Sdp nostaa pääministeriksi puolueen kirkkaimman tähden, joka muuttaa hallituksen tapoja mutta tuskin politiikan sisältöä

Sdp:n puoluevaltuusto valitsi tiukassa äänestyksessä Suomen seuraavaksi pääministeriksi Sanna Marinin. Tai tarkkaan ottaen eduskuntahan pääministeristä päättää, mutta se on tässä tapauksessa vain muodollisuus.

Sdp esittää tehtävään Marinia ja viiden hallituspuolueen äänillä eduskunta siunaa hänet ensi viikolla tehtävään.

Lue lisää: HS seuraa Sdp:n puoluevaltuuston kokousta ja Sanna Marinin kommenttejahttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000006336525.html

Marin lähti kisaan ennakkosuosikkina. Etenkin suuren yleisön silmissä Sanna Marin on Lindtmania tunnetumpi ja suositumpikin. Aiemmin tällä viikolla julkaistussa HS-gallupissa 30 prosenttia kannatti Marinia pääministeriksi. Lindtman sai vain 12 prosentin kannatuksen.

Valintaa politiikan tärkeimpään tehtävään ei kuitenkaan tehnyt Suomen kansa vaan Sdp:n puoluevaltuusto.

Kun Jyrki Kataisen väistyttyä vuonna 2014 kokoomuksen puoluekokous valitsi maalle uutta pääministeriä, menettelytapaa kritisoitiin kansanvallan vastaiseksi. Sama keskustelu käytiin myös vuonna 2010, kun keskustan puoluekokous päätti pääministeristä Matti Vanhasen jälkeen.

Kriitikot valittivat, että pieni porukka päättää kansakunnan kannalta äärimmäisen tärkeästä asiasta eikä puolueen ulkopuolisilla ole siihen mitään sanottavaa.

Marinin kohdalla valintaa ei tehnyt edes puoluekokous, vaan vielä pienempi porukka: Sdp:n 61-henkinen puoluevaltuusto.

Se päätti äänin 32–29 esittää pääministeriksi Sanna Marinia.

Jos päätös olisi tehty Sdp:n puoluekokouksessa, Marin olisi saattanut voittaa vielä reilummin. Syynä on yksinkertaisesti se, että Marin on kaksikosta tunnetumpi ja valovoimaisempi.

Valitsijoiden päätöksentekoon vaikuttaa toki moni asia. Puolueesta riippumatta valinnassa tuntuu kuitenkin usein painottuvan kokousedustajien pohdinta siitä, minkä puheenjohtajan johdolla edustaja kuvittelee puolueensa voivan voittaa seuraavat vaalit.

Kokoomus valitsi 2014 puheenjohtajakseen Alexander Stubbin, koska kokousedustajat toivoivat Stubbin kansansuosion tarttuvan myös puolueeseen.

Ja nyt tämä sama ajattelutapa saattoi vaikuttaa siihen, että puoluevaltuusto päätyi kannattamaan Sanna Marinia. Marin tällä hetkellä suuren yleisön silmissä suosituin demaripoliitikko – ja demarit toivovat, että siitä tarttuisi jotain puolueeseenkin.

Puoluevaltuutetut siis arvioivat, että Sanna Marin pystyy Antti Lindtmania paremmin kääntämään laskukierteeseen painuneen Sdp:n kannatuksen toiseen suuntaan.

Syynä kisan tasaisuuteen saattoi olla se, että puoluevaltuusto on aika erilainen instanssi kuin puoluekokous.

Puoluevaltuuston jäsenet ovat puolue-eliittiä. Eivät aivan puolueen eturivistä – mutta silti hyvin vaikutusvaltaisia, pääosin pitkän linjan puoluevaikuttajia.

Ja mikä pääministerivalinnan lopputuloksen kannalta oli olennaista - kaikki valtuutetut todennäköisesti tunsivat henkilökohtaisesti molemmat ehdokkaat.

He eivät siis joutuneet tekemään valintaa kuulopuheiden ja median välittämien mielikuvien pohjalta vaan omien kokemustensa perusteella.

Sanna Marin on nopeasti noussut Sdp:n kirkkaimmaksi tähdeksi. Lindtman on kuitenkin ollut yksi demareiden kärkipoliitikoista jo pidemmän aikaa. Lindtman on istunut eduskunnassa vuodesta 2011, Marin neljä vuotta vähemmän.

