Talous­viisaiden raportissa esitetään huoli organisaatio­pääoman tuhosta: Innovatiiviset yritykset kaatuvat kriisissä turhaan - Junkkari | HS.fi
Junkkari|Kommentti

Talous­viisaiden raportissa esitetään huoli organisaatio­pääoman tuhosta: Innovatiiviset yritykset kaatuvat kriisissä turhaan

Työntekijöiden rupattelusta kahviautomaatilla kertyy hiljaista tietoa, jonka ansiosta yritys on enemmän kuin osiensa summa. Jos yritys menee konkurssiin, lisäarvo tuhoutuu.

Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäki (vas.), työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Jari Gustafsson sekä koronakriisin talousvaikutusten selvitysryhmän puheenjohtaja, työelämäprofessori Vesa Vihriälä tiedotustilaisuudessa perjantaina.

Julkaistu: 8.5. 17:41

Taloustieteilijöiden Vesa Vihriälän, Bengt Holmströmin, Roope Uusitalon ja Sixten Korkmanin perjantaina julkistettu raportti Suomen talousnäkymistä oli kuin ruotsinlaivojen seisova pöytä.

Kukin saattoi raportista valita sieltä omaan makuunsa sopivan viestin.

Buffetiin kiinnitti huomiota vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Paavo Arhinmäki.

Arhinmäki poimi omalle lautaselleen elvytystä ja oppivelvollisuuden laajennuksen. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo puolestaan esitti huolensa valtion rajusta velkaantumisesta ja halusi aloittaa sopeutustoimet heti.

Raportti on kylmäävä, Petteri Orpo (kok) twiittasi. Ja sitähän se kieltämättä on.

Asiantuntijakvartetti varoitti, että Suomen tuotanto ja työllisyys putoavat aiemmalta kasvu-uraltaan ja toipuminen saattaa kestää todella kauan.

Tiedossa voi olla samanlainen ”menetetty vuosikymmen” kuin vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen.

Raportissa tarjottiin lääkkeeksi talouden ahdinkoon kolmivaiheista ohjelmaa, jonka ensimmäisessä vaiheessa tuetaan yrityksiä akuutin kriisin yli, sitten elvytetään ja vasta sen jälkeen aloitetaan sopeutustoimet eli menoleikkaukset ja veronkiristykset.

Vihriälän, Holmströmin, Uusitalon ja Korkmanin raportissa on ison kuvan lisäksi paljon muutakin kiinnostavaa.

Kuten esimerkiksi huoli organisaatiopääoman katoamisesta.

”On tärkeää lieventää sokin aiheuttamia vaikutuksia yritysten toimintakykyyn ja sen menettämisen ääritilanteita, konkursseja ja niihin liittyvää organisaatiopääoman katoamista”, raportissa todetaan.

Organisaatiopääoma tarkoittaa ”osaamisvarantoa, joka yritykseen jää työpäivän päättyessä”. Näin sen selittää esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla.

Kyse on siis organisaation rutiineista, käytännöistä, järjestelmistä, arvoista, oppimiskyvystä ja filosofiasta – työpaikan näkymättömistä voimavaroista.

Kun työntekijät vaihtavat ajatuksia kahviautomaatilla, siitä kertyy hiljaista tietoa, jonka ansiosta yritys on enemmän kuin osiensa summa.

Kuten esimerkiksi Beatles.

Beatles-esimerkkiä käytti taloustieteilijä Joonas Tuhkuri viime viikolla Matti Apusen ja Mika Malirannan A/M-podcastissa. Tuhkuri tekee väitöskirjaa Yhdysvalloissa MIT-yliopistossa (Massachusetts Institute of Technology) taloustieteen professori Daron Acemoglun ohjauksessa.

Beatlesin organisaatiopääoma oli vahva.

John Lennon, Paul McCartney, George Harrison ja Ringo Starr tekivät 1960-luvulla maailman parasta rockmusiikkia. Kun yhtye hajosi, kukaan nelikosta ei pystynyt enää soolourallaan samaan.

Beatles oli ainutlaatuinen, koska neljä muusikkoa täydensi toisiaan.

Tämä sama ilmiö toteutuu myös monissa yrityksissä.

Esimerkiksi monen nuoren startupyrityksen tärkein kilpailuvaltti ovat sen ihmiset. Tämä organisaatiopääoma ei kuitenkaan näy yhtiön taseessa, ja näin ollen sen voi olla vaikea saada pankista lainaa.

