Äideistä, isistä ja perhevapaista nousi omituinen somekohu, jossa kaikki ovat tavallaan myös oikeassa - Junkkari | HS.fi
Kuvituskuva
Junkkari|Kolumni

Äideistä, isistä ja perhevapaista nousi omituinen somekohu, jossa kaikki ovat tavallaan myös oikeassa

Herbert Marcuse (1898–1979) oli saksalais-amerikkalainen sosiologi ja filosofi.

Herbert Marcuse (1898–1979) oli saksalais-amerikkalainen sosiologi ja filosofi. Kuva: Ulf Andersen / Aurimages

Julkaistu: 16.2. 2:00, Päivitetty 16.2. 9:01
Marko Junkkari

Marko Junkkari Kuva: Kalle Kervinen / HS

Hallituksen perhe­vapaa­uudistuk­sesta on virinnyt melkoinen mekkala. Kritiikin syynä ei ole uudistuksen sisältö – siitä on oltu aika hissukseen – vaan sen kieli. Laki on nimittäin tarkoitus kirjoittaa sukupuolineutraalisti.

Siinä ei käytetä esimerkiksi termejä ”äiti” ja ”isä”. Sen sijaan puhutaan ”synnyttäjästä” ja ”raskaana olevasta vanhemmasta”.

Sosiaalisessa mediassa alkoi kova huuto. Eikö mitään enää saa sanoa? Jos äiti on synnyttäjä, onko isä sitten siittäjä?

Keskustan kansanedustaja Pekka Aittakumpu vaati tiedotteessaan keskustaa estämään ”ideologista syistä” johtuvan sukupuolineutraalin kielenkäytön.

Kokoomuksen Ben Zyskowicz julisti, että maailma on menossa ”aivan hulluksi”.

Perusuomalaisten kansanedustaja Jari Ronkainen lähetti tiedotteen, jonka mukaan perhevapaauudistuksen kielelliset käytänteet ovat historiallista jatkumoa 1930-luvulla perustetusta Frankfurtin koulukunnasta.

Hallituksen toimet ovat kuin suoraan kulttuurimarxistisen Frankfurtin koulukunnan oppikirjoista. Perinteiset instituutiot kuten avioliitto ovat jo kohdanneet uudelleenmäärittelyä. Perheiden luonnollista järjestystä pyritään hävittämään. Isän ja äidin rooleja kyseenalaistetaan, Ronkainen kirjoitti.

Häh?

Kulttuurimarxistinen Frankfurtin koulukunta?

Frankfurtin koulukunnaksi kutsutaan Max Horkheimerin 1930-luvulla Saksassa aloittamaa yhteiskuntateoreettista suuntausta. Sen niin sanotussa kriittisessä teoriassa yhdistyivät marxilaisuus ja psykoanalyysi. Koulukunnan edustajia olivat Horkheimerin lisäksi muun muassa Herbert Marcuse, Theodor Adorno ja Erich Fromm. Myöhemmin ryhmän teoreetikoksi on laskettu muiden muassa Jürgen Habermas.

Ronkainen tuskin kuitenkaan tarkoitti oppikirjoilla Herbert Marcusen Yksiulotteista ihmistä, vaan jotain ihan muuta.

Kulttuurimarxismista on tullut viime vuosina yksi uuden äärioikeiston suosikkihokemista ja leimakirveistä.

Kulttuurimarxismilla äärioikeisto tarkoittaa jonkinmoista salaliittoa, jonka avulla vasemmistoälyköt yrittävät tuhota läntisen kulttuurin ja arvot. Vaarassa ovat etenkin perinteiset sukupuoliroolit ja perhemalli.

Äärioikeiston mielestä esimerkkeinä kulttuurimarxistien tuhotyöstä ovat feminismi, monikulttuurisuus, poliittisesti korrekti puhetapa, seksuaalivähemmistöjen oikeudet ja yleinen maallistuminen. Kulttuurimarxismi on heidän mielestään pesiytynyt vahvasti esimerkiksi Hollywoodiin, sillä elokuvissa esiintyy homoseksuaaleja ja monimuotoisia perheitä.

Käsitteenä kulttuurimarxismi on suhteellisen tuore. Tiettävästi ensimmäisenä sitä käyttivät 1990-luvun lopulla amerikkalaiset konservatiivit William S. Lind ja Pat Buchanan. Sittemmin kulttuurimarxismin uhasta on kirjoittanut muun muassa norjalainen joukkomurhaaja Anders Behring Breivik. Suomessa teemaa on käsitellyt ainakin juutalaisvastaisista kirjoituksistaan tuomittu Magneettimedia-julkaisu.

Vaikka moni oppositiopoliitikko on jo ehtinyt leimata sukupuolineutraalin lakitekstin Sanna Marinin (sd) vasemmistovetoisen hallituksen liberaalihömpötykseksi, kyseessä ei itse asiassa ole nykyisen hallituksen keksintö. Euroopan neuvosto antoi jo vuonna 2007 suosituksen sukupuolineutraalin kielen käyttämisestä lainsäädännössä ja hallinnossa.