Eduskuntaryhmänsä puheenjohtajana Lindtman on kiertänyt ahkerasti ja järjestelmällisesti pitkin Suomea tapaamassa puolueen aktiiveja. Lindtman tunnetaankin maakunnissa paremmin kuin Marin, joka on jättänyt reissaamisen vähemmälle.

Tämä saattoi olla syy, miksi Lindtman pystyi tarjoamaan niin tiukan vastuksen Marinille. Valtuutetut ehkä tunsivat hänet paremmin kuin Marinin.

Sekä Marin että Lindtman ovat taitavia poliitikkoja ja sulavia esiintyjiä. Tässä mielessä he olivat aika lailla tasavahvoja.

Puoluevaltuuston äänestystä oli etukäteen pidetty jonkinlaisena linjavaalina puolueen suunnasta. Sitä se ei kuitenkaan välttämättä ollut.

Sanna Marin on arvokartoissa vasemmassa alakulmassa, Lindtman on lähempänä nelikentän keskustaa.



Siinä missä Marin edustaa puolueen vasenta laitaa, Lindtman puolestaan lasketaan kuuluvaksi SDP:n ammattiyhdistyssiipeen. Ennen kansanedustajaksi nousemistaan Lindtman toimi SAK:ssa projekti- ja nuorisosihteerinä.

Lindtmania pidetään myös heinäluomalaisena – eli hänet lasketaan kuuluvaksi Eero Heinäluoman lähipiiriin. Heinäluomalaisten ominaispiirteenä on usein pidetty niin sanottua pelin politiikkaa: taktista temppuilua, asioiden väsymätöntä veivaamista ja yleistä politikointia.

Pelurin maine ei kuitenkaan ole kovin pahasti tarttunut Lindtmaniin. Sen sijaan hänen kohdallaan aina korostetaan yhteistyökykyisyyttä eri suuntiin.

Rinne ja Heinäluoma jo vuosia olleet erittäin huonoissa väleissä.

Viime päivinä julkisuudessa on kerrottu väistyvän pääministerin Antti Rinteen soitelleen puoluevaltuuston jäsenille ja yrittäneen painostaa heitä Sanna Marinin taakse. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ole saatu täyttä varmuutta, onko Rinne tosiaan soitellut vai ei.

Samalla yritettiin välittää kuvaa, että Rinne yrittäisi asemoida itsensä jonkinlaiseksi narujen vetelijäksi uuden puheenjohtajan taustalle.

Sanna Marin on vahvatahtoinen poliitikko - ja vaikka miten joku yrittäisi, Marin ei varmasti suostu kenenkään marionetiksi.

Soittelu- ja marionettiväitteiden levittäminen saattoikin olla sitä pelin politiikkaa parhaimmillaan tai pahimmillaan.

Tässä vaiheessa on tietysti mahdotonta kovin yksityiskohtaisesti ennustaa, minkälaisen pääministerin Suomi Marinista saa. Rinteen hallituksen puolueet jatkavat Marinin hallituksessa, eikä hallitusohjelmasta olla ”muuttamassa pilkkuakaan”. Näin ollen Marinin hallitus tulee jatkamaan aika lailla samoilla urilla kuin edeltäjänsäkin.

Todennäköisesti Marinin voiton myötä muutokset ovat – jos mahdollista – vielä pienempiä kuin olisi käynyt Lindtmanin voittaessa. Onhan Marin istunut puoli vuotta ministerinä Rinteen hallituksessa. Kaikki jatkuu siis kutakuinkin ennallaan.

Politiikan tekotavassa saattaa kuitenkin joku muuttua.

Antti Rinteen pääministerikautta leimasi tietty arvaamattomuus – Rinne antoi eduskunnan edessä useampaankin kertaan yllättäviä lausuntoja, joista hallituskumppaneilla ei ollut etukäteen tietoa.

Tätä tuskin tullaan pääministeri Marinin kaudella näkemään. Hänellä tuntuu lähtökohtaisesti olevan aina esiintyessään asiat tiukasti hallinnassa.

Oikaisu 8.12. klo 21.24: HS-gallup julkaistiin tällä viikolla, ei viime viikolla, kuten artikkelissa aiemmin virheellisesti kirjoitettiin.