja käytännössä menetelmästä sovitaan aina erikseen puolueiden kesken neuvotteluissa.

Antti Rinteen vetämissä neuvotteluissa voidaan hyvin päätyä siihen, että vihreät saa ulkoministerin salkun.

Se ei kuitenkaan ole mitenkään kirkossa kuulutettu fakta, sillä salkku varmasti kiinnostaa myös demareita.

Jos demarit ottavat sen itselleen, ulkoministeriksi voisi nousta Sdp:n Jutta Urpilainen. https://www.hs.fi/haku/?query=jutta+urpilainen.Urpilainen istuu myös hallitusneuvotteluissa Suomi kokoaan suurempi maailmalla -työryhmässä, joka tekee ohjelman ulkopolitiikkalinjaukset.

Jos Urpilaisesta tulisi ulkoministeri, Suomen seuraavaksi komissaariksi nousisi todennäköisesti joko Miapetra Kumpula-Natrihttps://www.hs.fi/haku/?query=miapetra+kumpula-natri tai Eero Heinäluomahttps://www.hs.fi/haku/?query=eero+heinaluoma. Suomella ei ole koko EU-historian aikana ollut naispuolista komissaaria, joten se puhuu Kumpula-Natrin puolesta.

Toisaalta jos Heinäluoma saa ensi viikon eurovaaleissa selvästi enemmän ääniä kuin Kumpula-Natri, hän saattaa olla Suomen seuraava komissaari.

Jos Sdp vie ulkoministerin salkun, niin vihreille olisi tässä tapauksessa tarjolla esimerkiksi elinkeinoministerin salkku. Sekin varmasti kiinnostaa myös demareita.

Toimittaja Jussi Ahlroth https://www.hs.fi/haku/?query=jussi+ahlrothon tehnyt Helsingin Sanomien Nyt.fi:hin ansiokkaita jaksoanalyysejähttps://www.hs.fi/nyt/got/art-2000006104788.html Game of Thrones -televisiosarjasta.

Ahlrothin analyyseissä on hauska maneeri, sillä aina jossain vaiheessa analyysiä hän kirjoittaa: Spekuloidaan.

Ja sitten hän spekuloi sitä, mitä nyt nähdyn jakson perusteella voi arvioida tv-sarjan tulevista tapahtumista. Päätin käyttää samaa tehokeinoa.

Spekuloidaan.

Pekka Haavisto on pyrkinyt jo kahdesti tasavallan presidentiksi, mutta molemmilla kerroilla hävinnyt Sauli Niinistölle.https://www.hs.fi/haku/?query=sauli+niinistolle. Vuoden 2024 presidentinvaaleissa Niinistö ei kuitenkaan enää voi olla ehdolla.

Haaviston haluista yrittää kolmatta kertaa ei ole mitään tietoa, mutta jos hän päättäisi pyrkiä presidentiksi, niin ulkoministerin pesti olisi siihen paras mahdollinen ponnahduslauta.

Jos Antti Rinne saa hallituksensa kasaan ja se istuu täyden vaalikauden, Haaviston ulkoministerin tehtävä päättyisi kesällä 2023. Vain puoli vuotta myöhemmin, alkuvuodesta 2024 järjestetään presidentinvaalien ensimmäinen kierros.

Toki myös Sdp:ssä osataan katsota kalenteria.

Jos Urpilainen nousisi ulkoministeriksi, hän saattaisi olla hyvinkin vahvoilla presidentiksi 2024 vaaleissa. Samalta ulkoministerin pallilta tehtävään nousi myös Tarja Halonen https://www.hs.fi/haku/?query=tarja+halonenvuonna 2000.