Jos neljä koodaajaa menee selittämään pankinjohtajalle, että me tarvitsemme lainaa koska olemme Beatles, niin rahaa tuskin irtoaa.

Lainaa on helpompi antaa yritykselle, joka omistaa esimerkiksi sorvin tai paperikoneen.

Koronakriisin kaltaisessa tilanteessa nuoret innovatiiviset yritykset ovatkin vaikeuksissa.

”Tämä kriisi on vähän niin kuin sukellus”, selittää taloustieteen tohtori Mika Maliranta. Uppeluksissa selviävät pisimpään ne, joilla on suurimmat keuhkot – eli isot vakiintuneet yritykset, joilla vahva tase.

Pienikeuhkoiset startupyritykset ovat sen sijaan pulassa. Vaikka ne olisivat miten ketteriä ja innovatiivisia, ne eivät kestä hapen puutetta kovin pitkää.

”Kriisissä on riskinä se, että tuhoutuu ’vääriä’ yrityksiä”, Maliranta selittää.

Hän on kirjoittanut paljon niin sanotusta ”luovasta tuhosta”.

Luovalla tuholla tarkoitetaan talouden uudistumista. Vanhan yritykset, tuotteet ja ammatit joutuvat jatkuvasti väistymään parempien ja tuottavimpien tieltä. Näin työntekijät, raaka-aineet ja rahoitus kohdentuvat tehokkaasti ja talouden tuottavuus paranee.

Luova tuho pitää talouden pyörät pyörimässä.

”Luovan tuhon sijasta meitä uhkaa nyt tyhmä tuho”, Maliranta sanoo. Innovatiiviset yritykset kaatuvat kriisissä turhaan, koska niillä ei ole riittävästi näyttöjä ja vakuuksia.

Vihriälän ja kumppaneiden raportissa kiinnitettiin huomiota ongelmaan ja yritettiin löytää keinoja näiden tulevaisuuden mahdollisten menestysyritysten pelastamiseksi.

”Tällaisessakin tilanteessa on kuitenkin tärkeää huolehtia yrityssektorin kaikkein arvokkaimpien osien, ts. paljon organisaatiopääomaa omaavia korkean teknologian vientiyritysten selviytymisestä. Nyt käytössä olevat suoran tuen välineet eivät tähän sovi”, raportissa kirjoitetaan.

Raportin mukaan käytännössä ainoa ratkaisu ongelmaan ovat ”erimuotoiset pääomasijoitusinstrumentit, jotka tarjoavat valtiolle osuuden pelastettavien yritysten tulevista tuloista”.

Valtio lähtisi siis omistajiksi näihin innovatiivisiin startupyrityksiin.

Ongelman ratkaisu ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen.

Tällä hetkellä uppeluksissa on iso joukko pienikeuhkoisia yrityksiä ja happipulloja on tarjoilla vain rajallinen määrä.

Kaikkien pelastamiseen resurssit eivät millään riitä. Kenelle happipullo pitäisi antaa?

Se ei ole helppo ongelma ratkaistavaksi.

Vihriälän raportissa esitetään – yllätys yllätys – ongelman ratkaisun pohtimiseksi asiantuntijatyöryhmän perustamista.

Työryhmän tehtävä ei kuitenkaan olisi päättää, kenelle pääomasijoituksia annetaan ja kenelle ei. Sen sijaan työryhmässä mietittäisiin malleja ja rakenteita, joilla näitä julkisia pääomasijoituksia olisi järkevintä tehdä.

Vaihtoehtoja on varmasti useita.

Valtio voi käyttää olemassa olevaa pääomasijoitusyhtiötään Teollisuussijoitusta ja muita julkisia pääomasijoittajia. Toisaalta on mahdollista laittaa julkista rahaa yksityisten pääomasijoitusyhtiöiden rahastoihin sijoitettavaksi.

Myös eläkeyhtiöitä voisi kannustaa lisäämään pääomasijoitustensa määrää.

Oli malli mikä tahansa, olennaisinta on se, että ratkaisut tehdään nopeasti. Monen yrityksen happi uhkaa loppua hyvinkin nopeasti.

Jos yritys menee konkurssiin, kahviautomaatti viedään pois ja hiljainen tieto katoaa – monissa tapauksissa lopullisesti.

Luitko jo nämä?