Haluaako Suomen Yrittäjät viedä sopimuskulttuurin 1930-luvulle? - Junkkari | HS.fi
Kuvituskuva
Junkkari|Kolumni

Haluaako Suomen Yrittäjät viedä sopimuskulttuurin 1930-luvulle?

Sosiaaliministeri Karl-August Fagerholm (sd) osallistui SAK:n kokoukseen jatkosodan aikana lokakuussa 1943. Fagerholm keskimmäisessä pöydässä toinen oikealta. Kuva: F. E. Fremling / Museovirasto

Julkaistu: 23.1. 9:06

Tarvitaan uusi tammikuun kihlaus. Näin kirjoitti Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen 23. tammikuuta blogissaan. Julkaisupäivä ei ollut sattuma, sillä tänään torstaina vietetään alkuperäisen sopimuksen 80-vuotispäivää.

Synttäripäivän kunniaksi Pentikäinen ilmoitti haluavansa purkaa kihlauksen. Vaikka Pentikäinen puhui uudesta kihlauksesta, niin ei kirjoituksessa välttämättä oltu mitään uutta suhdetta luomassa. Kyse näytti olevan kihlaparin täydellisestä erosta, bänkseistä – kuten nuoriso tapaa sanoa.

Pentikäinen nimittäin esitti kirjoituksessaan, että työantajaliittojen pitäisi luopua työehtosopimusten tekemisestä. Koko toimialaa koskevan tessin sijaan sopimukset solmittaisiin yrityskohtaisesti. Esimerkiksi metsäteollisuudessa UPM Kymmenellä olisi oma sopimus, Stora Ensolla oma ja Metsäliitolla oma.

Pentikäinen olisi näin ollen viemässä suomalaista sopimusyhteiskuntaa takaisin sotia edeltävään aikaan.

23. tammikuuta 1940 solmittu Tammikuun kihlaus on keskeinen osa suomalaista työmarkkinahistoriaa. Sopimuksen myötä työnantajapuoli hyväksyi ensimmäistä kertaa ammattiyhdistysliikkeen viralliseksi neuvotteluosapuoleksi. Taustalla oli talvisodan henki. Sota oli käynnissä ja kansakunta taisteli olemassaolostaan.

”Sopimus on eräs puhuvimpia todistuksia kansamme kyvystä koota hädän hetkellä voimansa”, kommentoi sosiaaliministeri Karl-August Fagerholm kihlausta.

Tammikuun kihlaus oli työntekijöiden SAK:n ja työnantajien STK:n yhteinen julkilausuma, jossa järjestöt lupasivat jatkossa sopia työehdoista yhdessä. Siihen asti työnantajat olivat aika lailla omapäisesti sanelleet työntekijöidensä palkat ja työehdot.

Historioitsija Tapio Bergholm on muistuttanut, että kihlaus ei johtanut saman tien työehdoista sopimiseen vaan käytännön muotoutumisessa kului useampi vuosi. Joka tapauksessa tammikuun kihlauksen jälkeen työsuhteiden säätelyn painopiste alkoi siirtyä paikallisesta ja yrityskohtaisesta sopimisesta kohti valtakunnallisia sopimuksia.

Nyt Suomen Yrittäjien Pentikäinen haluaisi purkaa kihlauksen ja palata paikallisiin sopimuksiin.

Blogissaan Pentikäinen toteaa, että aika on ajanut kihlauksen ohi. Lakonuhat ja julkinen kinastelu kertovat hänen mielestään siitä, että kihlauksen yhteistyöhengestä ei ole enää paljon jäljellä.

Työnantajien EK ilmoitti pari vuotta sitten luopuvansa keskitettyjen tuloratkaisujen tekemisestä. Se päätti, että kaikille yhteisen tupon sijaan palkoista sovitaan jatkossa liittokohtaisissa neuvotteluissa. Pentikäisen mukaan yrityskohtainen sopiminen olisikin looginen seuraava askel tässä kehityksessä.