Kun eduskunta hyväksyi lain samaa sukupuolta olevien parien avioliitosta vuonna 2014, moni muukin laki vaati rukkaamista. Olihan esimerkiksi monissa perheitä koskevissa laeissa säännöksiä, joissa puolisot määriteltiin sukupuoleltaan naiseksi ja mieheksi.

Eräs tällainen oli sairausvakuutuslaki, jonka kirjauksia Juha Sipilän (kesk) hallitus muutti vuonna 2016 sukupuolineutraaleiksi.

Muutokset hyväksyttiin eduskunnassa 13. joulukuuta 2016 äänin 128–28. Hallituspuolueista keskustan ja kokoomuksen kansanedustajat äänestivät kaikki esityksen puolesta. Myös Ben Zyskowicz painoi jaa-nappia.

Perussuomalaisetkin olivat tuolloin hallituksessa, mutta heidän ryhmänsä jakaantui. Perussuomalaisten edustajista 13 äänesti lain puolesta ja 14 vastaan. Jari Ronkainen oli poissa äänestyksestä, joten valitettavasti emme tiedä, kokiko hän myös sairausvakuutuslain sukupuolineutraalit tekstimuutokset kulttuurimarxismina.

Jari Ronkainen veti överiksi Frankfurtin koulukunnallaan. Mutta erikoinen oli myös vasemmistoliiton kansanedustajan Paavo Arhinmäen näkemys.

Olen aina tiennyt, että me suomalaiset olemme lainkuuliaista väkeä, Arhinmäki kirjoitti Twitterissä. Mutta yllätyin, että jotkut menevät niin pitkälle, että tarkistavat käyttämänsä arkikielen lakikirjasta ja muuttavat puhettaan sen muotoilujen mukaan. Vaikka olen lainsäätäjä, käytän itse kuitenkin puhekieltä.

Arhinmäki siis vähättelee lakikielen merkitystä, mitä voi pitää lainsäätäjältä yllättävänä.

Ei nimittäin ole lainkaan yhdentekevää, mitä termejä lakikirjassa käytetään.

Lakiteksteillä on mitä suurimmassa määrin yhteiskunnallisen ohjailun ja norminmuodostuksen tehtävä. Lakien säätäminen on keskeinen keino, jolla muodostetaan yhteiseksi tarkoitettu tapa nähdä asioita. Kun lakia muutetaan, syyt ovat ideologisia: pyritään määrittelemään, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä on toivottavaa ja mikä ei.

Sukupuolineutraalien termien käyttäminen perhevapaauudistuksessa on viesti siitä, että kaikki perheet ovat lainsäätäjän silmissä tasa-arvoisia.

Sitä paitsi perheiden monimuotoisuus ei ole mikään poikkeus tai marginaali-ilmiö. Nykyisellään joka kolmas perhe Suomessa poikkeaa biologisen isän ja äidin ydinperheestä.

Sukupuolitetun terminologian käyttö on sekä turhaa että haitallista ja johtaa epäselvyyksiin ja syrjintään eikä kohtele vakuutettuja kunnioittavasti, Sateenkaariperheet ry. totesi viime syksynä lausunnossaan perhevapaauudistusta pohtineelle työryhmälle.

Nykylain mukaan esimerkiksi naisparin ei-synnyttänyt osapuoli on oikeutettu isyysrahaan, mikä kieltämättä kuulostaa käsitteellisesti aika erikoiselta.

Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä on tullut tunnetuksi melkoisena someräyhänä. Perhevapaauudistusta Kärnä kuitenkin kommentoi fiksusti.

Keskustelu perhevapaauudistuksen lainsäädännössä käytettävistä termeistä on lähtenyt ihan laukalle. Yrittäkää nyt ihmiset ymmärtää: ”synnyttäjä” on lapsen biologinen äiti. Kaikki äidit taas eivät ole ”synnyttäjiä”. Niin helppoa tämä on, eikä kenelläkään pitäisi tulla paha mieli, Kärnä kirjoitti Twitterissä.

Mikko Kärnä on oikeassa. Sukupuolineutraaleilla termeillä perhevapaalaki tulee todennäköisesti nykyistä selkeämmäksi.

Lakitekstin tulee olla yleiskielistä ja ymmärrettävää. Olennaista on kielen täsmällisyys ja yksiselitteisyys. Jos perhevapaita koskevassa laissa puhutaan ”äidistä”, niin ketä sillä tarkoitetaan, jos perheessä on kaksi äitiä?

Jari Ronkainen on oikeassa siinä, että perhevapaauudistuksen sukupuolineutraalit ilmaisut ovat ideologinen linjaus – kaikki lainsäädäntö on ideologista. Uudistus ei silti varmasti millään tavalla romuta länsimaista kulttuuria ja sen arvoja.

Paavo Arhinmäki on oikeassa siinä, että kaikki saavat ihan vapaasti jatkossakin puhua isästä ja äidistä. Vaikka perhevapaalain sanamuodot olisivat miten neutraaleja, ne eivät sitä millään tavalla tietenkään estä.

Ja Herbert Marcuse on oikeassa siinä, että ihmisistä on nykyisin tullut kovin yksiulotteisia.