Etenkin kun nyt käynnissä oleva liittokierros näyttää menevän Pentikäisen mielestä täysin pieleen.

”Luulen, että tämän päivän työmarkkinatilanne on kovin kaukana siitä, mitä työnantajaleiri tavoitteli lopettaessaan keskitetyt ratkaisut ja hakiessaan enemmän paikallista sopimista”, Pentikäinen sanoo. Hänen mielestään työantajat ovat näyttäneet tällä neuvottelukierroksella voimattomilta. Teollisuusliitto ja teknologiateollisuus pääsivät pari viikkoa sitten sopimukseen, jossa palkkoja korotetaan kahdessa vuodessa 3,3 prosenttia. Samalla luovuttiin työaikaa pidentävästä kiky-sopimuksesta.

”Neuvottelukierros on kesken, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että korotusten yleislinjaksi tulee se, minkä Teollisuusliitto sanelee”, Pentikäinen sanoo. Hänen arvionsa mukaan työntekijät saivat neuvotteluissa selkävoiton teknologiateollisuudesta ja nyt tästä selkävoittosopimuksesta on tulossa eräänlainen ”keskitetty” ratkaisu kaikille muille aloille.

Samaan aikaan paikallinen sopimisen edistäminen on jäänyt vähälle huomiolle.

”Näin ei voi pitkään jatkua avoimen talouden maailmassa. Pitää löytää keinot siihen, että yritys- ja työpaikkakohtaiset erot huomioidaan paremmin. Yhdet housut eivät käy kaikille”, Pentikäinen sanoo. Tämän vuoksi Pentikäisen mukaan työnantajien kannattaisi harkita työehtosopimusten tekemisen siirtämistä työnantajaliitoilta yrityksiin.

Onko Mikael Pentikäinen ihan vakavissaan siirtämässä Suomen työmarkkinajärjestelmää 1930-luvulle?

Ei ole.

Itse asiassa hän blogissaankin toteaa, että yrityskohtaiset työehtosopimukset eivät sopisi kaikille toimialoille. Lähinnä ne voisivat hänen mukaansa toimia niillä aloilla, joissa on vähän ja isoja työnantajayrityksiä. Tämänkaltaisia aloja voisivat olla esimerkiksi metsäteollisuus ja kemia.

Pentikäinen on oikeassa siinä, että tämänkertaisissa työmarkkinaneuvotteluissa on ollut kireä tunnelma. Kuukausien neuvotteluista huolimatta sopimuksia on syntynyt vasta muutama. Maanantaina uhkaavat taas uudet lakot. Silti ollaan vielä hyvin kaukana sotia edeltävän ajan tunnelmista. Silloin työantajien hyvin kielteiseen suhtautumiseen ay-liikkeeseen vaikutti vielä hyvin muistissa ollut kansalaissota.

Pikemminkin kyse taitaa olla siitä, että Pentikäinen huomasi tammikuun kihlauksen vuosipäivän tarjoavan hyvän mahdollisuuden puffata Suomen yrittäjien tavoitetta paikallisen sopimisen edistämiseksi.

”Otan tämän esille myös siksi, että palkansaajapuoli näkisi, että tämä selkävoittolinja pakottaa yritykset miettimään koko systeemin uudistamista. Yritän siis antaa taustatukea työnantajaliitoille, vaikka se ei ehkä siltä näytä”, Pentikäinen sanoo.

Suomen yrittäjien toinen pitkäaikainen haave on päästä mukaan työnantaja- ja työntekijäkeskusjärjestöjen rinnalle niihin pöytiin, joissa päätetään yrittäjiä koskevista asioista. Siksi kahden osapuolen kihlaus ei yrittäjiä miellytä.

Se kaipaisi polyamorisempaa suhdetta.

Seuraa uutisia tästä aiheesta